Torstaina 27.5. saapuu vieraisille Forssaan ”Länsi-Tampereen ylpeydeksi” itseään tituleeraava PP-70. Tampereen Peli-Pojat ovat olleet tällä kaudella virallisen nimensä mukaisesti ”poikia” viheriöllä, sillä ennen illan ottelua on pisteitä plakkarissa vain 3 ja maalisuhde pahasti pakkasen puolella. Joukkue on kärsinyt todellisesta mieskadosta kauden aikana ja yhden jos toisenkin Tampereella vaikuttaneen entisen pelimiehen puhelin on jo pirissyt valmentajan taholta. Todellisen selkäsaunan joukkue kärsi viime kierroksella, kun Koskenpojat nöyryytti Länsi-Tampereen asukkeja kotonaan peräti 10-1. Illan ottelussa PP-70:n pelaajilla on mahdollisuus osoittaa kuuluvansa kolmosdivaritasolle, mutta kotijoukkue FJK tekee varmasti kaikkensa jotta pisteet jäävät Forssaan, sillä myös kotijoukkue tarvitsee kipeästi pisteitä.
 
Illan spektaakkeli käynnistyy Lamminrannan hyväkuntoisella nurmella klo 19.00.
 
________________________________________________________________________________
 
ABBA TÖRNQVIST – RIEMULOMA PATTAYALLA ( osa 1 / 5 )
 
 
Abba oli toipunut noloiksi osoittautuneista koulunpäättäjäisbileistä ja edessä oli arkinen aherrus. Koulun päätyttyä oli Abba kesän ajaksi onnistunut luovimaan itsensä paikalliseen elintarviketehtaaseen määräaikaisiin kesätöihin. Aluksi työ tehdasmiljöössä tuntui mielekkäältä, mutta jo muutaman päivän kuluttua työ alkoi maistua todelliselta tervan juonnilta. Valkoinen kertakäyttölakki kutriensa suojana Abba pakkaili eineksiä maailmalle ja kirosi mielessään työn yksitoikkoisuutta ja heikkoa palkkausta.
 
Takana oli muutaman viikon työrupeama ja Abbaa alkoi jo pikku hiljaa tympiä rahtikirjojen täyttely ja eineskonttien pakkauskuntoon saattaminen. Kuudelta töihin, kahvitauolle, lounaalle, kahvitauolle ja kotiin. Samaa rataa joka saatanan aamu. Vähemmästäkin alkoi tympiä. Abba oli mielestään niin hieno persoona ja vielä kaiken kukkuraksi lähtöisin suomenruotsalaisesta perheestä ettei tällainen duunarityö sopinut hänen imagoon lainkaan. Selkäkin alkoi kramppailla kinkku- ja leikkelelaatikoiden nostamisista.
 
Työ kyseisessä eineskonsernissa alkoi siinä määrin varhain aamuisin, että Abba oli jatkuvasti uupunut ja lieveilmiönä seurasi tästä myös helvetillinen väsymys. Iltaisin Abba oli niin väsynyt että silmät alkoivat lupsahdella jo Salkkareiden aikaan ja edellispäivänäkin jäi Abbalta tyystin väsymyksen takia Laitelan Ismon perinnönjaot näkemättä. Abbaa alkoi alkoi vituttaa fyysinen rehkiminen ja siihen oli tultava loppu.
 
Seuraavana aamuna Abba asteli työhön mennessään suoraan työnjohtajan työhuoneeseen ja ilmoitti että nyt saa tämä kyykytys riittää. Varmimmaksi vakuudeksi, että viesti meni varmasti perille, haistatti Abba vielä vitut liuskaotsaiselle esimiehelle. Esimies tuijotti edessään riehuvaa Abbaa kuin mykkä vittua eikä saanut kakistettua sanaakaan suustaan. Abba paiskasi oven kiinni perässään haukuttuaan pomonsa pataluhaksi ja heitti vielä lopuksi monologinsa perään ns. midle fingerit.
 
Abba oli sitä mieltä, että koko kesä menisi pilalle pimeässä ja hikisessä tehdashallissa, joten oli paljon parempi olla mieluummin vaikka työtön. Abba tuumi, että jotta kuitenkin päivärahat juoksisivat työttömyyden aikana on käytävä ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi. Abba lähti laahustamaan kohti työvoimatoimistoa eli työ- ja elinkeinotoimistoa, joksi sitä nykyään muodikkaasti kutsuttiin.
 
Abba asteli rehvakkaasti sisään toimistoon ja otti itselleen vuoronumeron. Abba tuijotti kelloa ja vuoroaan työvoimaneuvojalle odottelevia ”kollegoitaan”. Yksi asioimaan tullut veijari oli näköjään kokenut työkkärissä asioija, sillä hän oli varautunut pitkään jonotusaikaan omin eväin. Evääksi neljään kymmeniin ehtinyt koijari oli ottanut puoliksi syödyn kerroshampurilaisen ja kahden desilitran maidon. Hampurilaisen ahmimisen välissä mies nappasi povitaskustaan naukun silloin tällöin hieman terävämpää napanderia. Tuo kaveri ei kyllä ole aivan työmarkkinoiden halutuinta riistaa tuumi Abba hiljaa mielessään katsellessaan hampurilaismiehen nortin kovettamia käsiä ja Saludon kellastamia hampaita.
 
Juuri kun Abban kankut alkoivat puutua päästi vuoronumerovempele vapauttavan piippauksen ja Abba tiesi lähteä löntystämään kohti työvoimaneuvojan koppia. Päästyään oven suuhun ja nähtyään kenen puheille Abba joutui tiesi Abba tarkalleen kuinka toimia.
 
