POSITIIVISIA FIILIKSIÄ JA LET’S GO MEININKIÄ
 
Tervehdys täältä forssalaisen ”urheilujournalismin” hermokeskuksesta puolen hehtaarin metsästä!
Forssalaisen jalkapalloilun lippulaivan, FJK:n, kone on lopultakin lämminnyt heinäkuun helteissä ja nyt näyttää siltä, että joukkue porskuttaa mukavasti myötätuuleen eikä toivottavasti loppua näy. Joukkueesta on viime aikoina tihkunut sellaista positiivista viestiä, että fiilis on voittojen myötä joukkueen sisällä todella hyvä ja kun joukkueen terveystilannekin on mainio niin joukkue lähtee varmasti hakemaan pisteitä Tampereelta 18.8. varsin toiveikkain mielin. Torstai-illan kamppailu pelataan Kaukajärven ”muovilla”, joten Eerikkilän keinopinnoitteella pelaamaan tottuneelle forssalaisryhmälle tuskin alustakaan tuottanee ongelmia. Ottelu alkaa torstaina verrattain myöhään eli vasta klo 19.15.
 
HUUHKAJAT KOVIEN MUUTOSTEN EDESSÄ
 
Suomen jalkapallomaajoukkue on kovien muutosten edessä, kun poissa ovat vanhat konkarit; Kuqi, Hyypiä, Tihinen, Kolkka, Johansson, Niemi, Jääskeläinen ja kumppanit. Uusien pelaajien sisäänajoa olisi pitänyt toteuttaa jo aikaisemminkin, mutta viimeistään nyt lopettamispäätösten myötä se on jo väistämätöntä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että uuden pelaajasukupolven sisään ajaminen vie aikansa. Uusien pelaajien kokeilut ovat lähteneet liikkeelle kangerrellen, mutta pientä valoa tunnelin päässä suomalaisfutisjännäreille tarjosi kohtalaisen pirteä harjoitusmaaottelu Latviaa vastaan.
 
Keskiviikkona 10.8. Suomen jalkapallo A-maajoukkue kävi pelaamassa ystävyysottelun Latviaa vastaan ja ainakin television välityksellä härmäläisten otteet olivat varsin lupauksia herättäviä murheellisen Ruotsi-ottelun jälkeen. Harmillista, että ottelu oli kuvattu niin alhaalta, että pallottomien pelaajien liikettä oli mahdotonta tarkkailla tai tarkemmin analysoida, mutta kun valmentaja Mixu Paatelainen oli taktisten asioiden sisäistämiseen pelin jälkeen tyytyväinen niin luotetaan koutsin sanaan.
 
Ennakkokaavailujen mukaan Suomi lähti otteluun ns. joulukuusi-muodostelmalla, mutta suurta merkitystä sillä ei ole sillä puhutaanko muodostelmista 4-3-2-1, 4-4-2 tai 3-5-2, vaan sillä kuinka pelaajat tietyissä tilanteissa yhdessä sovituilla tavoilla toimivat. Paatelainen lupasi ennen ottelua, että luvassa olisi kokeiluja eri pelipaikoille ja ainakin tässä suhteessa voidaan todeta Paatelaisen olevan sanansa mittainen mies, sillä kentällä nähtiin useita kokeiluja. Jostakin käsittämättömästä syystä Suomen maajoukkue on usein esiintynyt edustukseen ja pirteästi kun ns. painetta ei ole eli pelataan merkityksettömiä otteluita, esim. harjoitusotteluita, ja niin tälläkin kertaa. Suomi oli ottelussa erittäin aktiivinen ja aivan viimeisiä minuutteja lukuun ottamatta hallitsi myös palloa.
 
Suomi oli ottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta Latvia väläytteli aika-ajoin varsin vaarallisia vastahyökkäyksiä. Illan yksi positiivisimmista valopilkuista oli järkälemäisen Timo Furuholmin esiintyminen ja vaikka jo Musan vuosina kakkosdivarissa ”Furkka” oli kova pelimies ei ainakaan allekirjoittanut olisi uskonut, että mies yltäisi jonain päivänä aina maajoukkueeseen saakka. Niinikään positiivisia näyttöjä eilen suomalaisittain tarjosi BK Häckeniä edustava Kari Arkivuo, joka oli puolustajan tontillaan suorastaan erinomainen.
 
Suomi voitti FIFA-rankingissa muutamaa pykälää huonommin rankatun Latvian lukemin 0-2, mutta synkkiä pilviä tulevaisuuden kannalta joukkueen ylle nostaa maalinteko. Eilenkin maalipaikkoja oli useita, mutta liian usein laukaukset suuntautuivat ohi ja yli maalin. Forssell lienee ykkösvaihtoehto Paatelaisen papereissa, mutta mikäli maalinteko makaa täysin Miklun varassa näyttää tulevaisuus hieman huolestuttavalta, kun toisiaan Forsselinkin ruuti on ollut varsin märkää. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kuka jatkossa maajoukkueen maalit tekee.
 
Positiivisia asioita eilen kentällä nähtiin kuitenkin paljon. Roman Eremenkon ja Moisanderin otteita allekirjoittanut on ihaillut jo tovin ja etenkin Eremenko oli taas loistava. Kerta kaikkiaan tyylikäs, älykäs ja taitava pelaaja, joka ei kaihda kovaakaan peliä. Kymppipaidassa viheriöllä edukseen esiintynyt Riku Riski oli myös pirteä ilmestys. Mies on lähes hobitin kokoinen pikku vipeltäjä , mutta jotain tosi mageeta tässä sympaattisessa kiitäjässä kieltämättä on. Otteita seuratessa mieleen tulee väistämättä nuori Joonas Kolkka. Samaa ei voi sanoa Osasunaan lainalle siirtyvästä Jukka Raitalasta, sillä mies tuntuu olevan alituiseen ongelmissa pallollisessa pelissä. Siltanen todellakin toivoo, että puolustajan tontille maajoukkueeseen löytyy jatkossa muitakin vaihtoehtoja (tai sitten Raitala löytää uuden vaihteen peliinsä Osasunassa).
 
Tulevaisuudessa voidaan Suomen maajoukkueessa olla erikoisen tilanteen edessä, kun Suomen maajoukkueessa alkaa ”ulkomaalaistaustaisia” pelaajia olla jo enemmänkin kuin laki sallii jos näin leikkisästi asia voidaan ilmaista. ”Ulkomaalaissikermässä”, kun kentällä voisi tulevaisuudessa olla mm. maalissa Hradecky tai Fredriksson , puolustuksessa Carl Jenkinson, Rafinha (brassi joka miettii Suomen kansalaisuutta), Portin, Nyman ja keskikentällä Eremenko 2x, Dalla Valle, Hetemaj, Sjölund ja hyökkäyksessä Forssell ja Sadik. Vaihdosta kentälle voisi tulla vaikkapa suomen-ruotsalainen Sparv.
***
”Ihmiset jotka myöntävät olleensa väärässä, pääsevät paljon pidemmälle kuin ne, jotka todistavat olevansa oikeassa.” - Tuntematon
***