FJK pelasi jalkapallokauden viimeisen ottelunsa Tampereella 24.9. ja kauden viimeisessä ottelussa TP-T oli parempi lukemin 1-3. Edustusjoukkueen kausi on pelien osalta sitä myötä taputeltu, mutta harrasteryhmien pelailu jatkunee vielä muutaman viikon säiden kylläkin jo kovasti koetellessa etenkin varttuneemman pelaajakaartin vanhoja koipia.


Forssan Jalkapalloklubin kauden päätöstilaisuus vietetään 6.10. Urheilutalo Feeniksin ruokalassa ja Forssan puulaakiherruudesta otellaan 8.10.2011.

 

*****

SILTASEN CORNER – PENKKIURHEILIJAN ASIALLA
 
Siltasen Corner on aikoinaan perustettu ”paikallisen urheilun sanansaattajaksi”, forumiksi, jossa toivottavasti voidaan avoimesti käydä keskustelua otteluista, urheilutoiminnasta ja sen ilmiöistä joko nimimerkin suojissa tai omalla nimellä. Siltasen Cornerin kirjoituksiin kommentointi on toivottua, joko puolesta tai vastaan, rakentavan keskustelun aikaansaamiseksi.
 
 Siltasen Cornerin ohjelmistoon on kuulunut alkuajoista asti vulgaaritapa töräytellä ”totuudentorveaan” otteluselostusten ja otteluennakoiden muodossa. Siltasen Corneriin ovat niin ikään kuuluneet aina myös pintaraapaisut pelillisistä asioista, ja osin ehkä kriittisin kannanotoinkin. Tarkoitus on pelkkien otteluselostuksien lisäksi avata kenttätapahtumia laajemminkin lukijoille sekä selvittää taustoja. Vakaa aikomus on luonnollisesti tukea urheilusta käytävää avointa keskustelua ja lisätä lukijan mielenkiintoa ja ymmärrystä itse lajia kohtaan sekä ehkä jopa raottaa taktisen pelin saloja sekä niiden syy- ja seuraussuhteita. Ehkä jopa keskustelun myötä voitaisiin myös oppia jotain uutta ja kehittää peliä tai seurojen toimintaa tuomalla esiin mahdollisia epäkohtia. Siltasen Cornerin kirjoituksissa ei tyydytä vain pelkkiin otteluselostuksiin, vaan mahdollisuuksien mukaan pyritään tekemään myös nopea katsaus pelillisiin asioihin, joissa pyritään ”avaamaan” peliä enemmän kuin vain kertaamalla maalintekijät. Tämä on blogin yleinen linja, ja sen mukaan pyritään lisämausteita mukaan laittaen toimimaan.
 
*****
 
Urheilujournalismista kirjoitti jokunen viikko sitten mainiolla tavalla Forssan Lehden pääkirjoituksessa FPS:n todellinen voimahahmo Ilppo Aaltonen, joka kertoi näkemyksiään mm. mielipiteitä jakavasta Urheilulehden kolumnistista, Petteri Sihvosesta. Aaltosen kirjoitus oli loistava; hänen oma näkemyksensä ja ilmeisen perusteltu mielipiteensä Sihvosesta.
 
Aaltonen on urheilun suhteen suuri romantikko, sillä häntä kiehtoo suuresti urheilun ympärillä pyörivät tarinat sekä vahva side mm. Forssan Palloseuran kulta-aikoihin, 80- ja 90-luvulle. Toki nämä ajat olivatkin hienoa aikaa forssalaiselle kiekkoilulle ja hyvinpä muistaa suhteellisen nuori mies Siltanenkin nuo hienot kamppailut kuplahallissa ja mahtavat väännöt jäähallin pullistellessa yleisöä ylivertaista vastustajaa (mm. TuToa, Kärppiä, HPK:ta tai Ässiä) vastaan. Siltasen suosikkeihin Sihvonen ei missään nimessä kuulu, mutta hän on antanut journalistille uudella tavalla kasvot ja aikaansaanut paljon keskustelua mikä on mainio asia. Jokaisella kirjoittajalle on tärkeää oma persoonallinen ”tyyli” ja ”tapa” lähestyä aihetta ja se voi olla hyvinkin provosoiva, kantaaottava ja kriittinen. Varsin usein kolumnisti kirjoittaa nimimerkin suojissa ja niin, että hänellä on kirjoittaessaan jokin tietty rooli mikä ei ole suinkaan edusta hänen omaa näkemystään aiheesta. Tämän tietää varmasti myös oivaksi kynämieheksi tiedetty Aaltonen, joten siksi onkin merkillistä, että Aaltonen nappaa Sihvosen ”virittämän ansan” täkyineen päivineen. Jo itse kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittaja esittää asiat totena ja esittää olevansa oikeassa, joten kolumni ei ole koskaan ”absoluuttinen totuus” tai ”uutinen”, sanan varsinaisessa mielessä, kuten valistuneemmat lukijat toki tietävätkin.
 
