No, olihan spektaakkeli tulossa tuohon 300 metrin päähän lähes takapihalle, joten ennen kuin tajusinkaan olin jo lasten kanssa astelemassa kohti hiekkakentälle koottua punakeltaista puolijoukkuetelttaa muistuttavaa pressukyhäelmää. Ties minkälaisia David Copperfieldejä ja taikuuksia horisontissa elämysteltta sitten lopulta sisäänsä kätkisikään…
Tukku Smartum-seteleitä tiskiin ja muksut jakkaroille istumaan. Itse show pyörähti liikkeelle teatraalisen musiikin ja ”hoonoo soomee” puhuvan seremoniamestarin säestyksellä. Ajan patinoimat samettiverhot, vilkkuvalot ja kotikutoinen roudariteipillä kokoon kursittu sirkusmiljöö herätti aikuisväestössä lähinnä hilpeyttä, mutta kohdeyleisö, eli muksut, seurasivat esitystä hievahtamatta ja haltioituneina. Varsinaiseksi showhahmoksi osoittautunut klovni tuuheine rintakarvoineen ja koirat saivat lasten huomion puoleensa. Vantaan yöelämässä olen saanut vinkin, että kauluspaidan napitus saa olla auki sen verran mitä habitus antaa myöden, pelle oli lähtenyt liikkeelle viiden aukinaisen napin taktiikalla niin, että rintaryijy ryöppysi ensimmäisille penkkiriveille asti…
Ilahduttavaa oli huomata, että osa esityksistä oli ilmeisesti suunnattu myös isille, tai näin ainakin oletan, sillä ihan tarkkaan en muutoin keksinyt syytä miksi lasten sirkuksessa vereväruotoisen akrobaatti-pimun esiintymisasuna toimi mustat niittirintsikat ja pikkupikkubikinit. En toki valita, oli kiva huomata, että tämäkin markkinasegmentti oli huomioitu…
Kaikessa koomisuudessaan kotikutoinen esitys osui ja upposi kohdeyleisöön kuin kuuma veitsi voihin ja sehän oli koko reissun tarkoitus. Ukrainalaispainotteinen sirkuskonklaavi taisi suoriutua tehtävästään siis kiitettävin arvosanoin. Hieno show vaikkei ihan Cirque Du Soleilin tasoinen ollutkaan. Kun kysyin tytöiltä lopuksi oliko sirkus hyvä, niin yhteen ääneen tuli vastaus; pelkkää timangiii!!
]]>
Ja taas nousee verenpaineet… Lakon vuoksi ei bussit kulje. Venla (13v) ilmoitti ettei pääse kouluun. Kysyin, että mites pyörä? -Ei pysty, menee kulmat. -Siis pyöräilyn jälkeen ei ole enää kulmakarvat mintissä?!? Sain vastaukseksi vain jäätävän ilmeen… ei auttanut kuin viedä tyttö kouluun.
Tuskin ehdittiin ajaa sataa metriä, kun tyttö vinkkas, että tuolla menee Allu ja Julle. Jahas, sanoin. -Miksi noi pojat on menossa tuonne kauppaan? Eivät taida ehtiä kouluun ajoissa, totesin. -Joo, kyllä ne myöhästyy varmaankin, ainakin jos ovat niin hulluja, että meinaavat kävellä…-Mutta miks ne meni aamulla kauppaan? -Ne hakee eväitä, siis energiajuomaa ja patonkia… Näiden kommenttien jälkeen en viitsinyt enää puhua mitään, pyörittelin vain päätäni. Matkalla kohti koulua ohitimme laahustavia huppareihin sonnustautuneita eläviä kuolleita…poloiset Venlan opiskelijakollegat olivat joutuneet taittamaan koulumatkan jalan, ihan peräti kolme kilometriä…
Kouluun saavuttua ilmoitin Venlalle, että en sitten aio sukkuloida koko lakkoa tässä neidin Uber-kuskina niin sanavalmis koululainen ilmoitti. -Sitten haastan sut oikeuteen! Kieltämättä harvoin menen sanattomaksi, mutta tällä kertaa ei tullut mieleen mitään järkevää. Totesin hiljaa mielessäni, että tätä väittelyä ei kannata jatkaa ja toivotin tytölle heipat jolloin vastaukseksi tuli. -Niin olisit muuten voinu jättää vähän kauemmaksi, ettei olis niin noloo…
…todennäköisesti siis seuraavan kuukauden toimin neidin hovikuskina, ja silloin kai tajuan jo jättää tytön hieman kauemmaksi koulun parkkipaikalta…
Kasarilla opettajat vielä opettivat eikä koko työaika mennyt Wilmaan joutavanpäiväisiä myyjäisilmoituksia näpytellessä. Luokassa koko orkesteria johti kunnon vanhan ajan fuhrer, rouva Jokinen, jossa oli kieltämättä vääpeliainesta. Mutta ilmeisen toimivat olivat sen ajan opetusmetodit eikä siinä tarvittu mitään varhaiskasvatuskeskusteluja tai Pisa-testejä, riitti kun painoi kalloon opiskellut asiat ja jos et osannut, niin karttakeppi, jälki-istunto ja reissuvihko kyllä auttoivat motivoinnissa. Kyllä siinä kovempikin jätkä joutui tuon ajan rautakanslerin edessä nöyrtymään ja luokan villeimmätkin vesselit saatiin kyllä ruotuun. Parhaimmillaan koko luokan pojat seisoivat kuin suolapatsaat tämän karismaattisen harmaahapsisen nutturapäisen opettajarouvan ”palautekeskustelussa”, jossa ei kylläkään jaettu puheenvuoroja. Eikä siinä muuten tarvittu mitään koulunkäyntiavustajia tai vanhempainvartteja… eikä muuten kenenkään lapsen vanhemmalle tullut mieleen valittaa opettajan epäasiallisesta käytöksestä, ja miksi olisikaan, hänhän teki työtään ja hyvin tekikin…"melkein" kaikista kasvoi yhteiskuntakelpoisia...
