Kauden saapuessa päätökseen, isot, vähintäänkin Heikankehän kokoiset onnittelut kaikille seuran päätösjuhlassa palkituille sekä muille seuraihmisille. Teette kerrassaan hienoa ja arvokasta työtä. Onnea ja tsemppiä kaikille myös jatkossa!
 
 
FJK ON OIKEALLA TIELLÄ
 
Jalkapallokausi edustusjoukkueen osalta alkaa olla pitkälti tämän vuoden osalta taputeltu ja on aika tehdä kaudesta lyhyt yhteenveto näin ulkopuolisen näkökulmasta. Kausihan sisälsi, taas jälleen kerran, niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta mikä parasta lopuksi kaudesta jäi ihan kohtalaisen mukavat fiilikset.
 
FJK:n toiminnassa on päättyneen futiskauden aikana saatu paljon aikaan jälleen hyviä asioita ja sekös lämmittää kovasti allekirjoittaneen mieltä. Toivottavasti intohimoinen ja tarmokas futismies Leevi ”Levinho” Murtolahti jatkaa seuran taustoilla myös jatkossa vaikkei varsinaisesti seuran palkkalistoilla kaiketi jatkakaan. Työsarkaa kuitenkin monella saralla riittää edelleenkin, kuten varmasti jokaisella urheiluseuralla ja organisaatiolla, vaikka paljon hyvää on saatukin aikaan. Ehdottoman hyvä merkki kuitenkin on, että seura ei ole tyytynyt lepäämään laakereillaan, vaan pyrkimys parempaan on suuri, hyvä niin, sillä positiivinen asenne ja innostunut tahtotila toiminnan kehittämiseen lienevät ne tärkeimmät elementit pyrkiessä löytämään ratkaisuja toiminnan jatkuvalle kehittämiselle.
 
 
TAKAA ON HYVÄ TULLA
 
Viimeiset muutama sarjakautta on FJK:n edustusjoukkueen osalta sujunut pelillisesti vähemmän mairittelevasti, sillä sarjaportaita on jouduttu tulemaan alaspäin aina kakkosdivarista nelosdivariin saakka ja syitä ”notkahdukseen” lienee varmasti monia, ja niitä lienee turha spekuloida sen enempää, vaan tärkeintä on keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan. Tulevaisuuteen viittaa vahvasti myös kolumnin otsikko; ”Takaa on hyvä tulla”. Hieman samaan asiaan viittasi myös Siltasen viime vuoden futiskaudenkin päättänyt kolumni, ”Onhan päivä vielä huomennakin”, viestiten ettei elämä lopu nelosdivariin tippumiseen. Tarkoitus on toki tarkastella asioita kriittisesti, mutta perimmäinen tarkoitus on koittaa löytää ratkaisuja siihen kuinka ”suosta” voidaan nousta.
 
Forssassa pelataan tällä hetkellä Tampereen piirin nelosdivaria, mutta toimintaa kehittämällä ja kovasti työtä tekemällä on toki joukkueella varmasti eväät nousta ylemmäskin. Todellisuus on kuitenkin meille kaikille seuratyössä mukanaoleville osoittanut, että menestys vaatii raakaa työntekoa eikä oikotietä onneen ole. Nelosdivarissa on seura käväissyt aikaisemminkin ja komealla tavalla sieltä on usein noustu ylöspäinkin, aina kakkosdivarin kärkeen saakka, joten siinä mielessä ei ole vallitseva tilanne lainkaan lohduton tai ennenkuulumaton. Olosuhteet ja edellytykset, vaikkei Forssassa omaa tekonurmea Eerikkilän läheisyydestä kenties johtuen olekaan, ovat kuitenkin erinomaiset. Ja kuten otsikossakin mainitaan, mikä onkaan sen maukkaampaa kuin tulla takaa ohi ja osoittaa epäilijöiden olevan väärässä.
 
