Ylöjärveltä maailmankatsomuksensa ammentava Manserock-bändi Eppu Normaali lauloi aikoinaan ilmoille suomalaista melankolista sielun maisemaa nokkelasti peilaavan kipaleen ”Murheellisten laulujen maa”, ja jos ei nyt sanat, niin ainakin sama tunnelma välittyy myös forssalaiselle penkkiurheilijalle kun tarkastelee kolmosdivarin sarjataulukkoa. Ja lisää lunta tupaan aikaansai Koskenpojat tiistaina 16.7. voittamalla Klubin kotonaan lukemin 2-0. Lisätuskaa forssalaisleiriin toi ulkomaan reissulta saapuneen ykköspyssy Ivo Dankovin ulosajo, joten helppoa ei tule sinivalkoisessa leirissä olemaan jatkossakaan.
 
Forssan Jalkapalloklubin tuska alkaa olla jo lähes raamatullisissa mitoissa ja valitettavasti tällä hetkellä on hirveän vaikea löytää joukkueen otteista jotakin positiivista kerrottavaa, vaikka toki niitäkin varmasti on. Tällä hetkellä paletti on sekaisin kuin ne kuuluisat Jokisen (huom. joukkueen huoltajana Mustikkatien Kreivi M. Jokinen) eväät, mutta ohut oljenkorsi joukkueella yhä on, jotta sarjapaikka onnistuttaisiin säilyttämään sillä pelejä ainakin on vielä kosolti jäljellä. Kirvestä ei ole siis syytä vielä heittää kaivoon. Suunnan on toki kuitenkin muututtava totaalisesti.
 
Lisää ottelusta futisforumin sivuilla joissa kommenttejaan meille tiedon janoisille tarjoaa mm. nimimerkit Hilma, vohnooja, kaikkien forssalaisten peloton sankari Vain Glory Opera, iso karhu ja ilmeisesti Ibby Loven sisaruspuoli Andy Love.
 
Seuraavan kerran sarjapisteet ovat jaossa ensi viikon tiistaina 27.7., kun ”kuoleman” kamppailussa vastaan asettuu Hervannan keskuskentällä TPV.
 
 
 
NOVELLIKOKOELMA – SILTASEN AAMUSAUNA JA MUITA KOOTTUJA TARINOITA
 
Poiminta Siltasen novellikokoelmasta ”Siltasen aamusauna ja muita koottuja tarinoita”. Novellikokoelma sisältää lyhyitä tarinoita eli novelleja, osin fiktiivisiä ja osin täysin tosia. Kokoelman ”Siltasen aamusauna ja muita koottuja tarinoita”, tarkoitus on olla kumppani lukijalle, joka kaipaa vakavien aiheiden lomaan kevyitä kertomuksia, jotka liihottelevat kepeästi yläilmoissa ja saavat suupielet rentouttavasti virneeseen. Tarinat sopivat luettavaksi sateen ropistessa rankasti tai auringon paisteessa laiturinnokassa.
 
 
NOVELLI 1 : RAHTARIN PASKEMPI PÄIVÄ
 
Reijo "Repa" Mäkinen oli pahalla tuulella - tai mitäpä sitä kiertelemään, suoraan sanoen häntä vitutti kuin pientä oravaa. Rahtarina leipänsä tienaava Repa oli tien päällä kolmatta päivää ja takalisto ja alaselkä alkoivat ilmoitella rekan ohjaamon puutteellisesta ergonomiasta. Kyllä nyt olisi TV-Shopista tuttu hierova Shiatsutuoli poikaa vetreytettäessä reissun kipeyttämiä jäseniä, tuumi Repa mielessään. Kolmen päivän aikana Repa ei ollut ehtinyt kunnolla nukkua, syödä, käydä suihkussa tai paskalla. Eukkokaan ei ollut antanut ikuisuuksiin, vaan päänsärkyä oli jatkunut ainakin viimeiset puoli vuotta. Kaiken lisäksi se piru sairasti kaiken aikaa, lojui vain kotona plyysisohvalla tekemättä mitään eikä Repa saanut edes rauhassa katsoa Urheiluruutua, saati sitten että olisi päässyt lukemaan vaatekaappiin kätkemäänsä uutta Jallua, kaljalle lähipubiin tai muiden rentouttavien harrastusten pariin. Ja kaiken kukkuraksi oma poika haukkui Repaa liivihomoksi, vaikkakin teinipojan kiukunpuuskat johtuivat siitä, ettei Repa ollut päästänyt poikaa lähtemään ystävänsä kanssa Stratovariuksen keikalle kun oli kokenut ettei poika ikänsä puolesta ollut vielä kyllin vanha sellaisiin nykyajan humputuksiin.

Tällä hetkellä Repalle tosin olisi riittänyt, että hän olisi ylipäätään päässyt kotiin. Rekkamiehen homma oli kyllä varsinainen koiranvirka. Työtä sai jo muutenkin painaa kuin pieni eläin, ja hänen niskaansa oli tietysti vielä kaadettu sairastuneen työtoverin ajot. Ammattiliitolla olisi varmasti ollut jotain sanottavaa tähän, mikäli Repa olisi liittoon kuulunut. Repa oli Loimaan liiton miehiä. Nyt hänen asiansa eivät kiinnostaneet ketään. Hän sinnitteli hereillä uskollisen termospullonsa ja energiajuomatölkkien avulla, mutta jälkimmäiset tuntuivat olevan - kirjaimellisesti - silkkaa kusetusta, ja jatkuva kahvin lipittäminen taas sai vatsan kuralle aiheuttaen laksatiivisia vaikutuksia.

