Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa, masokismia tai yleishulluutta on, kun on innostunut kirjoittelemaan blogia eli räyhäämään netissä ja ottamaan kantaa maailmanmenoon. Mutta hulluutta on maailmassa monenlaista ja kaiketi bloggailu lienee hulluuden muodoista se yksi lievimmistä uuden suomalaisten uskonnon, karppaamisen, lisäksi.
 
 
*****
 
 
Pakkanen näyttää näin tammikuussa paukkuvan iloisesti ja vaikka ulkona onkin leutoon välimeren ilmastoon kovasti mieltyneelle Siltaselle jo lähes liian kylmä kolkuttelee se kevätkin tuolla kaukana jossakin. Jossain tuolla kaukana edessä siintävän kevään merkki on tällä kertaa ainakin se, että vanha, varsin epäarvokkaasti tukevoitunut Siltanenkin alkaa pikku hiljaa aktivoitua jalkapallon suhteen ja on aika kaivaa vanha  pelikassi naftaliinista.
 
 
Aikomuksenaanhan tällä vanhalla tervaskannolla on tietysti osallistua ”pappaköörin” treeneihin. Veteraanikääkän, herra Siltasen, jalkapallokassi on maannut suhteellisen koskemattomana varaston perällä viimeiset 7 vuotta vuodesta -04 lähtien ja niinpä ei olekaan suuri yllätys, että pelikassista löytyy paitsi Someron Voiman pelisortsit myös Marko Vehmaksen FJK:n edustusjoukkueelle laatima kunto-ohjelma kaudelle -03. Paperille laaditun ohjelman kunto on hyvä, joten luultavasti kunto-ohjelman sisältöön ei dokumentin omistaja ole juurikaan aktiivivuosinaankaan syventynyt. Syytä varmasti olisi ollut! Onneksi kuitenkin paikallisetkin luontaistuotekaupat tarjoavat tätä nykyä oivallisia infrapunapusseja joilla pääsee ihrasta eroon turvallisesti ja nopeasti aivan kuten TV-shopin markkinoimalla sähköshokkeja suoltavalla korsetillakin…
 
 
No niin tai näin, pakastepizzoilla ja eineslihapullilla ravittu pinkeälihainen keho on saatava liikkeelle ja suunnaksi Siltanen ottaakin monien muiden eilispäivän pelureiden tavoin hurttia huumoria viljelevän harrastejoukkueen harjoitukset suomalaisen jalkapalloilun hermokeskuksessa eli Eerikkilän urheiluopistossa. Eerikkilässä treenaavalla ikämiesjoukkueella on mitä suuremmalla todennäköisyydellä pelivuosia enemmän takana kuin edessä, mutta nähdäänpä Eerikkilässä myös ihan oikeita pelimiehiä eli FJK:n edustusjoukkueen pelaajia. Lajiharjoituksethan pyörähtivät käyntiin 19. tammikuuta edustuksen osalta.
 
 
Kentän laidalla Siltaselle käy selväksi, että Jussi Kinnusen käskyttämä joukkue tekee töitä hyvänlaisesti ja mieleenpainuvimmaksi asiaksi jääkin hyvä tekemisen meininki sekä runsas osanottajien määrä, hienoa. Ja näkyypä jokunen uusi kasvokin muuten tutussa joukossa. Myös jatkossa joukkoon liittynee ”uusia” kasvoja mitä suuremmalla todennäköisyydellä ja syytä siihen onkin, sillä FJK:n monivuotisen luottopelaajan Miika ”Murtsi” Murtolahden kausi lienee harmillisesti loukkaantumisen vuoksi olevan paketissa.
 
 
Vanhoilla sedilläkin peli on hyvänlaista, ei ehkä niin sulavaa kuin edustusjoukkueella, mutta pallo tekee työtään silmiä hivelevällä tavalla. Sinänsä mukavaa iltaa varjostaa vain yksi asia; Siltanen potkaisee nahkakuulan päin seuran kunniapuheenjohtajan pläsiä aikaansaaden "Ispille" pärstään riemunkirjavat sateenkaaren värit, herrasmiehenä Suontausta kuitenkin vain hymyilee ja hieraisee kasvojaan. Niin nuoret kuin vanhatkin ovat siis aloittaneet lajiharjoitukset, joten lakonisesti voisikin ykskantaan todeta, että tästä on hyvä jatkaa…
 
 
NÄYTÖN PAIKKA
 
FJK:n edustusjoukkueen tulevan kauden rungon muodostaa mitä suuremmalla todennäköisyydellä nuoret pelaajat joista viime kaudella moni nuori peluri sai tulikasteensa miesten sarjoissa. Tähän oivan mahdollisuuden tarjoaa IV-divisioona, joka on pelillisesti eri tasoa kuin kolmonen, vaikka onkin tätä nykyä etenkin kärkipään joukkueiden osalta varsin pelattava sarja. Nyt on kuitenkin vuosi harjoiteltu junioreidenkin osalta pelaamista miesten tasolla ja nyt olisi nuorten otettava jälleen askel eteenpäin.
 
