LOISKE vs. FJK
 
Lauantaina 10.9. Forssan Jalkapalloklubi matkaa Loiskeen vieraaksi Ideaparkin kupeeseen ja kun kyseessä on molemmille joukkueille käytännössä merkityksetön ottelu voidaan ottelusta odottaa mitä tahansa. Ottelu pelataan Sääksjärven tekonurmella ja ottelu alkaa klo 16.00.

 

*****

IKÄMIEHET TOIMELIAANA SYKSYLLÄ

 
Forssalaisen jalkapalloilun delegaatio kunnioitti läsnäolollaan tänä vuonna Kuopiota, kun joukkue salskeita ikämiehiä piipahti pelireissulla Kuopiossa. Ikämiehet eivät siis hyydy kylmässä syyskelissäkään.
 
Ikämiesten toiminta Forssalaisessa palloilussa on muutenkin viriämässä uusien ikäluokkien saavuttaessa ikämiesiän ja nyt innokkaimmat ovat kokoamassa Forssaan joukkuetta ensi vuodeksi 35-vuotiaille. Ennakkokaavailujen perusteella joukkue vaikuttaisi olevan varsin nimekäs ja mikäli kaavailut pitävät kutinsa saattaisi joukkue tarjota hyvän pelillisen vastuksen jopa nykyiselle edustusjoukkueelle. Joukkueen kokoaminen on toki hieno juttu ja toivottavasti mukaan saadaan mahdollisimman moni entinen pelimanni hurtilla huumorilla varustettuna ja vaikkapa jokunen uusikin kasvo.

*****

FJK OIKEALLA TIELLÄ

Forssan Jalkapalloklubi ilmoitti viime viikolla organisaatiossa tapahtuvista muutoksista ja muutokset ovat varmasti tarkkaan mietitty ja viestivät meille kaikille siitä, että muutoksen tarpeeseen seuran sisällä on herätty. Muutosta on kaivattu pitkään, vaikka toki aikaisemminkin seuraa on hoidettu mainiosti. FJK:n asioita on aina hoidettu suurella sydämellä, mutta tämän hetkinen paikallisten seurojen välinen kova kilpailu (mm. sponsorirahoista ja harrastajista) on johtanut siihen, että muutoksia on tehtävä. Seuran palkkalistoilta kaiketi siirtyi sivuun omasta halustaan erinomaista työtä jalkapalloilun eteen tehnyt Leevi Murtolahti mikä on toki sääli, mutta onneksi Leevi jatkaa yhä forssalaisen jalkapalloilun parissa jatkossakin. Uusille tekijöille Siltanen toivottaa vilpittömästi onnea ja tsemppiä nyt ja jatkoa silmällä pitäen.

 

*****

MAAJOUKKUEESSA VALLITSEE POSITIIVINEN ILMAPIIRI

 

Suomen jalkapallomaajoukkue esitti pirteitä otteita Moldovaa vastaan viime viikolla, vaikka toki vastuskaan ei ollut sieltä aivan FIFA-rankingin kärkipäästä (Suomi voitti hienosti 4-1). Komea ja pirteä esitys kaikesta huolimatta Huuhkajilta. Tiistaina 6.9. sitten vastus olikin aivan toinen, kun vastaan asettui äärimmäisen kova Hollanti, joka tällä hetkellä jopa komeilee FIFAn rankingissa sijalla yksi. Tästäkin tulikokeesta Suomen nuori joukkue selvisi jopa ehkä ennakkokaavailuja paremmin vaikkakin tarvittaessa pelillisesti ylivertainen Hollanti olisi varmasti tarvittaessa pystynyt laittamaan parikin pykälää vauhtia lisää jos siihen olisi ollut todellista tarvetta. Suomi taisteli hyvin ja pakka pysyi tiivinä lähes koko pelin miesalivoimasta huolimatta (Hetemaj ulos 60 min kohdalla), mutta höntsämeiningilläkin oranssipaidat nappasivat reilun 21 000 katsojan edessä rutiinivoiton 2-0. 

 
*****
 
Suomi ja Hollanti kohtasivat toisensa Olympiastadionilla tiistaina ja edellisessä kohtaamisessa Rotterdamissa Hollanti oli niukasti 2-1 parempi, joten suomalaiset lähtivät otteluun, toki Hollannin materiaalin kuitenkin tiedostaen, toiveikkain mielin. Ottelun tunnelmaan tv-katsojat virittelivät tuttuun tyyliin äärimmäisen ammattitaitoiset Juha ”Reiska” Reini ja Erkka V.Lehtola (luojan kiitos Malinen ja Kuusela on lopulta tajuttu heittää romukoppaan).
 
