PAATELAINEN RAKENTAA TULEVAISUUDEN MAAJOUKKUETTA
 
Palloilujoukkueen valmennustyö on tätä nykyä mitä suuremmassa määrin tiimityötä ja valmennustiimiään tulevaisuutta silmälläpitäen vahvistaa myös Suomen maajoukkue. A-maajoukkueen valmennusryhmää vahvistaa jatkossakin kaksivuotisella sopimuksella Liverpoolissa kannuksensa ansainnut Sami Hyypiä. Entisenä kansainvälisen tason pelaajana, ja nykyään myös Leverkusenin valmennusryhmään kuuluvana, Hyypiä tuo varmasti tervetulleita näkemyksiään maajoukkueen pelaamiseen ja etenkin puolustustyöskentelyyn.
 
MAAJOUKKUE MATSAA SEINIKSELLÄ
 
Seinäjoella Wallsport-areenalla 8.-12.2. kolmatta kertaa järjestettävä kansainvälinen Kiima, ei kun siis Komia-turnaus, on koonnut tällä kertaa Etelä-Pohjanmaan laukeuksille joukkueita Ruotsista, Virosta ja Suomesta. Mukana kinkereissä on myös Suomen maajoukkue, vaikkakin kovin kokeilevalla ryhmällä, sillä esimerkiksi torstaina pelattavan Djurgården-ottelun avauskokoonpanoon Mixu ei nimennyt yhtään varsinaisesti maajoukkueympyröissä A-statuksen omaavaa pelaajaa.
 
On eittämättä hienoa, että Suomessa pelataan vastaavanlaisia turnauksia, mutta vuoden aikaan nähden aikaisen ajankohdan huomioon ottaen saatavasta pelillisestä hyödystä voidaan toki olla montaa mieltä. Monilla turnaukseen osallistuvalla joukkueilla, kun vielä tässä vaiheessa kautta paletti vielä niin suurelta osin rakennusvaiheessa. Toista mieltä on kuitenkin ex-maajoukkuepiiskuri, Antti ”Mursu” Muurinen, jonka mielestä kansainvälisiä pelejä jo talvikaudella pitäisi olla entistä enemmän. Kovia pelejähän toki pitäisi olla enemmän siitä ei ole epäselvyyttä, mutta kuinka mielekästä pelaaminen C-joukkueilla on? Ketä turnaus palvelee? Kenties nuoria debytantteja, jotka saavat kokemusta? Mutta miten pelaaminen SJK:n divarijoukkuetta vastaan palvelee esim. eurokentille tähtäävää HJK:ta? (HJK oli liikkeellä avausottelussa kokoonpanolla, jossa oli peräti 6 viime vuonna Klubi-04:ssa pelannut peluria). Mielipiteitä on siis monenlaisia, kuten toki tulee ollakin, mutta kyllä vastukset niin maajoukkueella kuin HJK:llakin tulee olla toisenmoisia jos tavoite on muualla kuin Veikkausliigassa pärjäämisessä.
 
Seinäjoen turnauksen otteluita on mahdollista seurata myös netissä, mutta kuvan tekninen laatu on tämäntyyppisissä ratkaisuissa aina se kysymysmerkki ja heikkoa kuvanlaatua Pohjanmaalta tarjoiltiin myös avausottelun SJK-HJK kohdalla. Tosin itse 8.2. pelattu ottelukaan ei noussut pelillisesti aivan suurimpien klassikoiden joukkoon.
 
FJK JATKAA VALMISTAUTUMISTA TULEVAAN KAUTEEN
 
Viime kolumnissa Siltanen antoi sapiskaa ajoittain turhan löysästä asenteesta kentällä. Lähinnä kuitenkin viesti oli, että kun joukkue kentällä valmennusta myöten laittaa itsensä täysillä peliin kehittyy varmasti myös taisteluhenki joukkueen sisällä toisella tapaa. Toivottavasti tämä taisteleva, energinen ja aktiivinen ilme välittyy silloin myös katsomoon ja väkikin löytää jatkossa matseihin toisella tapaa.
 
Forssalainen urheiluyleisö on varsin kriittistä ja kun peli on viihdyttävää, peleissä on innostava tunnelma ja tulostakin kentällä syntyy, löytää kyllä katsomoon tiensä muutkin kun Urpulan Esko. Valitettavaa kyllä yleisö on kuitenkin siinä määrin viisasta, että se aistii nopeasti jos ei kentällä pelaamiseen suhtauduta intohimoisesti ja tosissaan. Mikäli viihdearvo ei miellytä tuo se karulla tavalla mielipiteensä esiin nopeasti ”äänestämällä jaloillaan”.
 
JOUKKUEEN KOKOAMINEN TÄYDESSÄ VAUHDISSA
 
Helmi- maaliskuu on luonnollisesti suomalaisessa futiksessa siirtojen ja ennen kaikkea siirtohuhujen aikaa ja huhujen mukaan erittäin aktiivinen toimija siirtomarkkinoilla on ollut KUPS ja FC Hämeenlinna.
 
Mutta mitä suuret edellä sitä pienet perässä. Forssan Jalkapalloklubi on talven aikaan kartoittanut mahdollisia riittävän potentiaalin omaavia pelaajia nelosdivariin ja kun seuran resurssit eivät tällä haavaa ole mitkään ylenpalttisen maagiset ovat mahdolliset pelimiehet suorastaan harmittavan vähissä. Varmaa kuitenkin on että joitakin ”uusia” kasvoja joukkueessa tullaan näkemään ja yhdessä vanhojen pelimiesten kanssa kasaan saadaan varmasti sarjatason huomioiden varsin kilpailukykyinen ryhmä.
 
Hyvä uutinen on, että laajuutta edustusjoukkueenkin rinkiin tulevalla kaudella saataneen tarvittaessa uudesta perustettavasta kakkosjoukkueesta jota luotsaamaan on jo lupautunut Stuart Pearcen, Andoni Goikoetxean ja Colin Henryn sekoitus; armoitettu jalkapallomies, Marko ”Erkin poika” Tienhaara.
 
Mukavaa viestiä on siis kerrottavissa kakkosjoukkueen tiimoilta eli mitä suuremmalla todennäköisyydellä sellainen saadaan kasaan, vaikkakin lisävoimaa taustoille ja etenkin joukkueenjohtoon kaivataankin Markon avuksi. Ikävää viestiä sitä vastoin kuuluu ikämiesrintamalta, sillä 35-vuotiaitten ryhmään pelaajia ei ole saatu riittävästi ja niinpä nuoremman ikämiesryhmän sarjaan ilmoittautuminen jäänee haaveeksi tänäkin vuonna. Kriteerit täyttäviä pelaajia Forssasta toki löytyy runsaasti, mutta valitettavasti sarjaan ilmoittautumiseen mennessä riittävää määrää sitovia ilmoittautumisia ei ole saatu niin, että sarjaan uskaltauduttaisiin lähtemään.