 
KAKSIJAKOINEN KAUSI JÄTTI JÄLKEENSÄ POSITIIVISIA PELILLISIÄ PILKAHDUKSIA
 
FJK:n peli oli päättyneellä kaudella melkoista vuoristorataa; harjoituspelit ennen kauden alkua menivät edustusjoukkueen osalta suorastaan täysin päin mäntyä, mutta sarjan alkaessa alkoi tahtikin olla toinen, vaikka melkoista kangertelua peli ajoittain olikin (ensimmäisellä sarjakierroksella mm. sarjasta pudonneet umpisurkeat ParVi ja Leki veivät pisteet FJK:lta). Kesällä sarjatilanne alkoi jo näyttää sinivalkoisten kannalta perin huolestuttavalta, mutta heinäkuun loppupuolella joukkue näytti kuitenkin todellisen iskukykynsä, löysi jostain riittävän tarmon tekemiseen sekä henkisen kanttinsa ja joukkue napsi useita tärkeitä voittoja varmistaen lopulta sarjapaikkansa selvällä marginaalilla.
 
Sarja ei kokonaisuudessaan tarjonnut juurikaan yllätyksiä. Tampereen Peli-Tovereita  osattiin jo ennakkoonkin odottaa sarjan kärkeen ja hyvää sijoitusta uumoiltiin myös ennen kauden alkua Tervakosken Padolle (Patohan kuului aikaisemmin vuosikausia Kolmosen vakiokalustoon ja viime kaudeksi Pato oli onnistunut kasaamaan kokeneen ja suhteellisen nimekkään rosterin). FC Tampereen otaksuttiin kuuluvan keskikastiin, kuten myös kävi, sillä näppäristä pikku neppailijoista huolimatta näistä entisistä Ilveksen junnuista ei ainakaan Siltanen uskonut aivan kärkeen olevan ainesta (Tyhjänpäiväinen kikkailu ja tehokkuus kun harvoin kulkevat käsi kädessä). Lievähköön yllätykseen positiivisessa mielessä sitä vastoin kykeni Loiske, jota ennakkoon oltiin (tai ainakin allekirjoittanut oli) sijoittamassa alempaan keskikastiin. Keskikastin joukkueet muutoin sijoittuivat sarjassa hyvin pitkälti niin kuten ennakkoon ajateltiinkin, vaikka toki varmasti moni Siltanen mukaan lukien ajatteli (ja ennen kaikkea toivoi), että FJK:kin saattaisi nousta ihan kärkikaksikkoon saakka olihan rosterissa useita kokeneita ja korkeammallakin tasolla palloilleita pelimiehiä nuorten junioripelaajien vastapainoksi. Ehkä siis seitsemäs sija FJK:lle oli kuitenkin pienehkö pettymys, mutta jäipähän nälkää tulevaan. Vitoseen tippuivat Parvi, Sopu ja Leki. Suuri vääryys, mikäli pelillistä puolta katsotaan, ei olisi ollut jos Kavokin olisi tippunut, sillä kyllä tämä nelikko oli selkeästi ne heikoimmat sarjan joukkueet.
 
Mutta mitä sitten kaudesta jäi käteen katsojan näkökulmasta? FJK:n edustusjoukkueen valmennuksella on varmasti paljon laajempi ja jäsennellympi näkemys asioista, mutta katsomoon ainakin välittyi tunne siitä, että päättyneellä kaudella pelienkin välillä tökkiessä henki joukkueessa oli varsin hyvä. Tämä antaa varmasti uskoa tulevaan kauteen.
 
Edustusjoukkueeseen nostetut nuoret pelurit kehittyivät kauden mittaan ja mielenkiinnolla jäädäänkin odottamaan mikä on kehityksen kaari jatkossa. ”Kuherruskuukausi” nuorien junioripelaajien osalta on nyt ohi ja on aika alkaa tehdä tulosta. Matkaa nuorilla pojilla toki vielä riittää jopa nelosdivarin runkopelaajaksi, saati ylemmille sarjaportaille, mutta kovan ja nöyrän työnteon myötä varmasti lopputuloksesta tulee hyvä. Se mitä jäätiin lehtereillä eniten kaipaamaan joukkueelta tänä vuonna oli pelaavuus. Jalkapallo on ennen kaikkea maalintekopeli, mutta kyllähän pelin suola on myös se kaikki muu mitä pelissä voidaan, ennen kaikkea pallollisessa pelissä nähdä. Niin yleisö kuin kenttäpelaajatkin saavat kuitenkin varmasti ne suuremmat ”kiksit” tuloksen lisäksi jos pelaamista voidaan viedä enemmän pallokontrollin suuntaan (toki realiteetit huomioiden). Toinen asia mitä jäätiin katsomossa kaipaamaan oli asenne, sillä katsomoon ei välittynyt tunne siitä, että voittoa tavoiteltiin tosissaan. Pahitteeksi ei olisi katsomossa varmasti laittanut kukaan vaikka heittäytymistä peliin olisi nähty pelaajilta enemmänkin, kun välillä näytti siltä ettei sortsien likaamisen pelossa nähty edes kunnon liukutaklauksia saati miesmäistä runkoon ajamista. Peli pelataan pääasiassa joukkueelle ja itselle, mutta vastuuta ja ennen kaikkea tietynlaista ammattiylpeyttä kaivataan myös pelaajilta lisää ja jokaisen pelurin onkin syytä pohtia tykönänsä millaisen kuvan pelimiehenä haluaa paikalle saapuneelle yleisölle antaa. Onko mielikuva kentällä pelurin osalta taisteleva ja kaikkensa antava, vai välittyykö pelaajasta mielikuva joka luovuutta aina tiukan paikan tullen.
 
