OSA 2 : KOHTAAMISIA SAUNASILLALLA  (päivitys 25.11.2011)


Ovesta katsottuna vasemmalla, tikkataulun vieressä, Kauppakadulla sijaitsevan pubin peränurkassa pitää Kale vastaanottoaan arkisin kello viidestätoista kuuteentoista ja viikonloppuisin kahdestatoista kolmeentoista. Arkipäivien aikataulun myöhentäminen pitkälle iltapäivään pari vuotta sitten aiheutti asiakkaissa tyytymättömyyttä ja muutamat vakioasiakkaat jopa boikotoivat palveluita hetkellisesti osoittaakseen sen. Kale kuitenkin piti päänsä, sillä hän tiesi kokemuksesta kadonneiden lampaidensa palaavan. Krapula on pirullinen tauti kestettäväksi, mutta harjaantunut juoppo sinnittelee mieluummin pari tuntia kauemmin kuin lähtee suorittamaan epävarmoja ostoksia monopoliliikkeeseen.


Kalen suosituin myyntiartikkeli on yhdeksänkymmentäkaksi volttinen pirtu. Tuotevalikoimaan kuuluvat käsikauppatavarana tiskin alta myös B- ja C-vitamiini, viisi erilaista särkylääkettä, yksi antibiootti ja ripulilääke. Tilauksesta hän tuottaa Venäjältä mitä tahansa. Kalen valinta on täyden palvelun talo, joka tuntee asiakkaansa ja vastuun heistä. Kale on siis viimeisen päälle ”bisnismiäs”.


Jo hyvissä ajoin ennen puolta kolmea pubiin alkaa kokoontua miehiä, nuoria ja vanhoja. Useimmat tulevat yksin. Ne, joilla on rahaa, ostavat oluen tai paukun odotellessaan, rahattomat istuvat seuraan rupattelemaan ajankuluksi. Jonotusnumerot ovat tarpeettomia, väki tuntee toisensa ja jokainen tietää oman paikkansa. Pirtukaupoilla vallitsee tiukka hierarkia, ensin ostamaan pääsevät ovat yleensä pitkän linjan vakioasiakkaita. Tällä kertaa juoppojen joukkoon on eksynyt myös uusi asiakas, Petsku, joka saapuu paikalle työkaverinsa Varsan kanssa.
 

Tasan kello kolme Kale astuu sisään aina tyylikkäässä hapsumokkanahkatakissaan, istuutuu pöytänsä taakse, kaivaa povitaskustaan muistikirjan ja kynän. Kaupankäynti voi alkaa.

- Terve Maisteri, istuhan alas. Ja korvauspäivä tänään?
- Niinhän se. Mitäs sitä piikkiä mulle on kertyny?
- Katsotaanpas. Kaiken kaikkiaan 1400 markkaa. Tarvitsetko kuittia emännälle?
- En tartte. Saa luottaa mun sanaan. Ja kaks litraa ottasin tällä kertaa, rahalla.
- Se on sitten 600 markkaa. Vai tarvitsetko jotain täältä pilleripuolelta?
- Kiitti vaan, mutten mää noista pillereistä. Jossei mun taurit viinalla tokene, ne on sitte kuolemaks. Tuun sitte taas viikon päästä. Terve mieheen.


Kaupankäynti sujuu joutuisasti. Kale takaa tavaran laadun eikä hinnoista tingitä. Epäkuranttia tavaraa ei kannata myydä, sillä asiakaskunta on leppoisaa, mutta laadun suhteen äärimmäisen tarkkanäköistä. Kauppias tietää kenelle voi myydä luotolla ja koska saa rahansa. Jos asiakas on menettänyt luottamuksensa Kalen silmissä, tavaraa ei saa edes ylihintaan. Piikkiin saadakseen jokainen uusi asiakas tarvitsee suosittelijan. Näin on Petskunkin tapauksessa.
 

- Morjensta Varsa, pitkästä aikaa. Olet kuulemma sairastellut.
- Joo, sairaalassa tossa Heikankehän naapurissa pitivät kaks viikkoo. Keuhkokuume ei meinannu millään talttua. Ei sellasilla pilipalilääkkeillä mikään parannu, enkä päässy sulta hakeen kunnon troppia.
- No nythän asia sitten korjaantuu. Kukas tämä kaverisi on?
- Tää on Mäkisen Petsku. Tulin puhemieheks, se ku tarttis putelin kirkasta. Olisivat kuulemma poikain kanssa menossa järkkärille Salen jameihin, se on sellanen poikasten mehudisko. Olishan se Petskunkin jo aika päästä kavereineen pillun päälle. Tolla naamalla se ei taira ihan selvin päin onnistua. Ihan luotettava jamppa se on, vaikka onki kloppi vielä. Se asuu mun naapurissa ja on töissä samassa paikassa tuolla läskitiskillä. Mutta mä takaan sen. Autteli vaimoo sairaalassaolon ajan.
-Selvä, se on sitten 300 markkaa, ollos hyvä.
 