”Kylläpäs sieltä tullaan reippaana”, totesi tiukkaan nutturaan hiuksensa sullonut vanhempi työkkäritantta. ”Asenne ratkaisee työmarkkinoilla”, vastasi Abba reippaasti. Abba tiesi, että naikkonen oli huumorinaisia ja Abba luotti siihen, että kun hän rempseällä ja reippaalla olemuksellaan voittaa rouvan puolelleen siirtyy seuraava työkkärivisiitti vähintäänkin parilla kuukaudella eteenpäin.
 
Seuraavaksi Abba päätti koittaa vanhaa työkkärinvedätys kikkaa, jonka oli kuullut kaveriltaan Rahikaiselta. Rahikaisen Kyösti eli Köppä oli työnpakoilussa jo lähes maisteristasoa ja työvoimaviranomaisen hämäyskikkoja tällä idearikkaalla taivaanrannan maalarilla olikin enemmän kuin Tiger Woodsilla ”salarakkaita”. Abba rupesi kyselemään mahdollisista ”tulityölupakursseista”. Abba oli hyvin tietoinen siitä, että tämä päivän kurssi järjestettäisiin noin kerran vuodessa eikä siihen koskaan ole riittävästi osallistujia, jotta se järjestettäisiin. ”Mutta sinähän kävit ammattikoulussa keittiöpuolen? Olikos se sinun suuntautumislinjasi catering?”, ihmetteli rouva Abban tiedustellessa rakennusalan tulityökurssista. ”Juu, mutta olen miettinyt uranvaihtoa. Eikös sellaiseen uudelleen koulutukseen voisi päästä?” Tarvitsisin sen tulityöluvan, että voisin saada rakennusalalta hommia. Niitä raksatöitä kun kai on näin kesäaikaan ja itse asiassa olen jo hieman soitellutkin eri firmoihin”, heitti Abba vakuuttavalla äänellä. Abba ei tietenkään ollut soitellut mihinkään, sillä johan työnteko pilaisi koko kauan odotetun kostean terassikesän.
 
Naikkonen näpytteli tietokonettaan ja totesi ”Joo, syksymmällä saattais olla sellanen kurssi.” Salaa mielessään Abba hykerteli, ei pelkoakaan mistään työhön osoittamisista, saatikka kurssittamisista, Abba tulisi olemaan vapaa koko kesän. Tämä kesä olemaan todellinen rakkauden kesä jolloin viina virtaa ja immenkalvot paukkuu!
 
Jotta työkkärijuoni olisi täydellinen päätti Abba vielä maksimoida hyödyn ja Abba päätti udella vielä yhtä vedätystä. ”Olen ajatellut hieman ulkomailla työskentelyä ja luin jostain että ulkomaille on mahdollista lähteä työnhakuun ja Suomesta maksetaan päiväraha normaaliin tapaan. Pitääkö paikkansa?”, heitti Abba. ”Kyllähän tietysti työnhakuun ulkomaille voi lähetä, mutta sitten kyllä pitäisi varata aika EURES-neuvojalle.”, kakisteli nutturapää. ”Vai niin, no ehkä se menee vähän monimutkaseks, mut eiks kuitenkin työtönkin voi mennä lomalle? Loma tässä kyllä olis paikallaan, on tässä hommia jo paiskittukin.”, jatkoi Abba rouvan hiillostamista työvoimapoliittisilla kysymyksillä. ”Kyllähän viikon lomalle voi mennä, kun vain on tavoitettavissa.”, selvitti rouva. ”Joo, no sitten mä meen sellaselle.”, innostui Abba lisäten vettä myllyyn. ”Ai, tuota…millaselle?”, uteli rouva. ”No sellaselle viikon lomalle tietysti.”, tokaisi Abba tomerasti. ”Mihinkäs te sitten olette menossa?”, ihmetteli rouva. ”Mihin vaan missä on lämmintä ja kauniita naisia. Vaikka Pattayalle, siellä en o koskaan ollukaan.”, vastasi Abba rouvan tiedusteluihin. ”Kuulkaas oletteko te edes tilannut matkaa?”, jatkoi rouva tenttaamista. ”En, mutta äkkiäkös mä sellasen tilaan. Mä ilmottelen sitten hotellin osoitteen ja kännykkänumerohan teillä jo onkin varmaan tiedossa.”, lisäsi Abba.
 
Abba heitti vielä pari pöljää läppää jotka saivat eläkeikää lähestyvän mukavan naisvirkailijan ehkä jopa hieman punastumaan, sen jälkeen Abba jutteli lämpimistä ilmoista ja muusta mukavasta. Seuraavan käynnin virkailija merkitsi elokuuhun. ”Kiitos paljon ja hyvää kesää!”, huikkasi Abba oven suusta ja painui matkoihinsa hymyssä suin.
 
Abba paineli suorinta tietä matkatoimistoon ja tilasi matkan kahdelle ”Pattijoelle”. Varattuaan matkan Abba soitti kaverilleen Mikalle. ”No moi. Mitäs teet ens viikolla?”, uteli Abba naama virneessä tietäen ettei Mikalla ollut työtä ja että hän vain notkui kotona tekemättä mitään. ”En mä tiedä, en kai mitään.”, vastasi Mika. ”Mutta mä tiedän! Sä lähet mun kans riemulomalle Thaimaahan!”, hehkutti Abba.
 
 
________________________________________________________________________________
 
Jatkotarinan seuraava osa ilmestyy viikolla 26.
 
Abba Törnqvistin ensimmäinen seikkailu ”Koulun Päätösbileet (osat 1-3)” nähtävissä netissä ja löytyy blogista aikaisemmista tarinoista selaamalla.