Mielenkiinnolla jäädään odottamaan mitä tulevaisuus ja ennen kaikkea seuraava kausi tuo tullessaan, sillä FJK:n useampivuotinen prosessihan on vasta aluillaan. Jälleen kerran voidaan siis todeta, että elämme paitsi mielenkiintoisia, myös haasteellisia aikoja eikä haasteita lainkaan pienennä näköpiirissä siintävä (analyytikkojen ennustama taloudellinen laskusuhdanne saattaa vaikeuttaa oleellisesti varainhankintaa) taantuma.
 
 
KAUSI 2012
 
Mutta entä tuleva kesä 2012? Forssan Jalkapalloklubi on tehnyt pitkän aikajänteen suunnitelmia mikä on toki järkevä tapa toimia ja rakennusprojektissa voidaankin nähdä paljon samankaltaisuuksia Suomen jalkapallo A-maajoukkueen tulevaisuuden suunnitelmiin viitaten lähinnä rajuun nuorennusleikkaukseen ja sen väistämättömyyteen.
 
FJK viisaasti solmi useamman kauden sopimuksen Jussi ”Ronttismäen Wenger” Kinnusen kanssa ja jatkuvuuden ja valmentajan työrauhan kannalta tämä on suorastaan mainio asia. Mielellään näin kuitenkin sivusta seuraajana näkisi Jussilla myös apuvoimia ”kakkos”- tai miksei jopa ”kolmosvalmentajankin” muodossa niin, että peliä ja sen kehittämistä voitaisiin tarkastella useammastakin näkökulmasta eikä valmentaminen ”kaatuisi” yhden miehen niskaan. Monissa joukkueissa valmennuksen muodostaakin usean hengen tiimi, joka on eittämättä tätä päivää, jopa alemmilla sarjatasoilla.
 
Jos pelillistä puolta tarkastellaan lienee valmentajatilanne kuitenkin se osa-alue, joka on parhaiten kuosissa. Paljon suurempia kysymysmerkkejä nostattaa se millaisen pelaajaringin FJK saa ensi kaudeksi koottua. Toivottavasti kokoon saadaan osaava pelaajanippu ja hyvä asia ainakin on se, että junioripelaajat ovat vuoden kokeneempia, joten varmasti heiltäkin voidaan alkaa odottaa entistä väkevämpiä otteita. Toivottavasti mahdollisimman moni tämän kauden edustusjoukkuepelureista jatkaa ”peliuraansa” ja mukaan saadaan myös uusia pelimiehiä, sillä rinki on edustusjoukkueella jopa luvattoman kapea (kehittyminen edellyttää tervettä kilpailua peliajasta).
 
Tulevaa kautta silmällä pitäen toivottavasti potentiaalisia pelaajia lähdetään kartoittamaan seurassa huomattavasti laajemmin kuin mitä viime vuosina on tehty. Koska ”imua” joukkueeseen ei varsinaisesti ole ulkopuolelta on seuran se nähtävä tehtäväksi. Ainoa tapa pärjätä urheilullisesti sarjassa Forssan kaltaisella paikkakunnalla on, että kaikki mahdolliset potentiaaliset pelimiehet saadaan viheriölle. Syytä onkin käydä läpi niin lähikunnat ja niiden pelaajapotentiaali kuin harrastelijatkin, entiset pelurit ja heidän mielenkiintonsa sekä se löytyisikö mahdollisia pelaajia muiden lajien piiristä. Neloseen ja vielä jopa kolmoseenkin saattaa löytää osaavia kavereita oikein roolitettuna jopa puulaakiporukoista vailla varsinaista futistaustaa. Ja jos ei näin saada riittävän kyvykästä treenirinkiä nykyisten FJK-pelureiden lisäksi kasaan voidaan vaikkapa pelaajahankintaan valjastaa esim. henkilö jolla on kontakteja, sillä läntinen Suomi, Häme ja Pirkanmaahan on pelureita täynnä.
 
