KAUTTA EI OLE VIELÄ TAPUTELTU
 
Legendaarinen, tarunhohtoinen, maaginen, maranellon punainen, mediaseksikäs. Näillä adjektiiveilla on totuttu kuvailemaan tuota kerrassaan jumalaista salibandyjoukkuetta, Forssan Alkua, vuosien saatossa. Forssan Alun kokeneet pelurit ovat olleet monesti tiukassa paikassa, mutta tällä kertaa monissa liemissä keitetyt pelimiehet ovat kenties elämänsä suurimman haasteen edessä ja selkä seinää vasten. Monta kertaa aiemminkin on sosialismin nimeen varauksetta vannova Alku selvittänyt tiensä vaikeuksien kautta voittoon, mutta miten käy tällä kertaa? Vieläkö löytyy joukkueesta sitä umpipunaisen Kölli ”Qashqai” (=äännetään ’cash guy’=rahamies) Lehtosen kaipaamaan asennetta ja ”tiikerin silmää”? Vieläkö kerran jaksaa duunari nousta kapitalismin ikkeestä ja näyttää epäilijöille mistä se kuuluisa kana pissii? Aikoinaan ikitaistelija, Rocky Balboa, lohkaisi ilmoille Rocky saagan viimeisessä tekeleessä osuvasti samannimistä Lenny Kravitzin biisiä lainaten; ”It Ain’t Over till it’s over”, joten vielä ei ole tippumista sarjaporrasta alemmaksi kirkossa kuulutettu. Saumat sarjassa säilymiseenkin ovat ainakin periaatteessa kaiketi olemassa (tosin oljenkorsi taitanee olla ohut), kunhan suoritustaso on sillä tasolla mihin joukkue parhaimmillaan kykenee. Siltasella on munaskuissa sellainen kutina, että ihan sitä parasta Alkua ei olla vielä tällä kaudella nähty…
 
Timantitkin hioutuvat kovan paineen alla ja niinpä nyt kaivataankin kokeneilta kovissa sarjoissa meritoituneiden pelimiesten vahvaa panosta ja tason nostoa. Siltanen heittääkin adekdootin omaisesti palloa sellaisten pallotaitureiden kuin Mikko Vihreäsaari, Toni Vesala, KP Lumme, Toni Nieminen, Vesa Hyytiäinen ja Jarkko Mäkelä suuntaan. Tehoja ja piinkovaa asetta odotetaan toki myös muulta joukkueelta ja palloa reppuun osaavatkin laittaa edellä mainittujen lisäksi oivallisella tavalla myös mm. Mikko Helin, Joonas Rautanen, Vesa Lundström ja Tero Valtanen, joten aivan muutaman miehen varassa joukkueen tehot eivät tokikaan ole. Jokainen tietää, että miesten osaamistaso on sitä luokkaa parhaimmillaan, että edellytykset ovat kolmosdivarissa menestymiseen varsin hyvät, mutta nyt on näytettävä myös se toteen tekojen muodossa.
 
TAITOTASON YLÄRAJOILLA MENNÄÄN
 
Kolmosdivarissa liikutaan varmastikin aivan Forssan Alun joukkueen materiaalin äärirajoilla joten käytännössä pärjääminen kolmosessa edellyttää kohtalaisen virheetöntä suoritusta hyökkäys- ja puolustuspäässä sekä onnistumista lisäksi myös maalivahtipelissä. Mutta jos jätetään laskuista materiaali (joka on sarjatasoon nähden varsin kohtuullinen) on Alun ehkä suurin ongelma kautta aikain ollut se ettei joukkue puolusta tai pelaa organisoidusti viisikkona. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taitotaso ei riitä pallolliseen dominointiin joten mahdollisia henkilökohtaisen taidon puutteita on pyrittävä kompensoimaan mahdollisimman hyvin taktisen puolen pelillisillä ratkaisuilla sekä organisoidulla viisikkopelaamisella. Kollektiivisen ja systemaattisen pelitavan puute on periaatteessa johtanut siihen, että Alku on vuosien saatossa perustanut pelinsä isosti lähinnä kaksinkamppailujen voittamiseen ja henkilökohtaisiin suorituksiin mikä ei tietenkään ole väärin muttei anna oikeaa kuvaa siitä mikä on joukkuepeleissä ehkä kuitenkin kaikista tärkeintä, pelaaminen yhteen joukkueena. (Mikäli materiaali on sarjatasoon nähden täysin ylivertainen kuten Alulla oli viime vuonna IV divarissa on tietysti pitkälti ihan sama miten pelaa, sillä materiaalin vahvuus antaa mahdollisuuden menestymisen melko ohuellakin pelisuunnitelmalla. Nyt tilanne on kuitenkin toinen kun vastassa on vahvaa ylempien sarjatason kokemusta omaavia pelaajia).
 