”Keep Your Eyes on the Stars, and Your Feet on the Ground.” –Roosevelt
 
 
Tällä askeleella tarkoitetaan kasvamista paitsi fyysisesti, teknisesti ja taktisesti, mutta myös henkisesti. Siltanen on aina ollut sitä mieltä, että nuoria pelaajia tulee nostaa treenirinkiin mahdollisimman paljon, mutta edellytys tulee olla, että asenne harjoitteluun on oikea. Nuorille tulee antaa mahdollisuus, mutta sitä ei tule vain antaa, vaan nuorien tulee se itse ottaa. Peliaika on ansaittava. Nyt onkin nuorilla pelureilla kasvun paikka ja kerrassaan mainio tilaisuus näyttää mitä he todella osaavat. Pelurin kehityskulkuhan on tuo normaali; nuoresta pojasta kasvaa mies, lopullinen kehitysversio ja lopulta konkari.
 
Viime vuoden keväällä, ennen kauden alkua, FJK:n edustusjoukkue höntsäili treenimatsin seuran B-junioreita vastaan ja hivenen yllättäen osin leikkimielisessä ottelussa voittajaksi selvisi B-juniorit. Jalkapallokauden päätteeksi taas B-juniorit pelasivat treenimatsin vanhoja setiä vastaan ja voittajaksi tuossa mittelössä selviytyi kalkkikset. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ikämiehet olivat Forssan paras joukkue, vaikka moni vanhoista pelureista ei ollut koskenut palloon mies muistiin!!! Eittämättäkin on selvää, että kyseessä on treenimatsit vailla panosta, mutta missään nimessä paremmuusjärjestys ei voi eikä saa olla näin! Edustusjoukkueen tulisi piestä B-juniorit selvästi ja junioreiden taasen hidasliikkeinen ikämiesjoukkue selvin lukemin. Jotain on siis pielessä ja pahasti ja toivoa sopiikin, että tulevalla kaudella jos edustus esimerkiksi kohtaa ikämiesryhmän pieksee edustus "papat" vähintäänkin viidellä maalilla osoittaen todeksi sen mikä ero on treenaamisella ja treenaamattomuudella. Ensi kaudella moni forssalaisjalkapallon kannattaja toivookin näkevänsä aivan toisenlaiset junnut viheriöllä, junnut jotka näyttävät osaamisellaan ja tekemisellään kuuluvansa miesten tasolle ja edustusjoukkueeseen.
 
“The day you take complete responsibility for yourself, the day you stop making any excuses, thats the day you start to the top.”-O.J. Simpson
 
 
ASENNETTA KAIVATAAN
 
Tällä palstalla on aina totuttu puhumaan suoraan ja niin tälläkin kertaa, joten sanottakoon se nyt ääneen, että viimeisinä vuosina asenne edustusjoukkueella on osin ollut suorastaan surkea ja pelikuri olematon. Myös tulokset tukevat tätä näkemystä. Esityksistä on välittynyt ainakin katsomoon sellainen vaikutelma, että monikaan peluri ole yltänyt sille tasolle mihin parhaimmillaan kykenee ja kun isoakin pelillistä roolia olisi ollut nyt tarjolla, ei siihen ole oltu halukkaita tarttumaan. Tekemisestä on puuttunut palo ja se voittamisen kiima, jossa painetaan vähintäänkin tappi pystyssä herhiläisen tavoin vastustajan kimppuun. Välillä vastustajan kimppuun on menty varovasti kuin sen kuukautisvaivoja kärsivän emännän selkään ja sillä tavoinhan palloa on hankala saada. Enemmänkin koneessa varmasti riittää tehoja kuin mitä ollaan nähty. Viime vuosina FJK:n koneet eivät olekaan käyneet kaikilla sylintereillä.
 
Moni hieno ja taitava peluri on myös keskittynyt pelaamisen sijaan täysin toisarvoisiin asioihin; suuta kyllä piestään kun kovempikin tukkijätkä, mutta kentällä ollaan täysiä lapasia. Hävityn pelin jälkeen naureskellaan eikä tappio tunnu harmittavan lainkaan. Tulevalla kaudella tahti tulee kuitenkin olemaan varmasti toinen, sillä rosteria ollaan tulevaksi kesäksi laittamassa sellaiseen formuun, että ”pelleilijät” saavat jatkaa pelejään toisilla hiekkalaatikoilla.
 
