Vuosien saatossa kentillä ja kenttien laidalla sitä on tullut tavattua moniakin kovia karjuja ja pelikenttien kovanaamoja, mutta ehkä ne kaikista kovimmat kollit löytyvät sitten kuitenkin viime kädessä joukkueiden ja seurojen taustoilta. Nämä ”arjen sankarit” tekevät pyyteettömällä tavalla arvokasta ja näkymätöntä työtä oman seuransa eteen ja mahdollistavat käytännössä sen, että toiminta ylipäänsä on mahdollista. Näitä miehiä tai naisia muistetaan palkintogaaloissa liian harvoin, vaikka aihetta olisi usein kovempaankin suitsutukseen. Tämä on oodi kaikille niille joiden nimi ei loista pistepörssin tai maalipörssin kärjessä, niille miehille ja naisille, joita ilman yksikään urheiluseura ei kykenisi toimimaan.
 
JÄÄPUSSEJA, SUKKATEIPPIÄ JA SIELUNHOITOA
 
Kaksi tällaista yllämainittua vekkulia velikultaa on myös FJK:n edustusjoukkueen monivuotinen huoltajakaksikko; Ilkka ja Markku. Erityisen hatunnoston herrasmiehet ansaitsevat siitä, että vaikka omat pojat Jouni ja Timo eivät enää pelaakaan jalkapalloa tällä haavaa kovinkaan aktiivisesti ovat miehet silti sitkeästi mukana joukkueen huoltotehtävissä. FJK:n ja monen muunkin seuran kompastuskivi onkin ollut perinteisesti se ettei seuratoiminnassa enää jatketa mukana, kun oma tyttö tai poika lopettaa pelaamisen.
 
"Ongelma" seuroissa on siis suureltaosin se mitä aikoinaan vahvasti edustusjoukkueen taustoissa häärännyt Veikko ”Vesse” Haavistokin peräänkuulutti viime kauden päätösjuhlassa, eli tekijöiden määrä. Niitä tarvitaan lisää, sillä seura-aktiivien määrä mm. forssalaisessa edustusjalkapalloilussa ja jalkapalloilussa ylipäänsä on auttamatta liian kapea. Miten taustoille saataisiin ”rekrytoitua” tai aktivoitua lisää tekijöitä? Varmasti Forssasta ja lähialueilta löytyy ihmisiä joilla olisi sen verran vapaa-aikaa, että jonkun tunnin viikossa voisi tehdä jotakin pientä seuran tai yhdistyksen hyväksi, vai ovatko kaikki lomautetut, työttömät ja jo eläkkeelle siirtyneet todella niin kiireisiä etteivät kerta kaikkiaan ehdi tehdä mitään? Miten ihmeessä voitaisiin madaltaa kynnystä seuratyöhön mukaan lähtemiseen? Olisiko joidenkin tukikeinojen avulla mahdollista saada lisää tekijöitä? Millä keinoin ihmisiä voisi herätellä, sillä kun edustusjoukkueen huoltajakaksikkoa katselee ei seuratyössä toimiminen ole lainkaan hassumpaa. Miehet tuntuvat toimessaan viihtyvän hyvin, herja lentää puolin ja toisin pelaajien ja huollon välillä ja monista pelaajista on vuosien saatossa tullut varsin hyviä tuttujakin.
 
Miesten työsarkaa ovat toki pääsääntöisesti erilaiset huoltotoimenpiteet, mutta toki iloisella päällä oleva huoltajakaksikko pumppaa joukkueeseen hyvää fiilistä ja ovat siinä mielessä myös isossa roolissa positiivista pukukoppitunnelmaa ja yhteishenkeä luotaessa. Ilkka ja Markku ovat monen muun tavoin eläviä esimerkkejä siitä, että seurassa toimiminen voi olla kivaa eikä sitä tarvitse tehdä kulmat kurtussa ja veren maku suussa. Lähtökohtahan seuratoiminnassa on viihtyä yhdessä, nauttia yhdessä tekemisestä ja kokea elämyksiä. Toivottavasti tämä vuodatus toimisi jollekin ponnahduslautana siihen, että innostus seuratoimintaan lähtemiseen heräisi, sillä mikäli olen ymmärtänyt oikein ”haku on päällä” jatkuvasti ja koville kundeille olisi tonttia tarjolla.
 
PILKE SILMÄKULMASSA
 
Vuosien varrella peleissä on sattunut monenmoisia sattumuksia ja yksi sellainen muistuu Siltaselle mieleen kesältä 2002. Tuolloin FJK pelasi kakkosdivarissa ja edustusjoukkuetta vahvisti tuolloin mm. liukasliikkeinen Geoffrey Brown, joka koki kovia eräässä ottelussa. Tuomari vihelsi pelin poikki ja kentälle juoksivat FJK:n huoltajat, kuten asiaan kuuluu. Uudesta Seelannista kotoisin oleva Brown istui nurmella ja piteli nilkkaansa. Maaliahne Brown sanoi hieman murteellisella englannilla ”Gimme some ice.”, jolloin hieman huonosti Lontoota taitava FJK:n huoltaja kuuli, ”Gimme some ass.”, niinpä huoltaja kysyi vettä hörppivältä Siltaselta ”Persettäkö se Jeffi nyt haluaa??!!” Kyllä siinä oli tuomarilla ja pelaajilla oli pokassa pitelemistä (täytyy kyllä mainita huoltajien puolustukseksi, että ”Jeffillä” oli tosi vahva murre).
 
Toinen hauska mieleen tuleva sattumus 2000-luvun alusta oli kun Ivo Dankovia rapattiin rumasti hyökkäyspäässä ja Ivo loukkasi koipensa. Paikalle ryntäsi huolto. Ivo kieriskeli tuskissaan kentän pinnassa ja pyysi kylmää jalkaansa. FJK:n huolto tiesi ettei kylmäsuihketta ollut kassissa ja jääpussitkin oli loppu, joten kylmän viileästi huoltaja kaivoi kassistaan pallopumpun ja alkoi pumpata kylmää ilmaa Dankovin koipeen. Ivo oli noihin aikoihin hiljattain saapunut Suomeen ja kyllä bulgaarin ilme oli kerrassaan näkemisen arvoinen.