 
PALJON HYVÄÄ, PALJON PARANNETTAVAA
 
Seurassa on paljon tehty hyvää ja arvokasta työtä, mutta se ei kai tarkoita sitä ettei parempaa voisi pyrkiä? Tämän päivän kansantalous tuntuu väistämättä johtaneen siihen, että tehokkuutta vaaditaan tänä päivänä jokaisessa työpaikassa ja organisaatiossa. Organisaation menestymiseen ja kehittymiseen liittyy olennaisesti toiminnan kehitystyö ja ”muutos”prosessiin taas liittyy usein myös tietyin väliajoin tehdyt kehityskeskustelut tai tietynlaiset tilannekatsaukset. Kehityskohteiden läpikäynti ei ole aina mukavaa kuultavaa, mutta käytännössä se on ainoa mahdollisuus käydä läpi sitä kuinka asetetut tavoitteet on saavutettu ja mahdollisesti miettiä jatkotoimenpiteitä ja mahdollisia kehityskohteita.
 
Viime vuonna Siltanen kolumnissaan kirjoitti; ”Toivottavasti tippuminen nelosdivariin nähdään seurassa uutena mahdollisuutena rakentaa uutta ja entistä kestävämpää kivijalkaa tulevaisuutta silmälläpitäen ja nelosdivari voi toimia kasvualustana nuorille pelaajille.”
 
Samoilla viimevuotisilla teeseillä Siltanen jatkaa edelleen. Paljon on FJK:ssa hyvää, mutta paljon riittää vielä tekemistäkin. Mutta miten ja millä tavalla? Jollain erinomaisella tavalla moni paikallinen seura on kyennyt kokoamaan taustaorganisaatioon positiivisen, avoimen ja työteliään hengen ja joka on huomattavasti tekijälukumäärältään laajempi kuin FJK:lla. Forssan Jalkapalloklubissa tehdään hienoa työtä, mutta työ jakautuu todella pienelle porukalle. Miten tähän saadaan muutosta, se onkin visainen kysymys ja mistä johtuu, että kynnys seuratyöhön osallistumiseen FJK:ssa on niin suuri? Jaetaanko vastuuta riittävästi? Vai vaaditaanko liikaa? Onko ajattelumaailma uusia ajatuksia kohtaan torjuva jolloin mitään uusia ajatuksia, ehkä hyviäkin, ei uskalleta tuoda esiin? Onko organisaatio liian kankea? Koetaanko riittävästi yhteenkuuluvuuden tunnetta, tai jos ei koeta, miksi seuraan ei sitouduta kovinkaan intohimoisesti?
 
Seuroja hoidetaan Suomessa lähes pääsääntöisesti aina talkoovoimin, mutta se ei toki tarkoita sitä etteikö toimintaa voida silti toteuttaa ”ammattimaisesti”. Seura ei tokikaan ole yritys, mutta yritysmaailman lainalaisuudet ja monet toimintamallit sopivat myös yhdistykseen. Kuten yritysmaailmassa, on myös seuralla oltava taustat kunnossa vähintäänkin auttavalla tavalla, jotta realistisesti voidaan edes menestystä lähteä tavoittelemaan (jatkossa talkoilla toimiminen voi hankaloitua verottajan halutessa asettaa yhdistyksien harjoittaman talkootoiminnan verolle).
 
Pelillisen puolen kehittämiseen seurassa on aiottu mainiolla tavalla puuttua ja Pertti Sundellin tekemän arvokkaan työn lisäksi saadaan varmasti jatkossa Forstenin Miikan myötä monia uusia ja tervetulleita ajatuksia koko seuran toimintaa ajatellen.
 
