Pikku hiljaa alkaa salibandy väkikin aktivoitua ja viimeistään elokuussa jo lähes kaikki joukkueet aloittavat myös harjoitusottelunsa ja saliharjoittelun. Jalkapallokausi taasen lähenee loppuaan vaikka pääosin sarjat jatkuvatkin syyskuun loppupuolelle ja jopa lokakuulle. Forssalaisittain luonnollisesti suurin mielenkiinto salibandyssa keskittyy Fosun edustusjoukkueeseen joka lähtee tulevaan kauteen nuorentuneella joukkueella, mutta kovin tavoittein. Uutisia, otteluita ja ennakoita salibandyn parista Siltasen Cornerissa elokuun alusta eli ensi viikosta alkaen.
 
 
 
NOVELLIKOKOELMA - SILTASEN AAMUSAUNA JA MUITA KOOTTUJA TARINOITA
 
Poiminta Siltasen novellikokoelmasta ”Siltasen aamusauna ja muita koottuja tarinoita”. Novellikokoelma sisältää lyhyitä tarinoita eli novelleja, osin fiktiivisiä ja osin täysin tosia. Kokoelman ”Siltasen aamusauna ja muita koottuja tarinoita”, tarkoitus on olla kumppani lukijalle, joka kaipaa vakavien aiheiden lomaan kevyitä kertomuksia, jotka liihottelevat kepeästi yläilmoissa ja saavat suupielet rentouttavasti virneeseen. Tarinat sopivat luettavaksi sateen ropistessa rankasti tai auringon paisteessa laiturinnokassa. Ensimmäisen novellin löydät selaamalla edellisistä teksteistä (Novelli1: Rahtarin paskempi päivä).
 
 
 NOVELLI 2: VIIMEINEN TAISTO
 
Armas Karhu makasi tuskissaan vuodeosaston sängyllä ja kiemurteli kivusta. Armas oli juuri saanut sydänkohtauksen, jo toisen tänä vuonna ja kaiken kaikkiaan kolmannen. Kesken aamulehden luvun vanhus oli kiidätetty kotoaan Medi-Helillä aluesairaalaan slaakin saatuaan. Saman vuoden keväällä tehty ohitusleikkaus ei ollut juurikaan parantanut tämän vanhan tervaskannon oloa ja tässä sitä taas oltiin sairaalan laverilla matkalla kohti jotain vääjäämätöntä, viimeistä taistoa. Kaksi ensimmäistä sydänkohtausta olivat olleet sitkeälle änkyrälle lasten leikkiä ja sairaalassa olo oli tuntunut suorastaan lepokodissa oleilulta nuorten ja sorjien hoitajien hellässä huomassa, mutta nyt oli toinen ääni kellossa.
 
Kipu turrutti koko rintakehän ja pallean alueen ja Armas tiesi, että nyt se olisi menoa. Kunpa edes saisi tuikun konjakkia pumpun vajaatoimintaan, mutta ei, lääkäri tai mikä lie lääketieteen lisensiaatin planttu oli järkähtämätön vanhuksen toiveille. Vanha legendaarisessa Syvärin torjuntataistelussa ansioitunut sotaveteraani oli päättänyt kaatua saappaat jalassa. Jatkosodan aikaan rintamalla veli venäläiselle ei annettu armoa eikä sitä myöskään pyydetty ja tinkimättömänä ja teräshermoisena miehenä armoa ei Armas pyytänyt nytkään, vaan katsoi viikatemiestä tiukasti silmästä silmään.
 
Lääkäri antoi Armakselle kipulääkkeen ja äkkiä viiltävä kipu rinnassa alkoi laantua. Armas tunsi olonsa varsin levolliseksi ja painoi silmänsä kiinni. Lääketokkurassa Armaksen ajatukset harhailivat ja jossain syvällä mielensä sopukoissa Armas palasi ajatusten siivin villiin nuoruuteensa. Nuoruuteen joka oli leppoisaa oleilua trooppisissa paikoissa runsaiden ruokapöytien ääressä ja kauniiden naisten seurassa. Juomat olivat kalliita ja ne helmeilivät kauniisti jalkalaseissa kilpaa naisten säihkyvien silmien kanssa. Ne olivat huimia aikoja aikana jolloin AIDSista ei ollut kukaan kuullut puhuttavankaan. Armaksella meinasi oikein hymyä vetää naamaan kun kuvitelmat ehtivät huippuunsa. Nuorena poikana Armas oli ehtinyt viettää lähes parisen kymmentä vuotta merillä rahtilaiva S/S Victorian matkassa ja tuolloin oli tapahtunut paljon sellaista josta oli viisainta pitää suunsa supussa. Tutuksi tulivat niin Rio yöt, Shanghain valot, Rotterdamin satamat kuin Lähi-idän ihmeetkin.
 
Harmillista kyllä, mutta kesken makoisien fantasioiden soi sairaalahuoneen seinällä kello. Sehän tietysti ikävällä tavalla katkaisi mielikuvien miellyttävän juoksun. Sirpsakka valkeaan nuttuun kurvinsa verhonnut hoitaja singahti Armaksen sängyn viereen. Armas ehti vilkaista hoitajan kauniita kasvoja kunnes vaipui uneen. Sydänkäyrä näytti suoraa viivaa mikä lähetti signaalin tietokoneelle joka taas lähetti viestin hälytyskelloon. Mitään ei ollut tehtävissä. Armas oli tehnyt muistoissaan viimeisen matkan.