Kiistelty persoona ja todellinen median moniottelija Tony Christian Halme on kuollut. Värikkäistä lausunnoistaan tunnettu Halme kuoli 47-vuotiaana kotonaan 10.1.2010 Herttoniemessä tiettävästi oman kätensä kautta. Julkisuuteen Halme ponnisti aikoinaan Gladiaattorit-ohjelman myötä vuonna 1993.
 
Ruotsinkielistä koulua nuoruudessaan käynyt ”Viikinki” ehti elämänsä aikana toimimaan useissa eri työtehtävissä, mutta parhaiten Halme muistetaan ehkä nyrkkeilijänä, painijana ja poliitikkona sekä pienistä elokuvarooleistaan ja muutamasta levyttämästään musiikkikappaleesta. Halme käsitteli mediaa taitavasti ja kieltämättä, vaikkei mies kaikissa sympatioita herätäkään, toi Halme värikkäällä persoonallaan kiinnostavuutta mitä tahansa teki tai missä tahansa liikkuikin.
 
Tony Halme tullaan muistamaan miehenä, joka herätti asumalähiöt vaaliuurnille, puolusti viimeiseen asti sotaveteraaneja ja ylläpiti Suomen ammattinyrkkeilyn kiinnostavuutta (Amin Asikaisen lisäksi) yksin lähes vuosia, sanoi asiat suoraan ja toi Suomeen amerikkalaistyylisen suunsoittoviihteen, josta tuli miehen siunaus ja samalla kirous.
 
Siltanen muistaa Halmeen täysiverisenä populistina, joka ravisutteli valtarakenteita ennakkoluulottomuudellaan ja suorapuheisuudellaan sekä löi poikittaista mailaa vallitseville käsityksille ja stereotypioille. Aina ei kuitenkaan Halmeenkaan sanan säilä osunut maaliinsa ja paljonpa Halme aina hosui ja melskasikin, mutta mm. konkreettiset teot Arkadian mäellä jäivät loppu viimeksi melko vähiin. Joka tapauksessa Halme tullaan muistamaan, jopa poliittisessa kentässä, vielä pitkään ulkomaita myöten.
 
Valitettavaa, että etenkin viime aikoina Halme on ollut julkisuudessa kaikessa muussa kuin positiivisessa sävyssä. Ilman onnetonta lapsuutta ja varmastikin sen mukanaan tuomia huume-, ase-, alkoholi- ja lääkesotkuja herra olisi voinut päästä vielä pidemmällekin. Uskon, että aivovamma sekä muut vastoinkäymiset olivat omiaan latistamaan vahvan miehen tahtoa ja elämänhalua. Oli ilo ja kunnia tavata mies kasvotusten muutamaankin otteeseen ja paiskata kättä sekä vaihtaa ajatuksia miehen kanssa joka oli nähnyt ja kokenut elämässään niin paljon.
 
Kun ajattelee Tonya nyt, tulee hämmentynyt olo. Samoin tuli silloin, kun hän eli. Olen sanaton vaikkei yllätyksenä ”uutinen” tullutkaan.