ALKU JOUTUI TYYTYMÄÄN YHTEEN VOITTOON VIIKONLOPPUNA
 
Aina pelien jälkeen on helppo jossitella ja ”viisastella”, sillä mitä ratkaisuja pelin aikana olisi pitänyt tai olisi voinut tehdä. Jossittelu on helppoa ja tokihan ”aamupelissäkin” mielessä kävi varmasti monilla yleisössä mielessä ajatus siitä että olisiko erinomaisesti maalissa pelannut Petri Rantanen ottaa maalinsuulta kolmannessa erässä ehkä rohkeammin tai olisiko kokoonpanoa pitänyt tiivistää jollain tapaa tai pyrkiä peluuttamaan ”kuumia pelaajia” olihan pelissä panoksena kuitenkin sarjapaikka mitä suuremmassa määrin. Peleissä voidaan toki löytää pieniä asioita joilla otteluja voidaan kääntää eduksi, mutta usein otteluraporteissa annetaan taktisille asioille jopa turhankin suuri painoarvo, kun totuus on, että pääsääntöisesti pelitapahtumassa on melko vähän valmennuksella tehtävissä. Työ tehdäänkin pääasiassa harjoituksissa, joissa luodaan raamit tekemiselle.
 
SB Luja vs. Alku
 
Päivän ensimmäisessä Alku sai vastaansa SB Lujan (ja vaikka vastustajan nimi olikin kovin samankaltainen maineikkaan LK Lujan kanssa ei joukkueella tiettävästi ole minkäänlaista kontaktia tähän legendaariseen forssalaisjoukkueeseen). Forssan Alun penkin päässä oli tavallisuudesta poiketen tulisieluisen Köllin sijaan armoitettu Ilves-fani Jani Vuorela.
 
Ensimmäiseen erään kentälle asteli hyvällä jalalla ja pirteällä asenteella Alku ja punapaidat heiluttivatkin tahtipuikkoa ensimmäiset minuutit. Alku oli aktiivisempi osapuoli ja niinpä ensimmäinen maali kirjattiinkin Alulle, komean rannarin verkon perukoille suorittaneelle Toni Vesalle, joka oli muutenkin oivalla pelipäällä läpi koko päivän. Ottelun edetessä alkoi myös vastustaja saada juonesta kiinni ja erän loppuun mennessä aluksi hieman uneliaalta vaikuttanut vierasjoukkue alkoi hallita palloa ja sitä kautta myös kenttätapahtumia. Erän puoliväliin mentäessä rouva fortunan (SB Luja sai pallon jo maaliinkin, mutta Alun onneksi maali hylättiin) ja Petri Rantasen loistavien torjuntojen avittamana Alku onnistui pysyä pelissä mukana vaikkakin pelillinen synkkä varjo leijui jo varjo ilmassa.
 
Rantanen taisteli tolppien välissä kuin Jaromir Sindel Lahden Reippaan maalinsuulla konsanaan, mutta Paavolan isännän väkevästä pyristelystä huolimatta toisessa erässä Alku oli täysin vastaantulija, vaikka muutaman mukavannäköisen vastahyökkäyksen onnistuikin järjestämään. Toisessa erässä ote siirtyi entistäkin selvemmin vastustajalle ja Alun pelissä alkoi jo esiintyä hermostumisen merkkejä ja hermokontrollin järkkymisestä kertoivat osaltaan myös otteet kentällä. Toisen erän veikin nimiinsä varsin oikeutetusti SB Luja.
 
