”Baxter ulos – tässä on tulos”, liputtivat fanit kun Suomi nuiji eilen 17.11. marraskuisessa illassa San Marinon tylyin lukemin 8-0. Voitto illan ottelussa ei ollut lainkaan yllätys, mutta lukemat sitäkin enemmän. Olisiko Baxterin alaisuudessa joukkue yltänyt vastaavaan? Sitä on paha sanoa.
 
Eiliseen otteluun Suomi lähti viimeaikojen rämpisestä huolimatta ennakkosuosikkina ja voitto ottelusta oli oikeastaan vähimmäisvaatimus. Olli ”Oka” Huttusen käskyttämänä joukkue joka tapauksessa nappasi makean voiton ja jos ei voittoa olisi tullut olisi entisen huippuveskarin, herra Huttusen, lempinimeen liitetty M-kirjain. Käytännössä kyseessä oli siis rutiinivoitto.
 
ON VAIN YKSI KUNINGAS

 
Mediassa on paljon käyty keskustelua siitä, että eilinen San Marino-peli olisi ollut Jari ”Kuningas” Litmasen jäähyväisottelu Huuhkajissa, mutta toivottavasti näin ei ole, sillä kyllä Litmanen edustaa edelleen sellaista neroutta kentällä ettei paremmasta väliä, vaikka liike toki onkin jo suhteellisen verkkaista. Litmanen on kiistatta Suomen A-maajoukkueessa ehdoton liideri ja vaikka rähinäremmi ani harvoin Litmasella onkin käsipuolessa ollut ei kaiketi kai kukaan kiistä sitä tosi seikkaa, että Litmanen on pelikäsitykseltään ja teknisiltä taidoiltaan täysin eri kastissa minkään muun pelaajan A-maajoukkuepelaajan kanssa. Litmasen tasolle pelillisesti ei yllä lähellekään edes ”Big Sam”, vaikka saavutukset ovat toki komeat urheilun saralla myös tällä Voikkaan jätillä.
 
HUUHKAJIEN UUSI PÄÄVALMENTAJA
 
Stuart Baxterin verbaalinyrkit ovat viuhuneet syksyn aikana kovastikin ja brittikoutsi on joutunut selittelemään kovastkin tekosiaan ja syytä heikkoon menestykseen EM-karsinnoissa. Niinpä, totuus sattuu ja valmentajan posti etenkään huipputasolla ei ole aina niitä kiitollisimpia. Surullista sinänsä, että niinkin kokenut ja hillitty käskyttäjä kuin Baxter osoittautui paineen alla jopa uskomattoman naiviksi, herkkähipiäiseksi ja kykenemättömäksi ottamaan vastaan kritiikkiä. Osansa Baxterin kiukuttelusta sai myös median edustajan ominaisuudessa Ilatalehden toimittaja, jonka tappiollisen Unkari-pelin jälkeen Baxter komensi matkoihinsa tylyin sanoin. Toivottavasti konsultin tehtäviä jatkossa hoitava Baxter harjoittaa jatkossa hieman avoimempaa, aikuismaisempaa ja kypsempää politiikkaa mediaa kohtaan.
 
Toistaiseksi Huuhkajien päävalmentajan tehtävää hoitaa Huttunen, mutta varmasti kuumin puheenaihe kuluvan talven aikana on kuka on seuraava päävalmentaja, kun ainakin ennakkokaavailujen mukaan Huttunen toimii tehtävässä ”tuuraajana” siihen asti kunnes uusi piiskuri saadaan valjastettua joukkueen peräsimeen. Mitä luultavammin kalliiksi virhearvioinniksi Palloliitolle osoittautunut Baxter jätti debet ja kredit-osastolle sellaisen loven ettei aivan nimekkäimpään vaihtoehtoon (lue: huippuvalmentajaan) Palloliitolle ole varaa, joten luultavammin seuraava käskyttäjä on kotimainen. Julkisuudessa on esitetty mm. sellaisia nimiä kuin Paatelainen, Boström, Hjelm, Kanerva ja Muurinen. Kaksi edellä mainittua on jo kuitenkin ehtinyt ilmoittaa etteivät ole käytettävissä. Vahvin ehdokas edellä mainituista taitaa olla jo Palloliiton tehtävissä toimiva Markku ”Rive” Kanerva, vaikka ehkä potentiaalisimpana ja parhaana ehdokkaana ainakin allekirjoittanut näkisi vahvaa johtajuutta edustavan Ari ”Zico” Hjelmin. Vai onko uusi valmentaja joku musta hevonen, esim. Kari Ukkonen tai Juha Malinen vai peräti ”uuden sukupolven” valmentaja, Lehkosuo tai Reini? Ja saako tuleva valmentaja taustatukea entisiltä (esim. kakkosvalmentajan roolissa) maajoukkuetähdiltä, Litmaselta ja Hyypiältä? Vai kaivetaanko naftaliinista valmennusryhmään jäänne menneiltä vuosilta, Jyrki Heliskoski?
 
IKÄRASISMIA VAI AJATTELEMATTOMUUTTA?
 
Suomalainen mentaliteetti ikääntymistä kohtaan on varsin erikoinen, etenkin urheilumaailmassa. Muualla maailmalla vanhoja ihmisiä pääasiassa arvostetaan ja kunnioitetaan sekä heidän elämänkokemukselleen annetaan suuri painoarvo. Elämän kokemuksen arvostaminen näkyy myös ”vanhempien” palloilumaiden valmennuksessa, sillä pääsääntöisesti aina valmentajat ovat iäkkäämpiä kuin Suomessa. Suomessa jostakin käsittämättömästä syystä näin ei ole ja muutenkin tuntuu että yli kolmenkymmenen vuoden rajapyykin ylittyessä urheilija mielletään jo täysin menetetyksi tapaukseksi. Näin ei kyllä totisesti ole, vaikka pelivuosia onkin varmasti enemmän takana kuin edessä. Mikäli urheilijan motivaatio on kunnossa ja fysiikka pelaa on kokenut pelaaja varmasti oiva henkinen voimavara etenkin nuorille pelimiehille. Vai onko jonkun mielestä Jari Litmanen tai Teemu Selänne jo siinä iässä että pelivermeet tulisi laittaa naulaan? Siltasen mielipide on ehdoton ei. Mikä olisikaan arvokkaampaa nuorelle kuin kokeneen pelimiehen ”mentorointi”. Esimerkkinä kokeneen pelimiehen roolista voi mainita mm. Ville Peltosen, joka johtajuudellaan on siivittänyt HIFK:n liigassa mukavanlaiseen liitoon ja samalla ohjastanut Granlundia. Palloliitto tekee jättäessään Litmasen ja Hyypiän ammattitaidon käyttämättä sellaisen emämunauksen ettei siihen Suomen kaltaisessa palloilumaassa ole todellakaan varaa. Siltasen viesti urheilupäättäjille onkin seuraava oli sitten kyseessä kansainvälinen tai kansallinen taso; älkää ihmeessä jättäkö hyödyntämättä kokeneiden pelaajien tietotaitoa!