Suomen jalkapallomaajoukkue voitti San Marinon 0-1 (San Marinon FIFA-ranking 202 eli maailman viimeiseksi futismaaksi rankattu) ja otti Ruotsilta turpaan 0-5. Nyt Suomessa tiedetään miltä tuntuu maailman toiseksi huonoin jalkapallomaa... No, mutta sitten asiaan eli paikallistason palloilun kimppuun.
 
*****
 
Forssassa hikipisarat helmeilivät otsalla 14.6. nelosdivariottelun merkeissä, kun FJK sai vieraakseen puppelipojat Mansesta, eli perinteikkään PP-70:n. Hurjassa helteessä vierailijat olivat etevämpiä ja niinpä sarjapisteet Tampereelle tuloksella 2-4. FJK:n edustusjoukkueen maalintekovastuuta on sälytetty tällä kaudella pitkälti Hankaniemen ja Dankovin harteille ja forssalaisten maalit viimeistelivätkin lauantaina juuri nämä kaksi herraa.
 
FJK on kaatunut tällä kaudella useissa otteluissa karmaiseviin henkilökohtaisiin virheisiin, näin lauantainakin. Mutta miksi näitä sitten on tullut jo luvattoman paljon kuluvalla kaudella? Varmasti osasyy menee kokemattomuuden, epäonnen, huonon keskittymisen ja puutteellisten henkilökohtaisten taitojen piikkiin, mutta yleensä syyt ovat syvemmällä kuin pelaajakohtaisissa ominaisuuksissa. Useasti toistuvat karkeat henkilökohtaiset virheet saattavat kieliä heikosta pelikurista, sitoutuneisuudesta ja puutteellisesta kenttätasapainosta. Mikäli ”paketti” on kasassa, syöttösuuntia riittävästi tarjolla ja tuki pallolliselle kunnossa, ei virheitä juurikaan pitäisi tulla. Oli niin tai näin, hikikarpaloilta otsalla tuskin tullaan välttymään tällä kaudella niin valmennuksen puolella kuin kentälläkään.
 
*****
 
TAMPEREEN PIIRIN NELOSEN MAKKARATARJONTA
 
Armotonta tutkivaa journalistista työtä tekevä Siltanen on tällä kertaa ajautunut suurten kysymysten äärelle. Ohrayllätys kourassa vanhalla kauhtuneella sohvalla maaten yön pikku tunneilla syntyvät usein ne kaikkein kirkkaimmat ja terävimmät oivallukset ja niin tälläkin kertaa. Olisiko aika tehdä poikkitieteellinen, syväluotaava ja analyyttinen tutkimus aiheesta ”nelosen makkaratarjonta”? Aikaisemmin Siltanen kiersi kyseiset makkarakojut kaukaa ja ulkoinen habitus muistuttikin lähinnä salaatinlehtiä mussuttavan konttorirotan stereotyyppiä, mutta sittemmin elämänkokemusta nauttineena Siltanenkin on kokenut ”valaistuksen” kulinaristisessa mielessä ja löytänyt elämäänsä sisältöä. Iän myötä sitä saattaa mies usein ajelehtia hallitsemattoman ajopuun tavoin tilanteeseen, jossa sitä alkaa nauttia aivan uudella tavalla pienistä elämän nautinnoista, kuten syömisestä ja etenkin makkarasta, tuosta ihanasta suoleen pakatusta herkkupalasta.
 
Ottelutapahtumiin panostaminenhan on joillakin paikkakunnilla alasarjoissa vaatimatonta, mutta jos kentän laidalle on kuitenkin saatu kasattua jokinlainen pieni kioskin tapainen kyhäelmä löytyy onneksi monesti tuotevalikoimasta myös ehta ja ainoa oikea grillimakkara, tuo pelipäivän kunkku. Valitettavan usein taso makkaroiden suhteen on kuitenkin kovin vaihteleva ja välillä penkkiurheilijan makunystyröitä hivelläänkin lähes viiden Michelin tähden arvoisesti, kun taas välillä kuluttaja saattaa todeta nauttineensa lähes ihmisolennolle kelpaamatonta jauhoista moskaa, sillä onhan näin EU-aikana suorastaan ennenkokematon vääryys, kun palloilukansaa luokitellaan jo eriarvoiseen asemaan siinäkin minkälaisia käristeitä matseissa tarjotaan paikkakunnasta riippuen. Kummallista kyllä, viranomaiset eivät ole määränneet makkaroiden käyryyttä millään direktiivillä tahi tehneet mitään kattavaa selvitystä tästä koko kansakuntaa koskettavasta epäkohdasta. Tällä puheenvuorolla Siltanen julistaakin uudelle hallitukselle (sitten kun ensin saavat hallituskokoonpanon nyt ensin sovittua) määrättäväksi makkaralain eli Lex Makkaran!
 