"Herrathan ne työn tekisivät jos se herkkua olisi", niin oli jo Pohjan tähden alla sanottu. Linnat, Kivet ja Waltarit Repa oli sentään kansakoulussa lukenut, vaikkei muutoin lukumiehiä ollutkaan, ja niistä sekä vanhoista mustavalkoisista Turhapuroista hän ammensi suurimmat elämän viisautensa.

Repa ohitti Aitoon ja saapui Luopioisiin. Maisemat olivat kesäisin kauniit, mutta nyt oli vitutus siinä määrin suuri ettei Repaa juuri maaseutumatkailu tai maisemat kiinnostaneet. Idyllisiä maalaismaisemia, kuin suoraan Edelfeltin taulusta, näki tässä ammatissa niin paljon, että muutaman vuoden jälkeen oli turtunut siihen kaikkeen mitä Suomen luonnolla oli tarjota. Radio soitti taustalla melankolista Topi Sorsakoskea, ja Repan silmäluomet alkoivat väkisin painua umpeen. Onneksi energisen juontajan ja entisen missin, Minna Kuukan, heleä ääni keskeytti kappaleen juuri kun hän oli nukahtamassa. ”Johanna Tukiainen on perunut häänsä Ivalolaisen liikemiehen kanssa!”.

On se tämä ”Tuksu”, vaan melkoinen rotko ja mediamannekiini, Repa ajatteli. Luulisi tyhmimmänkin tajuavan että se vetyperoksidibimbo jakaa sitä rönttöstään kenelle tahansa vastaantulijalle. Retkuun tosin meni se Turun oma Auervaara, Kanervan Ikekin. Miten ihmeessä se Elina Kiikko jaksaa muuten tuollaisen häntäheikin kuin Iken matkassa? Ihmetys piti Repan valveilla hetken aikaa, mutta pian se unohtui ja hän alkoi taas torkahdella.

Radiossa jyrähti soimaan australialaisbändi AD/DC:n kappale, ja Repa säpsähti hereille. Ensimmäisenä hän näki henkilöauton joka oli tulossa suoraan häntä kohti. Repa säikähti - hänen ensimmäinen ajatuksensa oli että rekka oli hänen torkahdettuaan lähtenyt luisumaan vastaantulevien kaistalle, ja, samalla kun iski jarrun pohjaan, hän tempaisi rattia tiukasti oikealle.

Sekunnin murto-osassa hänelle selvisi kaksi asiaa. Ensinnäkin oli jo aivan liian myöhäistä millekään väistömanöövereille. Toiseksi, hän ei suinkaan ollut se joka oli väärällä kaistalla. Repa ehti tuntea voimakkaan töytäisyn kun henkilöauto törmäsi rekkaan, sitten piennar petti rekan pyörien alta. Rekka suistui tieltä ja kellahti kyljelleen.

Kesti hetken ennen kuin Repa ymmärsi mitä oikein oli tapahtunut. Se urpo oli ajanut tarkoituksella häntä päin! Hän makasi hytin oikeanpuoleista ovea vasten, yltä päältä kahvissa - termospullo oli kaikessa hötäkässä auennut - mutta ainakin päälisin puolin vahingoittumattomana. Tosin housuissa oli hyvin epämiellyttävä vetelä tunne, hän oli tietenkin laskenut alleen. Eikä hänellä ollut edes vaihtohousuja mukana. Kunpa radiosta olisi soinut Ismo Alangon kappale ”Vittu kun vituttaa”, mutta ei, mökämasiina suolsi AC/DC kappaletta ”Highway to Hell”, mikä sekin oli sinänsä varsin tilanteeseen osuva kipale.

Repa kompuroi pystyyn ja kapusi ulos hytistä, vaikka se olikin lörtsyt housussa melko hankalaa. Rekan pyörät pyörivät edelleen vinhaa vauhtia. Rekka näytti sentään säilyneen olosuhteisiin nähden melko ehjänä, vain nokassa oli henkilöauton muotoinen kuoppa. Henkilöauto sen sijaan muistutti rutistettua kaljatölkkiä, ja sen kuljettaja lojui muodottomana verisenä möykkynä jonkin matkan päässä autosta. Piruparka ei kai ollut käyttänyt turvavyötä, vaikka eipä sillä tässä tapauksessa kai olisi pahemmin merkitystä ollut.

Repa istahti tien penkalle ja koiversi sinisen rahtaritakkinsa rintataskusta Nortti-askin. Vittu, sätkätkin olivat menneet rytäkässä poikki, kirosi Repa. "Voi Jeesuksen Kristuksen perkele", häneltä pääsi, ennen kuin hän purskahti itkuun. "Jo kolmas kerta tänä vuonna."

No, ainakin se tietäisi parin viikon lomaa. Mutta seuraavan kamikaze-kuskin jälkeen hän kyllä lopettaisi nämä hommat, se oli saletti.
 
 
 

___________________________________________________________________________