Kolmanteen erään Alku lähti huonon toisen erän jälkeen tappioasemasta, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta lohtua ja jälleen Alun mukaan peliin toi Mikko ”Darra” Syrjälä komealla laukauksella, joka oli komeudessaan kerrassaan nautittavaa katseltavaa. Tässä vaiheessa Juhani ”Tami” Tamminen olisi varmastikin puhunut ottelun ”momentumista”, mutta Alku jätti valitettavasti tilaisuutensa käyttämättä. Viimeisessä erässä Alku koitti kyllä sinnikkäästi hakea tasoitusta, mutta uutterasta yrityksestä huolimatta pisteet jäivät vastustajalle suorastaan harmittavan niukalla tavalla vaikka voittoon asti oivat tsäänssit olisivat olleet olemassa. Eniten ehkä kaivelemaan jäi muutama hukattu erinomainen maalipaikka ja turhan pehmeä pelaaminen oman maalin edessä (vastustaja teki kaikki maalit oman maalin edestä). Erinomaisella pelipäällä aamuottelussa olivat väkevää työtä hyökkäyspäässä esittänyt Toni Vesala, maalinsuulla eheän suorituksen tehnyt Petri Rantanen sekä vahvaa kahdensuunnan pelaamista esittänyt Tero Suvanto. Lopputulos siis SB Lujalle 3-2.
 
Lätty vs. Alku
 
Päivän toiseen ottelun Alku lähti arvatenkin nälkäisenä, sillä niin paljon ainakin muutamaa tupakkapaikalla ollutta Alkupeluria päivän ekan matsin tappio suoraan sanoen vitutti. Lätty oli liikkeellä pienellä ryhmällä eikä pelaajia ollutkaan koossa kuin seitsemän niinpä odotettavissa oli laiskavauhtinen kamppailu. Tunnetusti tämäntyyppiset ottelut ovat olleet Alulle vaikeita, sillä vastustajan laskiessa nopeasti pallon alle omalle kenttäpuoliskolle ei kilpikonnapuolustuksen murtaminen eikä yleensäkään hitaiden hyökkäysten päättäminen ole ollut Alulle helppoa. Parhaat pelinsä Alku onkin yleensä pelannut pelaavampia porukoita vastaan.
 
Kölli Lehtosen käskyttämä Alku aloitti kuin toisintona edelliseen otteluunsa maalinteon ja tällä kertaa asiallakin oli sama mies kuin ensimmäisessä, kalamies jumalan armosta, Toni Vesala. Iltapelin vastustaja Lätty oli kieltämättä pallollisena taitava, mutta kun jalkoja ei ollut taistelemaan tasapäisesti Alun kanssa otti vierasjoukkueeksi merkitty Alku otteen pelin hallinnasta. Ottelun lähtiessä kunnolla käyntiin näyttikin siltä, että Alku tulee hoitamaan leikitellen pisteet plakkariin, mutta loppuviimeksi Lätty laittoi kampoihin varsin sitkeästi ja näin lopputulokseksi kirjattiinkin varsin sekavan pelin päätteeksi Alun hyväksi 7-8.
 
Illan toisesta ottelusta toki tärkein anti oli toki sarjapisteet, joka auttanee pitämään teoreettisen unelman sarjapaikan säilyttämisestä elossa, mutta eipä ottelusta juuri jäänyt muuta kerrottavaa jälkipolville. KuituAreenan isolla kentällä vähälukuista vastustajaa vastaan pitäisi pystyä huomattavasti kovempaan vauhdinpitoon ja palloa pitäisi liikuttaa huomattavasti sutjakammin. Katsomon epävirallisen tilastoinnin mukaan koko pelin aikana erään kentällisen hyökkääjät tiputtivat mm. oman kentällisen puolustajille hyökkäyspäässä pallon kolme kertaa koko ottelussa mikä on auttamatta liian vähän. Siis kolme kertaa! Pallon onkin tehtävä työtä jatkossa huomattavasti rivakammin mieheltä miehelle, sillä kyllä tuolla rosterilla edellytykset kolmosdivaritasollakin menestymiselle ovat olemassa.