Forssan seudun kiistatta mediaseksikkäin seura, Forssan Alku, käy rajua taistelua sarjapaikkansa puolesta. Jo kauteen lähdettäessä oli selvää ettei sarjapaikan säilyttäminen kivikovassa kolmosdivarissa tulisi olemaan helppoa, kun vastassa on kuitenkin useita kovemmissa sarjoissa jo taitonsa osoittaneita pelureita. Kolmosdivarissa Forssan Alun materiaali liikkuukin jo aivan taitojensa ylärajoilla, mutta missään nimessä mahdottomaksi menestymistäkään ei voi povata. Jotta menestyminen kuitenkin olisi edes jollakin tasolla mahdollista on puutteita käytännössä pakko kompensoida kovalla asennepelaamisella sekä panostuksella kollektiiviseen viisikkopeliin eli joukkueen yhtenäiseen pelitapaan.
 
*****
 
EKUMEENIT TEURASTIVAT ALUN
 
Sunnuntaina 15.1. forssalaisen salibandyn mekassa, KuituAreenalla, päästiin todistamaan kolmosdivariturnausta, jossa järjestäjäjoukkue Alku sai vastaansa joukkueet Pirkanmaalta, Ekumeenisen Pallon ja Soittorasia II:n. Tuloksellisesti varjojen lailla tällä kaudella vaeltanut punanuttuinen Forssan Alku kohtasi päivän ensimmäisessä ottelussaan Epan.
 
Lähtökohdat aamun otteluun olivat selvät, vastakkain olivat hännänhuiput Alku ja Epa, joten pisteet tulisivat olemaan kummallekin joukkueelle kultaakin arvokkaammat. Ihan tarkkaan Siltasella ei ole käsitystä siitä mitä ”ekumeeninen” tarkoittaa, mutta ilmeisesti jotenkin se liittyy uskontoon, joten vastakkain oli kaukalossa kaksi vahvaa aatetta, kristinusko ja työväenaate.
 
Ottelun panoksen tietäen matsiin oli valmistauduttu kuin Stanley Cupin finaaliin konsanaan ja niinpä aamupalaksi suurin osa Alun tavoilleen uskollisesta joukkueesta kävikin nauttimassa karppaajan kauhun eli mega-aterian paikallisella Hesellä ja toinen puoli kävi survaisemassa buffet-aamiaisen Prisma-keskuksessa tahi Hämeentien autogrillillä. Tornihuhujen mukaan joku käväisi myös hieromassa nivuset auki myös ennen ottelua Turuntien ”itämaisella urheiluhierojalla”, mutta vaikka valmistautuminen otteluun olikin hoidettu optimaalisesti viimeistä piirtoa myöten saapui kentälle lammasmainen Alku. Poissa oli se kaikki loisto ja hohdokkuus jota tuolta komeiden kollien sikermältä ollaan vuosien saatossa saatu nähdä. Jopa joukkueen tyylikkäin herrasmies, Esa Malmström, oli lähtenyt otteluun ilman tavaramerkkiään, ehtaa vesilettiään!
 
Ottelun ensimmäiset minuutit Alku oli pahasti jyrän alla. Vierailija Epa janosi voittoa kuin Timo Soini paikkaa napauttaa eduskunnassa. Mutta tässä ottelussa ei pelannut Soini ja niinpä ensimmät napautukset löikin Epa. Epa vyörytti hyökkäyksiään kohti Tammelan isännän, Manu Alarron, vartioimaa maalia herkeämättä ja kun peliä oli pelattu vasta 7 minuuttia komeilivat taululla lukemat Epan hyväksi jo 0-4. Shokeeraavan alun jälkeen maranellon punaisiin pelipaitoihin sulloutunut adonisryhmä eli kotijoukkue Forssan Alku otti lusikan kauniiseen käteen ja pyrki taasen löytämään otteen pelaamiseen ja Alku alkoikin saada omaa peliään kuosiin peliä yksinkertaistamalla. Alku pelasikin ensimmäisen erän toisen puoliskon kerrassaan hyvin, mutta maalinteko ja laatupaikoille pääsy oli vaikeaa kuin Teuvo Hakkaraisen Ahvenanmaan vähemmistöyhteiskunnan toteuttaminen.
 