Pitkässä juoksussa saadaan varmasti hyötyä siitä, että seuran toimintaan on saatu uusia, tuoreita voimia. Entä sitten edustus? Voidaan olettaa, että tulevina kausina pelaajamateriaali ei ole pallollisilta ominaisuuksiltaan samaa luokkaa kuin mihin viime vuosina kolmosdivarissa pelatessa Forssassa on totuttu niinpä kilpailukykyä eli lähinnä pelityyliä ja –tapaa on haettava entistä enemmän kollektiivisista joukkuetaktisista ominaisuuksista. Taktisen puolen on oltava siis kunnossa jos aiotaan jatkossa menestyä. Paitsi ammattimaisempaa tekemistä joukkuetasolla, kaipaa joukkue ehkä tällä hetkellä ehkä kipeimmin keskikentälle peliä lukevaa pelaajaa, joka kykenee pitämään palloa ja jakelemaan perussyöttöjä illasta toiseen ja tarvittaessa rytmittämään peliä oikealla tavalla (sekä lisävoimaa hyökkäykseen etenkin jos Dankov päättää laittaa pillit pussiin).
 
Nuoret pelaajat tarvitsevat apua kehittyäkseen valmennukselta sekä kokeneilta pelaajilta, jotka toivottavasti voivat avoimesti tarjota apuaan myös valmennukselle. Vastuunjakaminen on järkevää, sillä silloin kun osallistuminen yhteiseen toimintaan on laajempaa on myös sitoutuminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseen parempaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valmentajan on onnistuttava ”myymään” peliajatus johtaville pelaajille, sillä jos avainpelaajat eivät osta ajatusta jää käytännössä valmennus melko aseettomaksi. Jakamalla vastuuta voi valmentaja keskittyä olennaiseen eli siihen kuinka olemassa olevista resursseista saadaan revittyä se maksimaalinen suoritus.
 
Paitsi kentällä ratkaistaan myös ”kabineteissa” pelejä . Osaamista edellytetään siis myös joukkueen johtotehtävissä, kuten joukkueen johdon puolella ja markkinoinnissa. Ei ole siis aivan sama kuka taustoilla huseeraa, sillä kun taustat ovat kunnossa kohdistuu pelaajien työsarja sinne mihin kuuluukin eli pelaamiseen eikä toisarvoisiin asioihin. Etenkin sarjaohjelman suunnittelussa tulee olla hereillä, sillä mainio keino ratkaista pelejä ”paperilla” on esimerkiksi alasarjoissa siirtää mahdollisuuksien mukaan kotipelejä arkiviikolle, tunnetustihan ne pelit ovat amatöörisarjoissa silkkaa myrkkyä vierasjoukkueelle. Huomioon on syytä ottaa myös ”kesäajan kinkerit” mikäli mahdollista, sillä vajaalla rosterilla peliin lähtö heikentää toki aina mahdollisuuksia. Kaikki tällainen vaatii "pelisilmää" ja kokemusta, kuten mm. markkinointikin. Markkinoinnista käy oivana esimerkkinä mm. viime vuonna järjestetyt eduskuntavaalit. Mikä onkaan helpompaa kuin painattaa esim. seuralehti pitkälti vaalimainoksia myymällä ja väljiä vaalibudjetteja hyödyntäen. Tämä on vain yksi keino ansaita rahaa, mutta tämä vaatii sitä, että ollaan jatkuvasti hereillä aivan kuten valmentajan on oltava kentän laidalla jatkuvasti ”pelin sisällä” ja valmiina reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. Markkinoinnissa ja varainkeruussa mm. joulu tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia kunhan vain on ideoita, tahtoa ja halua. On ymmärrettävää, että toimintaa vedetään vapaaehtoisvoimin talkoohengessä, mutta toimintaa ei vain kerta kaikkiaan voi toteuttaa ”toista kättä heittäen” jos kiristyvässä kilpailussa on aikomus pysyä mukana.
 