 
Petsku ojensi rahat ja sai vastineeksi pullon ehtaa pirtua. Kale katseli hetken Petskua ja päätti sitten isällisesti ohjastaa nuorta poikaa tämän jalon juoman saloihin lyhyesti briiffaten.
 

- En tiedä oletko ennen tehnyt tuttavuutta pirtun kanssa, mutta annan joka tapauksessa neuvon. Kerron tämän kaikille uusille asiakkaille. Näin vahvaa viinaa ei tietenkään saa mennä raakana juomaan ja laimentaminenkin on tehtävä tietyllä tavalla, ettei elimistö joudu liian kovalle rasitukselle. Keität puolitoista litraa vettä ja jäähdytät sen. Sekoitat pirtun joukkoon ja annat olla seuraavaan päivään. Ja tämän B-vitamiinipurkin saat kaupan päälle, ei tule niin kovia krapuloita. Kai sä oot ohjastanu tätä nuorta kollia ettei tule jatkossa meille harmia. Kaupankäynti tyssää meiltä kaikilta siihen.
-Tottakai Kale. Tähän kundiin sä voit luottaa. Huulemme ovat sinetöidyt.
 
 

Viittä vaille neljä asiakkaat oli hoidettu ja pubi tyhjä. Kale siirtyi baaritiskille selvittämään tilit ravintolan omistajan kanssa. Sopimus heidän välillään oli selkeä; Kale maksaa provision käteiskaupasta, luottomyynti tilitetään maksupäivänä.

- Kuule Kale. Mä tiedän ettei asia minulle kuulu, mutta olen jo pitkään halunnut kysyä sinulta yhtä asiaa. Miten sinä toimit, jos asiakas ei maksakaan velkojaan? Siis eihän tällaista saatavaa voi oikein perintäänkään laittaa.
- Harvoinhan niitä vaikeuksia enää on. Maine puhuu puolestaan. Muistatko vielä Limppi-Sakarin? Asui äitinsä kanssa Viksbergissä, Rytyntiellä. 
- Muistan kyllä. Sakaria ei ole näkynyt ainakaan vuoteen.
- Ei ole näkynyt, ei. Sakari kuopattiin luupuistoon Ojalanmäkeen viime vuoden elokuussa. Sakari oli omasta mielestään nokkela mies, pirullinenkin. Loppujen lopuksi kuitenkin tyhmä.
- No mihinkä se sitten kuoli?
- No ei ainakaan vanhuuteen. Ei vaan, se käveli suoraan puukkoon yks kaunis päivä Saunasillalla, ihan tossa lähellä. Reppana. Sellasia onnettomuuksia voi joskus sattua jos ei ole tarkkana. Pari kuukautta sai raasu virua Loimijoen pohjassa ennen kuin ruumis edes löydettiin.
 
 
Pubin ulkopuolella Petsku kiitteli Varsaa pullon hankkimisavusta ja paineli kohti Haudankorvaa, jossa Santeri ”Holmi” Pesonen jo kiihkeästi odotteli ”viinalähetystä”. Varsa toivotti Petskulle onnea pillun metsästykseen ja lähti tallustelemaan voimistelu- ja urheiluseura Mäskin baseball-takki harteillaan kohti Rautatien kadun ja kauppakadun risteyksessä sijaitsevaa juottolaa, Pikku-Peteä.
 
 
SEURAAVA JAKSO (OSA 3: SIRPPILIITERIN SIMASUUT) ILMESTYY VIIKOLLA 50.
 

 

*************************************************************************************************************************************************

OSA 1 : POIKA VARJOISILTA KUJILTA (päivitys 14.10.2011)
 
 
PROLOGI
 
Tämä tarina voisi olla tarina meistä kenestä tahansa, mutta näin ei ole, tämä tarina kertoo lyhyen elämäntarinan Santeri ”Holmi” Pesosesta, kenties ainoasta kansainväliset mitat täyttävästä suomalaisesta playboysta.
 
***
 
Andalusian kuulas aamuaurinko nousi kelmeänä Sierra Nevadan vuorijonon takaa niin kuin sillä vain on tapana. Holmi Pesonen huljutteli granaattiomenan kokoisia pallejaan kylmässä jäillä täytetyssä mahongista valmistetussa saavissa ja siemaili emalimukista sangriaa. Holmin genitaalialueet olivat olleet eilen kovassa rynkytyksessä. Eilen pallit olivat olleet työssään, sillä eilen ”runtua” olivat Holmin lanteet antaneet niin kaupungin pormestarin vaimolle, Germana Ruiz-Gonzalezille kuin 19-vuotiaille kaksoistytöille Julianalle ja Violetallekin. Nyt Holmia väsytti, syystäkin, moisen yöllisen takomisen jälkeen.
 