Vaatimustaso tulee olemaan siis jatkossa toinen. Tulevalla kaudella vaaditaan siis entistä kovempaa asennetta paitsi nuorilta myös kokeneemmilta pelaajilta, jotka kuitenkin toimivat esikuvina nuoremmille halusivatpa he sitä tai eivät. On aika siirtyä kerhotoiminnasta seuratoimintaan tarkoittaen tällä sitä, että vaikka kentällä pidetäänkin hauskaa ja pilke silmäkulmassa, tehdään se aika hommia tosissaan mikä kentällä ollaan. Mottona peleissä voisikin pitää, ”Jos et lähde voittamaan tai ennen kaikkea yrittämään parastasi, parempi pysyä kotona.”
 
"Pain is nothing compared to what it feels like to quit."
~Author Unknown~
 
Varmasti myös valmennus on kaivannut viime vuosista poiketen jatkossa parempaa sitoutumista, mutta myös tiukempaa asennetta ja uhrautumista joukkueen eteen. Joukkueen taitotaso kokonaisuudessaan ei ole tällä haavaa aivan sillä tasolla, että pelejä pystyttäisiin suvereenilla tavalla pallollisella pelillä dominoimaan, joten keino hakea menestystä lienee tällä kertaa on panostaa kollektiiviseen joukkuepelaamiseen sekä urheilullisuuteen. Asenteiden korjaaminen kentällä onkin se helpoin (ja nopein) tapa petrata pelaamisen ilmettä ja mielellään moni katsoja varmasti näkisikin kentällä kundeja, jotka ”ilman suojia uskaltautuvat heittäytymään kiekon eteen”.  Kundeja, jotka polvet liukureista savisina poistuvat kentältä pelin jälkeen, kundeja jotka ovat eivät pelkää ottaa iskuja vastaan ja kundeja, jotka näyttävät diivailulle keskisormea. Kundeja, jotkä kentälle astellessaan huokuvat sitä samaa asennetta kuin Rocky Balboa astuessaan viimeiseen otteluun.
 
Hyvänä esimerkkinä kovasta asenteesta voi mainita liigakiekkoakin aikoinaan pelanneen Asko Rantasen, joka mursi kätensä kiekko-ottelussa. Miehen ranne oli vastustajan mailan lyönnistä murtunut ja kun käsi oli sellaisessa tilassa ettei ranteesta ollut pitämään mailasta kiinni käski ”Ake” huoltajaa teippaamaan käden mailaan kiinni ja niin Asko pelasi koko pelin loppuun hammasta purren. Tämä kertoo kai jotain siitä mitä on voittamisen halu. Hyvänä esimerkkinä kovasta asenteesta voi myös mainita aikoinaan FJK:ssakin pelanneen Mikko Huokunan, miehen, jonka tekninen osaaminen ei ole ehkä aina ollut sitä joukkueen parasta, mutta mies pelaa tilanteet loppuun suurella sydämellä, vaikka pää kainalossa ja polvet verta vuotavana. On helppoa sympatiseerata Mikon kaltaisia pelaajia, jotka pelaavat joukkueelle itseään säästämättä ja nurisematta. Joukkueessa tarvitaan aina pallollista osaamista, mutta myös yksikertaista peruspeliä pelaavia pelaajia, jotka keskittyvät pyyteettömällä tavalla nöyrästi oman ruutunsa hoitamiseen. Tälläista uhrautumista ja roolipelaamista joukkue kaipaa ensi kaudella, pelaajaa tai pelaajia, joka osaavat olla se terrieri, dobermanni ja se nilkkaan pureva kusipää pitäen kuitenkin järjen kaiken aikaa mukana. Edellä mainitun kaltaisesta (lue: asennepelaajasta)kiekkokaukaloiden karismaattisesta taistelijasta, Tony ”Tiikeri” Arimasta, kertoo myös mm. tänä päivänä ilmestyvä Veikkaaja-lehti.
 
SANAKIRJA ON AINOA PAIKKA JOSSA MENESTYS TULEE ENNEN TYÖTÄ
 
Menestyskirjailija Malcolm Gladwell on todennut menestyneitä henkilöitä koskevassa tutkimuksessaan ettei lahjakkuuteen yllä ilman tiettyä määrää harjoittelua, vaikka toki lahjakkuudellakin on omat merkityksensä. Tämä pitää paikkansa niin muusikoilla kuin urheilijoillakin, vaikka sitkeässä elääkin kansan suussa pilke silmäkulmassa lohkaistu lentävä lause; ”lahjattomat treenaa”.
 