Tappiosta huolimatta suhteellisen nuori ja kokematon Suomi pelasi kelpo pelin. Erityisen vahvoja näyttöjä tiistaina osaamistasostaan esittelivät Suomen joukkueesta maalinsuulla urakoinut Radecky, keskikentällä hääränneet Ring, Hämäläinen ja takuuvarmaa työtä aina tekevä Roman Eremenko. Sitä vastoin kovin vakuuttavaa kuvaa eivät tälläkään kertaa osaamisestaan antanut kokenut kolmikko Pasanen, Forssell ja Väyrynen. ”Peetu” Pasasella tuntuu kyllä rauhallisuutta riittävän, jopa liiaksi asti, mutta valitettavasti jokaiseen otteluun tahtoo jollain tapaa liittyä se jokin yksi usein kohtalokas kardinaalimunaus (tiistain ottelusta tosin selvisi puhtain paperein) eikä vauhtikaan kansainvälisissä peleissä ole ihan sitä mitä vaaditaan tänä päivänä. Forsselin otteissa sitä vastoin näkyy pelaamattomuus ja tämä tällä hetkellä maajoukkueen kovin maalipyssy onkin tällä hetkellä vaikka seuraa. Valitettavasti ”Miklu” Forsselin juna näyttääkin menneen ohi, mutta ainakaan vielä ei Suomella ole pelaajaa joka onnistuisi syrjäyttämään Forssellin. Ehkä Pukki voisi jonkun ajan kuluttua olla sellainen, näin varmasti laskee myös Paatelainen. Entä sitten Hollannissa komea uran tehnyt ”Väykkä”? Myös Väyrysen otteista paistaa se, että pelituntumaa ei ole. Välillä tuntuu, että Väyrynen on pikemminkin enemmän tiellä kuin hyödyksi, kun Suomi koittaa rakentaa peliä. Ilman muuta jokainen näistä kolmesta on hyvä vaihtoehto esim. vaihtopelaajan rooliin, mutta aivan avaukseen asti en usko kyllä eväiden jatkossa riittävän kovinkaan montaa kertaa muiden pelaajien ollessa kunnossa. Entä sitten Kuningas Litmanen, vieläkö lasinilkalle on maajoukkueessa käyttöä? Edellisten herrojen tapaan kyllä, mutta tuskin avaukseen, vaan lähinnä viimeiselle 25 minuutille. Pelikäsityksessä Litmanen on edelleen Eremenkon ohella täysin eri tasolla kuin muut, mutta se fysiikka...
 
Entäs sitten Hollanti? Wesley Snejder osoitti kentällä suuruutensa ja mies näyttikin tekevän kentällä lähes mitä halusi ja Madridissa varmasti kirotaankin kovaan ääneen sitä, että mies laskettiin 2009 Internazionaleen niinkin ”huokealla” hinnalla. Hollanti muuten oli melko hajuton ja mauton eikä joukkue oikein innostunutkaan näyttämään parastaan missään vaiheessa. Joukkue teki vain sen mitä piti eli haki voiton ja varmisti paikkansa voiton myötä arvokisoissa.
 
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen maajoukkueessa vallitsee hyvä henki, ja hyvä niin. Jokaisessa haastattelussa Paatelainen on painottanut positiivista asennetta ja kärsivällisyyttä sekä sitä, että prosessi on vasta aluillaan. Tämä onkin totta ja syytä pitää mielessä, mutta enemmän kuin millään ”ostaa” Miksu itselleen ja suojateilleen aikaa hyvillä otteilla, siis niillä mitä on Ruotsi-ottelua lukuun ottamatta viime aikoina nähty. Kysymys kuuluukin koska niitä tuloksia alkaa tulla? Kuinka kauan suomalaiset futisfanit jaksavat odottaa, että joukkue onnistuu myös niistämään jonkun jalkapallon suurmaan päänahan, sillä Moldova-voitoilla tai Latvia-voitoilla ei vielä kovin paljoa auta leijua.
 
MAAJOUKKUEEN "JOULUKUUSI"
 
Paatelainen on lähtenyt heti alusta asti uudistamaan Suomen taktista linjausta mikä onkin aivan oikea tapa toimia. Hodgsonin ajalla Suomella oli äärimmäisen tarkka pelisuunnitelma jokaiseen otteluun ja niin oli varmasti Baxterinkin aikana, mutta syystä tai toisesta Baxterin maajoukkue pelasi ehkä sekavinta ja kurittominta peliä mitä maajoukkue on pelannut aikoihin. Suomen kaltaisen jalkapallomaan ollessa kyseessä tukeutuminen tarkkoihin taktisiin raameihin tarjoaa ainoan mahdollisen tavan menestyä. Suomen pelaajamateriaali on (vaikka pelaajia onkin jonkun verran ulkomailla pelaamassa ja jotkut ihan hyvissä joukkueissakin) kansainvälisellä mittapuulla mitattuna niin heikko, että ainoa tapa menestyä on onnistua täydellisesti taktisella puolella (toimivana esimerkkinä käy mm. Suomen jääkiekkojoukkue, joka pelaa erinomaista joukkuepeliä vailla suuria maailmantähtiä, mutta silti menestyy. Vertailukohtana käy mm. Venäjä, joka suurista tähdistä huolimatta ei ole juurikaan viime vuosina MM-jäillä menestynyt).
 
Mitä taktiikka sitten on? Jokainen varmasti urheilusta jotakin ymmärtävä tietää, että se on helvetisti muutakin kuin pelkkää nappuloiden siirtelyä fläppitaululla. Tai sitä, että koutsi nimeää pelaajan kullekin pelipaikalle. Entä kertooko kenttäryhmitys taktiikasta jotakin? Ei, se on vain kuvaaja, joka kuvaa kenttämuodostelmaa, mutta käytännössä, esim. ”joulukuusi” 4-3-2-1 oli Moldovaa vastaan Suomen saadessa pallo lähinnä 4-2-4 ja Hollantia vastaan 4-4-2 Hämäläisen tai Pukin noustessa tukemaan hyökkäystä. Taktiikalla kuvataan lähinnä toimintaa puolustaessa, hyökätessä, reagoidessa pallon menetykseen jne. Jos joku sanoo ettei joukkueella ei ole taktiikkaa tai he eivät noudata mitään taktiikkaa, kuulostaa se erikoiselta, sillä silloin pelaamista ei ole pyritty organisoimaan millään yhtenäisellä tavalla, vaan kaikki juoksee siellä missä huvittaa ja jokaisen ”sisäinen” pelisilmä ja –ajatus sanoo. Suomen jalkapallojoukkueella on tällä hetkellä yhtenäinen ja selkeä pelitapa, se miten Suomi siinä onnistuu nähdään tulevaisuudessa.
 

*****

"Muutos alkaa silloin kun joku näkee seuraavan askeleen." -Tuntematon