FJK:n peleissä on perinteisesti snagarikojulla tarjottu mitä mainiointa makkaraa, vaikka aitoa Hakalan kieppiä ei juuri hiilillä enää tapaakaan. Harmillisesti ajoittain kuitenkin tuo suomalaisen aikamiehen vihannes on kuitenkin loistanut poissaolollaan myös Forssassa, mutta toivottavasti kyrsätulet saadaan jatkossa pysyvästi kesän myötä myös FJK:n matseihin. Näin onnettomasti taisi olla tilanne myös kauden avauspelissä Kaukajärvellä, tarjolla olisi kuitenkin ollut varmasti pimeitä katupulloja ja kotikasvatettua ruohoa…
 
Vielä kuitenkin onneksi löytyy noitakin paikkoja joista ”puffet” löytyy ja yleensä käriste irtoaakin näissä paikoissa kuluttajaystävälliseen euron hintaan. Taitaapa myös yleensä olla tarjolla jotakin nisua, kahvia, limsaa ja irttareitakin. Paljon on Siltanen vuosien saatossa nähnyt makkaramestoja, mutta inflaation vaikutukset, epärehellisyys ja yleinen talouden alennustila on leimallisesti langettanut varjonsa myös palloilutapahtumien makkarakojuihinkin. Ehkä räikein ja myös silmiä avaavin tapaus sattui Siltasen kohdalle jokunen voisi sitten Pyynikin urheilukentällä, kun jäniksen häntä kainalossa oleva kioskitäti koitti häikäilemättömästi sumuttaa makkarannälkäänsä potevaa Siltasta julkealla tavalla. Kioskin täti nimittäin oli ilmeisesti keplottelumielessä asettanut grillinsä viereen Kabanossi-paketteja, mutta todellisuudessa muori myikin urheilijanuorukaisille B-luokan ruokamakkaraksi luokiteltavaa Atrilli-kyrsää. Siltastahan ei makuasioissa viilattu linssiin ja hyvitykseksi Siltanen marssittikin rouvan noutamaan takahuoneesta Siltaselle samaan rahaan kaksi tuota kentän laitojen aatelia, Kabanossia, jossa hintalaatusuhde on vähintäänkin kunnossa ja vaatipa Siltsi vielä sipaisemaan makkaran pinnalle normi sinapin sijasta tuhdin kerroksen Dijon-sinappia. Siltasta ei kuseteta!
 
Yksi mukavimmista makkaramuistoista taasen ajoittuu Seinäjoella vietettyihin palloiluvuosiin, sillä Kokkolassa kotimatseissa oli tarjolla makkaraa, joka maultaan hakee vertaistaan. Liekö sitten ollut jotain paikallista vai kenties Pietarsaarelaista Snellmannin lihaisaa herkkua, se jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Joka tapauksessa makkarat olivat optimilämpöisiä, herkullisen suussa sulavia ja taisipa kenttäkuuluttajakin olla lähes Anssi Kukkosen veroinen sanaseppo, siis alansa eliittiä hänkin. Tunnelma oli muutenkin tuolloin vailla vertaa aina kotijoukkueen kannatusbiisejä myöten. Kaiholla sitä muistelee noita aikoja…ja niitä wursteja…onneksi pian on Tammelan makkaramarkkinat ja Lidlin grillimaisterifinaali.
 
***** 
 
Kerro tarina missä on paras kentänlaitakanttiini? Entä parhaat myyjät. Kauppakeskus Skanssin Alkossa Turussa olevia sirpsakoita myyjättäriä tosin on aika vaikea tehtävä peitota. On siinä niin nättejä tyttöjä että, tosin makkaroihin ne mimmit ei liity mitenkään...
 
*****
”Ei tyhmyys tapa, mutta hikoilemaan se panee.” –Tuntematon
*****