Työnteko on aina siis harjoittelussa avainasemassa. Se lienee kaikille selvää ja tämä ajatusmalli käy ilmi tyhjentävästi kuluneesta sanonnasta ”Niin pelaat kuin harjoittelet”. Väite pitää toki paikkansa, mutta Suomessa pääsääntöisesti harjoittelulla tarkoitetaan veren maku suussa raadantaa räkä poskella eli fyysistä treeniä. Mutta onko vain fyysinen puoli tärkeää? Ei. Pelaaminen on mitä suuremmassa määrin kokonaisuus, johon kuuluu myös tekninen ja taktinen elementti psyykkistä puolta unohtamatta. Luonnollisesti tärkeää on, että jokainen pelaaja kentällä on pelattaessa ”samalla sivulla” ja tietää mitä vieruskaveri tekee. Selkeä pelitapa tuo paitsi turvaa, tarjoaa keinoja ongelmatilanteisiin ja myös lisää toivottavasti pelirohkeutta. Mikään ei ole kaoottisempaa kuin koheltaa hurjaa vauhtia ilman mitään järjen hiventä ympäri kenttää osoittaen näennäistä yrittämistä. FJK pyrkiikin tulevana kesänä pelaamaan kontrolloitua vahvaan pallonhallintaan perusturvaa jalkapalloa mikä on eittämättä erittäin hieno asia, paitsi pelaajille, myös yleisölle.
 
There’s no light-version in training ~Author Unknown
 
Jalkapalloa voi pelata monella tapaa eikä siinä ole vain yhtä totuutta. Ainoa totuus on, että kyseessä on maalintekopeli, jossa vain tulos viime kädessä ratkaisee.
 
The more you sweat in practice, the less you bleed in battle.  ~Author Unknown
 
TEHDÄÄN ENEMMÄN, SELITETÄÄN VÄHEMMÄN
 
 
Kentän puolella pyritään jatkuvasti kehittämään tekemistä ja samaan pyrkii luonnollisesti myös väki toimiston puolella. Kiristyvässä markkinatilanteessa toimiminen luo toki omat haasteensa toiminnan pyörittämiselle ja kapuloita rattaisiin luo luonnollisesti myös tekijöiden niukka määrä sekä tekijöiden omat henkilökohtaiset perhe-elämän ja työelämän haasteet. Mutta epätoivoon ja selityksien suohon ei ole syytä taipua ja niinpä toimintaa pyritäänkin eheyttämään pitkällä aikajänteellä ja sitoutumisen tasoa lisäten. Sitoutumisesta ja sen tarpeesta sekä seurauskollisuudesta mainitsikin erinomaisella tavalla taannoin puheessaan joulukuussa 2011 myös puheenjohtaja Riikka Kinnunen ja tässä jos missä voidaankin nähdä tulevaisuudessa ehkä suurimmat haasteet FJK:n tapauksessa.
 
Usein sitoutumisen puutetta kuulee perusteltavan alhaisella sarjatasolla, mutta ihan tätä väitettäkään ei voi allekirjoittaa, sillä kyllä alasarjajoukkueeseenkin voi sitoutua vahvasti jos ryhmä kokee lujaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Esimerkiksi UrPSilla tunnelma rumpuryhmineen ja valoraketteineen kotikentällä on kerrassaan hieno eikä sarjatasona ole kuin vitosdivari. Yhteenkuuluvuuden tunne perustuu pitkälti siihen millaiseksi ilmapiiri on rakennettu tai muodostunut. Innostunutta asennetta jalkapallojoukkuetta kohtaan voi mm. seurata helmikuussa ensi-iltansa saavassa futisleffassa ”Kulman Pojat”.
 
"The difference between the impossible and the possible lies in a man's determination."
~Tommy Lasorda~
 
 
*****
 
 
SHOP IS OPEN
 
Kesä koittaa hiljalleen tänne jumalan hylkäämään periferiaan ja sehän tarkoittaa sitä, että kukkamekot astuvat katukuvaan. Varmista mimmiruuhka kylän kuumimmilla kesävermeillä eli Siltasen Corner-fanipaidoilla.
 
Paitavaihtoja on kolme; pitkähihainen T-paita, normaali T-paita sekä huppari. Väreinä valkoinen ja musta (koot s-XXL).
 
Printteinä:
Siltasen Corner – Pornon jälkeen parasta netissä
Siltasen Corner – Sport, Drugs & Rock n’ Roll
Siltasen Corner – Parasta netissä
Siltasen Corner – Forssalaisen urheilun asialla vuodesta 2008