 
SEUROJEN VÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ TIIVISTETTÄVÄ
 
Vain yhteistyöllä voidaan saada aikaan tuloksia. Yhteistyö on nykyaikaa ja yksinäisille susille käy kuten niillä on tapana, ne jäävät yksin ongelmiensa kanssa. Kukaan ei voi tehdä yksin kaikkea ja vastuuta on pystyttävä jakamaan. Seuran sisällä on siis kyettävä yhteistyöhön ja toimimaan yhtenä yksikkönä, ihan kuten kentällä. Myös yhteistyö ulkoisten sidosryhmien kesken on tärkeää. Forssa on erittäin urheilullinen kaupunki koostaan huolimatta ja tämä näkyy kovana seurojen välisenä kilpailuna. Mutta täytyykö asenne olla lähtökohtaisesti se, että kilpaillaan toisten seurojen kanssa esim. sponsoreista tai lajien välillä harrastajista? Ei, vaan vallitseva tilanne on nähtävä positiivisena haasteena ja on pikemminkin pyrittävä löytämään ne omat vahvuudet, joilla toimia ja menestyä kiristyvillä sponsorimarkkinoilla. Esimerkki hienosta suhtautumisesta toiseen seuraan nähtiin mm. Loimaalla, kun Hurrikaanin johto lähetti Loimaan miesten koripallojoukkueelle oikein kirjallisen onnitteluviestin sarjanoususta viime kauden päätteeksi. Tämä jos mikä on reilua urheiluhenkeä eli voidaan iloita jopa toisen seuran menestyksestä (vaikka nousu käytännössä kiristi kilpailua Loimaan seudulla mainoseuroista). Milloin forssalainen seura onnittelee jotakin toista forssalaisseuraa? Seurat tuntuvat liikaa uhraavan energiaa tarkkailemalla mitä muut tekee eikä pääpaino ole siinä, että seura kokoajan etsisi aktiivisesti tapoja kasvattaa varainhankintaansa. Myynti ja markkinointi ovat laaja kokonaisuus, joka vaatii erityisosaamista ja tämän päivän markkinoinnissa menestystä hakiessa ei vain kerta kaikkiaan persoonaton markkinointi perinteissä merkityksessä riitä.
 
Forssaa tuskin mielletään missäänpäin Suomea jalkapallokaupungiksi ja siten asema forssalaisessa urheilukentässä on varsin haasteellinen monellakin tapaa. Muun muassa urheiluharrastusta (mm. nuorten harrastajien parissa) ja seurojen välistä yhteistyötä esim. kesä- ja talvilajin välillä on suorastaan loogista syventää ja näitä synergiaetuja voidaan laajentaa vaikka kuinka monelle toiminnan osa-alueelle (esim. markkinointiin, valmennukseen jne). Kun on halua on myös tahtoa. Kun on tahtoa ei suurikaan este ole liian suuri voitettavaksi. Seuran on hyvä muistaa se tosi seikka, että mikään ei ole vaarallisempaa kuin viljellä ajatusmaailmaa, ”mehän klaarataan tää homma omin voimin. Ei tässä mitään sopan hämmentäjiä muualta tarvita.”, tai olla liian ylpeä ottaakseen vastaan apua ja tietotaitoa muualta.
 
 
VERTA, HIKEÄ, KYYNELEITÄ JA KOVIA KYYNÄRPÄITÄ
 
Forssa, tuo Suomen Rooma, ja sen läpi virtaava Loimijoki, joka kaiketi on syntynyt murheellisien palloilijoiden kyynelistä, on täynnä hienoja ja perinteikkäitä palloiluseuroja ja tässä joukossa FJK on varsin nuori toimija, vaikka toiminta pohjaakin vahvasti perinteikkään Forssan Alun toimintaan. Tämä ikiaikainen asetelma vallitsee valitettavasti tiukasti myös mainosmarkkinoilla, mutta tinkimättömällä työnteolla ja seuran imagon rakentamisella voidaan tätä asemaa muokata, vaikka uhkarohkeaa asennetta se toki vaatii. Niitä asioita joihin ei voi vaikuttaa ei kannata murehtia ja niinpä katse on suunnattava eteen, ja ylös. On tehtävä, ei vain yritettävä. FJK:ssa tehdään monien muiden seurojen tavoin hyvää työtä ja nyt vain täytyy luottaa sen voimaan sekä ennen kaikkea ennakkoluulottomaan työntekoon.
 
Lähtökohdat tulevat olemaan haastavat, ei siitä pääse mihinkään, mutta selvää onkin ollut kokoajan, että nyt rakennetaan tulevaa. Forssalaisen jalkapalloväen pitäisi olla ylpeämpiä siitä, mitä heillä on eikä kävellä kyykyssä. Asiaa ei voi tarkastella vain sillä mittarilla, että seuran ”oman kylän pojista” koottu sinänsä hyvin sympaattinen edustusjoukkue pelaa ”vain” nelosdivaria. Seuralla on useita junnujoukkueita, jotka tekevät todella hyvää työtä ja tämä jos mikä voidaan nähdä todella hienona asiana mistä pitäisi ammentaa voimaa nyt ja jatkossa.