Sihvonen on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, jossa luontainen taipumus luottaa omiin kykyihin on aina ollut ehtymätön. Pohjanmaan pojat kun tuntuvat ”imevän” tietynlaisen ”uhon” jo äidinmaidossa, esimerkkinä tästä käynee vaikkapa Kalle Keskinen tai Duudsonin pojat. Jo pelkästään tätä taustaa vasten ei ole siis ihme ettei ainakaan itseluottamusta Sihvoselta puutu. Sihvonen kirjoittaakin kolumneissaan kärkevästi, mutta myös asiantuntevasti. Sihvonen on filosofian maisteri, entinen liigakiekkoilija ja valmentaja, joka nykyään tekee toimittajan työtä ja toimii HPK:n juniorivalmentajana. Sihvosen kärkevä tapa on monille liikaa ja jotkut tituleeraavatkin tätä pitkän linjan kiekkojätkää ”urheilumaailman rakkikoiraksi”, ehkä syystä, ehkä syyttä.
 
Mutta kun mietitään isompaa kuvaa journalismin suhteen, olisiko sitten parempi kirjoittaa sylikoiran tavoin niin ettei mitään epäkohtia tai ajatuksia herättäviä asioita saisi tuoda esiin? Tämäkö edistää sananvapautta ja keskustelua ja vie aiheen käsittelyä jollain tapaa eteenpäin? Tämäkö on sitä avoimuutta?! Onko kaikkien oltava solidaarisia joojoo-miehiä? Kaikkia ei vain yksinkertaisesti voi miellyttää ja asioita eteenpäin viemiseksi joskus vain on kohdattava ikäviäkin asioita ja poistuttava mukavuusalueelta. Totta on sekin, että Urheilulehden tavoite on monen muun median tavoin saada haalittua lukijoita, markkinatalouden lakien vaikustakaan ei voi siis koskaan täysin eliminoida. Kuka haluaa lukea latteaa kirjoittelua? On varmaa, että Urheilulehti ja moni muu media hakee huomioarvoa provosoinnin kautta. Siinäpä mietittävää meille kaikille, kun tutustutte kolumneihin. Lukija saa, ja pitää olla kriittinen.
 
Aaltonen ruoski sanallisesti Forssan Lehdessä Sihvosta ja moittii Sihvosen tapaa puhua ”pelikirjasta”, ”meidän pelistä” tai muusta urheiluterminologiasta, tehden pelaamisesta ”tiedettä”. Niin, peliä voidaan analysoida monella tapaa ja mikäli pyritään tavoitteellisesti kehittää peliä on yleisesti todistettu seikka, että valmennuksessa on käytettävä numeraalisia määreitä ja siihen saattaa liittyä myös ”tieteelliseksi valmennukseksi” koettua terminologiaa mikä sinänsä on toki ikävää ja ehkä tylsääkin. Se, että Aaltonen käy vertailua omaan nuoruuteensa, Talsoilan ulkojääkenttiin ja 80-luvun luoviin FoPS-pelureihin, kuten Mikko Laaksoseen ja Mika Helkearoon ei kuitenkaan ole kovin relevanttia. On totta että tuolloin pelaaminen perustui enemmän intuitioon, individualismiin ja luovuuteen eikä niinkään virheiden välttämiseen ja niistä rankomiseen mitä tänä päivänä. Silloin tuskin edes tunnettiin prosenttikiekon käsitettä! Peli oli noihin aikoihin hyökkäysvoittoisempaa ja varmasti myös tietyllä tapaa ”viihdyttävämpää” ja ”yleisöystävällisempää”. Aikojen saatossa peli on kuitenkin muuttunut eikä aika entinen enää palaa. Entisiä aikoja saadaankin vain muistella kaihoisissa muisteloissa ja totta onkin, että paljon hyvää on myös pelistä kadonnut sitten noiden aikojen.
 
80-luvulta tultaessa tähän päivään pelaaminen on muuttunut hirvittävästi monissa pallopeleissä. Pelaamisesta  on tullut huomattavasti ammattimaisempaa ja suunnitelmallisempaa vaikkei aina kyseessä olisikaan ammattilaissarja. Tuohon aikaan, esim. 80-luvulla, ei valmentajilla ollut käytössä sellaista statistiikkaa mitä tänä päivänä eikäi taktinen puolikaan ollut sillä tasolla mitä tänä päivänä. Pelaajat olivat fyysisesti täysin erityyppisiä ja pelaaminen kokonaisuudessa mediasuhteineen täysin erilaista. Sihvosella on takanaan vankka tietämys asioista ja akateeminen koulutus, joten mielestäni on luontevaa, että hän puhuu nykyajan kiekkotermein pelistä, se ettei ehkä kaikille kirjoitukset täysin avaudu vaatii toki jonkin verran perehtyneisyyttä lajiin, jota ”ammattilehden”, kuten Urheilulehden lukijoilta voidaan olettaa olevankin.
 
*****
"Enemmän on niitä, jotka osaavat voittaa, kuin niitä, jotka osaavat käyttää voittonsa oikein." -Tuntematon
****