Siltasen Juttutupa sisältää tarinoita ennen julkaisemattomista novellikokoelmista. Tarinoita ei ole viimeistelty, joten niissä saattaa esiintyä kirjoitusvirheitä. Nettitussilla väritetyissä tarinoissa liikutaan välillä hyvän maun tuolla puolen joten ohjeistukseksi lukijoille voikin vain sanoa, ”Älä ota sitä vakavasti.” Jos pidit Juoppohullun päiväkirjoista todennäköisesti pidät tästäkin. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.

 

*****

 

IKÄVÄ MARRASKUU

 

Laulu- ja soitinyhtye Hausmylly veisasi aikoinaan ikävästä lokakuusta, mutta marraskuu se vasta ikävä onkin. Ehkä Miljoonasateen marraskuu-veisu on sitten osuvampi? Marraskuu on valittajien ja sympatiakerääjien  kulta-aikaa. Juuri tässä pikkujouluhäslingin ja ensilumen seesteisessä välimaastossa on tuon lenkkipolkuja karttavan, sisäilmaa sivutyönään nortin kuorruttamiin keuhkoihinsa haukkovan lusmukerhon etsikkoaika. Silloin on hyvä iskeä oma saamattomuus, laiskuus, kateus ja  henkisen pahoinvoinnin tuottama oksennus koko muun kansan tietoisuuteen vaikkapa somen välityksellä.

 

Boston-kakkua aamupalaksi syövät, selluliitin sisällön sisäistäneet kekkulit kuitenkin pistävät huonon happensa kaamosmasennuksen piikkiin. Kun on niin pimeää, niin ei saa itsestään mitään irti. Ei jaksa ulkoilla. Ei pysty tekemään mitään. Sohvan uumenissa haaveillaan piparkakun muotoisia unelmia ulkomaan matkoista ja tiiraillaan silmät kosteina ihquja instagram-kuvia maailmalta. On se nyt kumma jos ei sitä sohvaan imukupin lailla työpäivän jälkeen liimautuvaa takalistoa saa liikutettua ulko-ovesta ulos. Kyllä se on ihan sitä omaa vätysmäisyyttä ja tekosyiden hakua sanoisi jo muskelimessias Mentulakin. Ahteri ylös, pulla takasin jääkaappiin, sipsipussi kiinni ja lenkkarit jalkaan!

 

Nämä samat nilkkojansa turvottavat, yhteishenkeä ruotsalaisen saunan lämpötilan tasolle laskevat, kahvipöydissä koko lääkärikirjan vaivat itsestään löytävät ihmispolot kuitenkin ovat juuri niitä, jotka myös kärsivät talvimasennuksesta, kevätmasennuksesta,kesämasennuksesta,vappu/juhannus/joulu/uusivuosi ja vielä autonkatsastus-masennuksesta.

 

Tietenkin vielä pitää muistaa työstressin, perhe-elämän ja asuntolainan aiheuttamat unettomat yöt. Siinä sitä löytyykin syitä hakea sairaslomaa siihen tahtiin, että Valvirakaan ei ehdi leimata valelääkärien toimilupia samaan tahtiin. Ensin pohjustetaan työpaikalla, että nyt väsyttää eikä uni tule. Sitten sellaiset teatraalisen jäätävät säälikyyneleet. Sitten varaamaan lääkärille hätäaikaa. Ja eikun kotiin, kankku syvälle hiostavaan sohvaan ja grillimaustettuja sipsejä pikkusuolaisen nälkään sillä välin kun porsaan potka, ranskalaiset ja pakastealtaasta poimitut valmispizzat tirisevät uunissa. Siinä välissä kerkiääkin sitten pössytellä kartongin norttia ja kenties pari tölkkibisseä. Sillä se masennus helpottaa. Vai aiheuttavatko noista seuraavat unettomat yöt sitten käänteisesti masennuksen? Vahva vitutuksen päälleni lyömä ylijännitetila kallistuu puoltamaan jälkimmäistä teoriaa. Tosin ei siis oikeaa masennusta, vaan legendaarista valemasennusta.

 

Sama setti pätee myös tietenkin työtä vieroksuviin miespuolisiin elämäntapamasentujiin. Suomalainen mieshän ei tunnetusti itke muulloin kuin lääkärin vastaanotolla ja silloin pitäisi saada kaamosmasennussaikkua sekä työpaikan pikkujoulun jälkeisenä aamuna, kun tajuaa vedelleensä avarilla toimitusjohtajaa tai kostuttaneensa uistintaan sihteerin lohileivässä.

 

Kaiken maailman turhat julkkikset pörrää lehtien haastatteluissa jakelemassa neuvoja miten kaamosmasennuksen voi välttää. Nämä samat satusedät/tädit ovat myös jaelleet avioliittoneuvoja, siis ennen omaa avioeroaan. Neuvoja jaellaan auliisti myös laihdutukseen, siis ennen kuin ovat lihoneet itse muodottomiksi sekä neuvoja jaetaan myös tipattomaan tammikuuhun, siis ennen kuin hakeutuvat helmikuun alussa katkaisuun itse. Ohjeita syydetään myös väkivallattomaan perhe-elämään, siis ennen kuin ovat käräjillä itse vastaamassa syytteisiin puukkohippasistaan taloyhtiön rappukäytävässä. Kaiken kukkuraksi nämä apinat tarjoavat neuvojaan parisuhteen hekumaa ylläpitävään seksielämään, siis ennen kuin ovat jääneet kiinni seksielämästä jonkun toisen parielämää viettävän kanssa. Älä tee niin kuin minä sanon, vaan kuten minä neuvon, kuuluu ohje.

 

Mitä seuraavaksi? Joko ahdistuneisuuteen positiivisimmin suhtautuvat, mustan aukon lailla negatiivisesti varautuneen ilman itseensä imevät pian alkavat masentua siitä, että n. 8 kuukauden päästä on sitten kesälomakin taas lusittu. Kyllähän tolla verukkeella nyt helposti ammattitaitoinen terveyskeskuslääkäri sellaset 48 kuukautta kirjoittaa taas uutta sairaslomaa. Pilleriarsenaali apteekista ja voisarvien  ja Lidlin paistopisteestä hankittujen suklaataskujen kanssa perse takaisin sohvaan syvyyksiin, kumisevan märkiä rasvapieruja ja Salkkareita elämän sisällöksi iiriksien kautta "masentuneiden" aivolohkojen toimintaimpulsseja ylläpitäviksi ärsykkeiksi. Tosin jos ne impulssitkin ahdistaa, mitäs sitten tehdään?

 

Kaikki tietävät tämän tyypin ihmiset, vai stereotypioinko liikaa, ei kai sentään? Nyt siellä ruudun toisella puolella on taas niitäkin, jotka ovat kenties kokeneet oikean masennuksen elämänsä aikana. Älkää siis ottako itseenne. Kuvailin vain niitä työpaikan loisia, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen päästä työuransa aikana ennätystenkirjaan tekemällä 45 vuoden aikana alle 100 työpäivää. Virallinen eläke kun alkaa, niin nämä ”arjen sankarit” suorastaan uhkuvat elämänhalua, sohva myydään ja auringosta ei päiväsaikaan saada tarpeeksi, vaan koko asunto täytetään kirkasvalotolpilla ja neonvaloilla…