Seuraavaksi kysyin Amandalta, että no mitä koulussa sitten on hyvää tai kivaa? Tuli hiljaista, kysyin uudelleen. Lopulta tyttö sai kakistettua: ”-No, ehkä se, että vessat on lähellä…” No, ehkä se aika kultaa muistot hänelläkin ja löytyy muutakin kivaa kuin lähellä olevat vessat, vaikka se supisuomalainen perinneruoka kebab...
Perhana sentään veivät tuotantoyhtiössä meikäläisen idean senioriBB:stä, sillä totuushan on, että kun yli kolmekymppiset (tosin mukana muutama nuorempikin kilpailija) päästetään tuonne lukkojen taakse koheltamaan niin siinä saa parikymppiset hieraista menoa seuratessa silmiään vielä useammankin kerran. Siinä tanner tömisee ja aitaa ryskyy…Tosi-TV-viihdettä parhaimmillaan. Meno tulee olemaan taatusti hurjaa, kunhan ”edellisen saapumiserän” edustajat ovat päässeet hieman kostuttamaan ikeniään. Osa porukasta, mm. Tarina, ei tosin ryyppää, mutta hän on selvästi syntymähumalassa, joten alkoholia ei tarvita. Ja jääpä sitten vastaavasti enemmän kumottavaa muille…
Tosi hieno, juttu että nyt BB-talon myötä kauppakeskus Redillekin saatiin jotain käyttöä eikä koko pytinki seiso tyhjänä yhdellä Helsingin paraatipaikoista. BB-taloon on saatu muikea läpileikkaus klassikkopelistä hullun kuriset perheet; muutama potentiaalinen läppä-ukkeli, saarnamies, kiintiöblondi, feministi, panseksuaaliksi tunnustautuva psykologiopiskelija ja oluen juontia harrastava stadilainen sekatyömies. Ihan perussettiä siis, jos puhuttaisiin suljetun osaston asukeista. Lappajärveläisellä metallikoneistajalla ainakin selvästi värähti, kun taloon asteli korkkareihin pukeutunut kulmakarvansa vihreäksi värjännyt honkkeli Itä-Helsingistä. On siinä casting-porukalla ollut naurussa pitelemistä tätä kööriä rankatessa...
Pieni ja piskuinen Suomi on pullollaan mahtavia hahmoja ja hyvä niin. Koossa on huikea kattaus; yhdellä tiskiharjat roikkuu korvista ja toinen näyttää mekkoon pukeutuneelta Zlatanilta. Täytyy antaa varauksettomat pointsit tyypeille rohkeudesta olla erilainen. Enää puuttuu joukosta aito ja häpeilemätön kalju tatuoitu natsi, joka harrastaa eläinten ampumista huvikseen, kiistää ilmastonmuutoksen ja pitää homoutta sairautena sekä kannattaa Soldiers of Odinin värejä. Tai missä on tummahipiäinen mamu? Entä pullantuoksuinen kolmiovoileipiä rakastava kukkahattutäti? Tai vähähiilarisella ruokavaliolla tepsutteleva kettutyttö-hipsteri... Ei ole ihme, että Twitter leimuaa liekeissä, kun jengi ei saa maksettuaan seurata tätä jumalaista näytelmää 24/7. Vähemmästäkin on syttynyt sotia…
Suvereenisti aloin kertoilla grillin ominaisuuksista (jotka luki lapussa grillin vieressä) ja kertoilin omia aika värikkäitäkin grillauskokemuksia joissa välillä tummaksi hiiltyneitä kanafileitä on ongittu yön pikku tunneilla pihdeillä hiilien seasta. Vaikka en olekaan Jutilan Timon veroinen grillimaisteri suosittelin vilpittömästi kaasugrilliä. Valaisin ilmeisen grillauksesta tietämätöntä rouvaa joka tuumi onko nyt oikea aika ostaa grilli, että amatöörit grillaavat vain kesällä, tosi mestarit silloin kuin huvittaa, vaikka tammikuussa pikku lumipyryssä. Pikku Jallunapsun jälkeen ei siinä viimatkaan enää haittaa… niinhän siinä kävi, että rouva asteli uuden Weberin kanssa kohti kassaa… Motonetille sellaiset terveiset, että provikat saa lähettää tilille, siellä on vielä muutamalle satkulle tilaa…
]]>