Holmi Pesonen oli aikoinaan muuttanut Espanjan aurinkorannikolle, Marbellaan, ystävän suosituksesta reilu kolme vuotta sitten rattopojaksi. ”Pikku veljeään” säästämättä tämä ”oikeaa” työtä vieroksuva herrasmies oli elättänyt itsensä naisia viihdyttäen ja lakanavalssia tarjoten. Joku irvileuka saattaa varmasti kuvitella, että panomiehen työ on helppoa, mutta näin ei ole sen voi näin suoralta kädeltä sanoa, niinpä Holmi olikin niin psyykkisesti kuin fyysisestikin aivan piipussa riutuen burn outin partaalla. Holmin työnkuvasta joku saattaisi käyttää ehkä barbaarista termiä, ”mieshuora” tai ”gigolo”, mutta Holmi ei ollut koskaan nähnyt asiaa näin negatiivisessa sävyssä, vaan käytti pikemminkin ammatistaan nimitystä ”romantiikan tuottaja”.
 
Nyt Holmi oli joka tapauksessa uuvuksissa. Jokainen varmasti ymmärtää, että pissavehkeiden kanssa puuhastelu on mukavaa, mutta kun on reilu kolmen vuoden ajan henkensä pitimikseen on saanut heilutella nahkanuijaa päivittäin, alkaa pelkkä rönttösen näkeminenkin korpeamaan. Näin oli käynyt Holmillekin ja rakastelu oli alkanut maistua työltä ja tunnetustihan töissä ei ole kivaa.
 
Holmi oli vuosien saatossa kerännyt mukavan pesämunan kikkelitempuillaan säästöön ja vaikka Holmi olikin nauttinut suuresti niin espanjalaisesta ilmastosta, elämäntyylistä kuin ruokakulttuuristakin ei Holmi tulisi koskaan kaipaamaan takaisin etelän lämpöön. Holmi oli päättänyt jättää Puerto Panuksen jet set-elämän taakseen ja muuttaa takaisin Suomeen kotikonnuilleen, Forssaan. Mutta miten Holmi sitten oli aikoinaan päätynyt Espanjaan ja niinkin eksoottiseen ammattiin kuin rakkauden ammattilaiseksi? Palataanpa Holmin lapsuuteen, aina vuoteen 1979.
 
***
 
Holmin ensimmäisiä parkaisuja saatiin todistaa vuonna -79 ja synnytys sinänsä meni hyvin yleisesti totutun kaavan mukaisesti, vaikkakin kyseessä oli syöksysynnytys kotioloissa. Holmi näet syntyä mätkähti keskelle kotinsa olohuoneen mattoa ja koska potra poika ei olisi muuten mahtunut äitinsä kupeilta ulos jouduttiin sairaalassa käytetyn imukuppilaitteen sijaan turvautumaan kotikonsteihin ja vetää poika ulos wc:n puhdistukseen tarkoitetulla imukupilla. Sinänsä hyvin harmiton tapahtuma aiheutti kuitenkin sen, että osa vasemmasta aivolohkosta ”tuhoutui” rytäkässä ja tämä saattaakin olla yksi keskeinen syy siihen ettei Holmilla ole aina aivan ”kaikki muumit laaksossa” ja suosikkijoukkueeksikin mies tunnustaa Helsingin Jokerit, joka osaltaan viestinee jonkinlaisesta järjen köyhyydestä.
 
Holmi asui lapsuuden ja nuoruuden yhdessä perheensä kanssa pahamaineisella Haudankorvan asuntoalueella. Alue ei ollut levoton tai rauhaton, vaan pahamaineinen asuinalue oli siksi, että sillä oli niin pahamaineinen nimi. Sukkelasta synnytyksestä huolimatta Holmin elämän alkutaival sujui suotuisissa merkeissä ja Holmi kasvoi ja kehittyi hyvin normaalilla tavalla. Toimeliaan pikku pojan arkeen kuuluivat leikit naapuruston lasten kanssa ja erilaiset pallopelit, kuten Forssassa hyvin suosittu koripallo.
 
Holmi oli luonteeltaan utelias, vilkas ja äärimmäisen kokeilunhaluinen niinpä Holmi tutustui jo ennen puberteetin alkua asioihin joihin noin pienillä pikku pojilla ei vielä olisi ollut tarvetta tutustua. Uusien ystävien myötä kääntyikin uusi lehti siihen mennessä varsin kiltin ja huomaavaisen pojan elämässä. Urheilullisen nuoren miehen päivät täyttyivät jatkossa päihteistä, pikku rikoksista ja nuorista herkkuperseisistä (ja kevytkenkäisistä) opiskelijatytöistä.