Toisessa erässä Alku jatkoi hyvää virettään, mutta into ja usko omaan tekemiseen loppui nopeasti, kun Epa pääsi niittamaan pari nyyttiä varsin yksin oman maalinsa suulle jätetyn  Alku-kassarin taakse. Tässä vaiheessa peli oli pitkälti taputeltu ja loppupeli olikin lähinnä tulosten kaunistelua toisen erän lopun ja kolmanen erän osalta. Lopputulos 6-10.
 
Loppukommentiksi todettakoon, että jos Epan kundit ovat vuosien saatossa päntänneet keskivertoinsinööriä enemmän Isoa kirjaa niin olivat pelurit perehtyneet myös salibandyn perusprinsiippeihinkin, sillä niin hyvin peli vierailijoilla kulki. Peliä katsellessa hiipi väistämättäkin mieleen ajatus, miten ihmeessä Epa saattoi olla sarjan hännillä?
 
*****
 
ALKU JOUTUI TYYTYMÄÄN TASAPELIIN
 
Forssan Alun toisessa ottelussa, eli ns. iltaottelussa, vastaan asettui Soittorasia II ja jo heti alkutahdeista oli nähtävissä, että vastassa oli piirun verran verkkaisemmin liikkuva ja taidollisesti heikompi vastustaja kuin mitä nähtiin päivän ensimmäisessä kamppailussa. Jos ottelun alku oli forssalaisittain murheellinen ensimmäisessä pelissä niin iltaottelu alkoi täysin toisella tapaa. Alku oli kentälle saapuessa täynnä tulta ja tappuraa ja maalihanat aukesivatkin heti ensimmäisessä vaihdossa. Maalintekijänä kunnostautui ajatustakin nopeampi Janne Takala. Illan toisessa ottelussa Alku oli ”pelin sisällä” ihan toisella tapaa kuin ensimmäisessä ottelussa ja maaleja ottelussa lätkittiinkin lähes vuorotahtiin videokameroiden tallentaessa koko tämän hurjan näytelmän sekä Jari ”Olmi” Lehden perverssiäkin perverssimmät viikset.
 
Soittorasiaa vastaan Alku oli ottelussa aktiivisempi osapuoli ja olisi ilman muuta ansainnut jopa voiton. Voitto ei ollutkaan kaukana, sillä 15 sekuntia ennen ottelun päätöstä KP Lumme täräytti ranteet lukkoon ja pallon yläputkeen Alun hurjan painostuksen päätteeksi. Harmittava tasuri kaiken kaikkiaan. Tietysti sarjatilanteen tietäen nousee kuitenkin kysymys mieleen, olisiko viimeisillä minuuteilla Alun kannattanut ottaa maalivahti pois ja hakea voittoa riskillä? Toinen mielensyövereihin nouseva kysymys on myös se mitä Siltanen on jauhanut kohta kolmatta vuotta, eli permanentin löytäminen kokoonpanoon (mahdollisimman pysyvät ketjukoostumukset) sekä pelitapa ja sen noudattaminen sekä reagointi vastustajan pelitapaan. Lopputulos ottelussa 7-7.
 
Alku liikkuu kolmosdivarissa aivan taitojen ylärajoilla joten maalivahtipeli ehkä turhankin korostuneessa asemassa. Eilen maalissa urakoineella Manu Alarrolla ei ollut aivan se paras päivä, mutta pienestä kiinnihän nämä hommat ovat, tolppa ulos, tolppa sisään voi ratkaista pelin. Päivän ehdottomasti parhaat pelaajat punaisista olivat paitsi tehokkaat, muutenkin erinomaisen yritteliäällä pelipäällä olleet KP Lumme ja kokenut Toni Nieminen.
 
*****
 
Siltanen piipahti lauantaina Pirkkalassa ja kuten kunnon tutkivan journalistin työn kuvaan kuuluu päätti Siltanen hieman samalla selvittää päivän kuulumisia sarjan kärkipään joukkueen Tottijärven Vauhdin ja Lämärin rutinoituneelta puolustajalta (V & L:n rosterihan on sekoitus Classicin entisiä A-junioreita, muutamasta entisestä Pirkkalan Pirkkojen pelaajasta ja entisestä Nopsin pelaajista), jonka harrastuksiin kuuluu salibandyn lisäksi muijan ja muksujen kusettaminen. Alkuhan tulee seuraavassa turnauksessaan kohtaamaan V & L:n. Selville reissusta tuli ainakin se ettei ainakaan viime viikonloppuun verrattuna Alun tehtävä tule helpottumaan 4.2., kun vastaan asettuu vahvaa kakkosdivarikokemusta omaavat TFT ja V & L.