Siltanen, tuo pystyyn nostettua jauhosäkkiä ulkoisella habituksellaan erehdyttävästi muistuttava ja jo ikämiesikään ehtinyt ryppyotsainen ylianalysoija on jälleen elämää suurempien kysymysten äärellä ja tällä erää viimeistä kertaa analyyttisissa tunnelmissa, sillä kauden pyörähtäessä vauhtiin rauhoitetaan spekulointi tällä palstalla pelitaktisten puintien suhteen.
 
Oman kylän pojista koottu FJK:n edustusjoukkue aloittaa sarjakautensa kuta kuinkin kahden viikon päästä Tampereella ja miesten kakkosjoukkueen osalta päästään tosi toimiin tiettävästi toukokuun puolivälin nurkilla. Sarjakausien alku kolkuttaa siis jo ovella ja niinpä on annettava työrauha joukkueille eikä ole syytä enää kausien pyörähtäessä käyntiin pureutua taktisiin aspekteihin kummankaan joukkueen osalta kovinkaan syvällisesti. Sarjatasot huomioiden joukkueilla on kerrassaan mainiot koutsit ja kun joukkueen johtorooleissakin (joukkueenjohtajan tehtävissä) löytyy monien seuravuosien kyllästämää lajituntemusta niin varmasti katseet voidaan suunnata kevääseen ja kesään suhteellisen luottavaisin ja ennen kaikkea odottavin mielin.
 
 
KAUAS ON PITKÄ MATKA
 
FJK:n edustusjoukkueen kunnianhimoinen tavoite on pyrkiä tulevalla kaudella aktiiviseen pelitapaan ja niinpä joukkue onkin pyrkinyt työstämään kevään aikana pelitapaansa harjoituksissa sinnikkäästi siihen suuntaan. FJK:n tavoittelema tapa pelata on toimiessaan palkitseva, kehittävä ja varmasti myös viihdyttävä, mutta erittäin vaativa. Haastetta siis riittää. Pelitapa, siinä mielessä, kun allekirjoittanut sen ymmärtää, vaatii kosolti pelinlukutaitoa, taktista ja teknistä osaamista sekä ennen kaikkea joukkueen tiivistä yhteistyötä.
 
FJK PYRKII POHJAAMAAN PELINSÄ PALLOKONTROLLIIN
 
Jalkapallossa vaaditaan kovaa juoksukuntoa, mutta viime kädessä futiksen pelaaminen on myös paljon muuta. Jos lopputulokset pelikentällä ratkaistaisiin sillä perusteella kuka on fyysisesti vahvin dominoisivat luultavasti ”Etelän maat” (Kenia: pitkän matkan juoksu tai Jamaica: lyhyet matkat) jalkapallomaailmaa suvereenilla tavalla ovathan tumman pigmentin omaavat pojat atleettisuudessaan varsinaisia alfauroksia. Afrikan maiden tulemista on tosin povattu jo vuosia, mutta ainakin toistaiseksi menestys on jäänyt suhteellisen vaatimattomaksi (poikkeuksena muutamat yksilöt). Kenties paras Afrikan maiden saavutus kansainvälisellä tasolla lienee edelleen Kamerunin vuoden 1990 MM-kisoissa yltäminen puolivälieriin. Tämäkin tosiseikka osoittaa todeksi sen, että jalkapalloon liittyy siis myös tekninen ja taktinen elementti isosti ja niinpä Euroopan maat sekä Latinalainen Amerikka ovatkin olleet ainakin toistaiseksi ne alueet joista se paras osaaminen on sitten viime kädessä löytynyt. Tästä voidaan vetää sellainen, tosin melko musta-valkoinen johtopäätös ja varmasti monille itsestään selvä, että futiksessa menestymiseen ei riitä pelkkä fyysinen pohja tai muutamat vahvat yksilöt, vaan on osattava toimia yhtenäisenä kollektiivisena yksikkönä.
 
FJK pyrkii pelissään vahvaan pallon kontrollointiin, mutta mahdollistaako FJK:n tämän hetkisen joukkueen kompetenssi sen? Joutuuko valmennus rohkeassa ja ennakkoluulomassa haasteessaan turvautumaan kompromisseihin ja osin luopumaan ideologiastaan? Parhaimmillaan edustusjoukkueella on käytössään sarjatason huomioiden varsin kelvollinen rosteri, mutta entä loukkaantumisten, pelikieltojen ja muiden poissaolojen sattuessa? Profiilipelaajien osalta materiaali on huolestuttavan kapea ja mitään ylenpalttista loukkaantumissumaa ei tahdo tavoitteen saavuttaminen (yltäminen kärkijoukkueiden joukkoon) kestää vaikkakin sarjasta odotetaan ennätystasaista. Toivottavasti pelurit pysyvät siis terveenä ja kaikki jaksavat olla kärsivällisiä, sillä uuden pelitavan sisäistäminen vaatii paljon aikaa ja malttia. Täytyy muistaa ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Kuinka sarjassa sitten käy, se nähdään kesällä.
 
 
ALUEPELI
 
Luonnollisesti pelissä on tarkoitus pallonhallinnan kautta pyrkiä maalitilanteisiin, joten pelien hallinta itsessään saati päämäärätön pallottelu ei ole missään nimessä pelaamisen tarkoitus. Jalkapallo onkin maalintekopeli, jossa sympatia- saati tyylipisteitä ei jaeta eikä tunneta - voittaja ei pelissä ole siis se jolla on näyttävimmät kikat tai kivoimman väriset kengät.
 
Kuten aikaisemminkin on tullut monasti todettua voi jalkapalloa pelata hyvin monella tavalla ja myös monella eri tasolla ja sarjaportaalla, mutta pääsääntöisesti vallitseva trendi on pyrkiä soveltamaan pelaamisessa jonkinlaista aluepelin ja miesvartioinnin yhdistelmää. Näin pyrkii kaiketi kesällä pelaamaan myös FJK:n edustusjoukkue. Aluepelissä pääprinsiipit puolustuspelissä ovat pyrkimys organisoituun kenttätasapainon ylläpitämiseen ja hyökkäyspelissä on tarkoitus ylivoimatilanteita muodostamalla rakentaa mahdollisimman paljon maalintekotilanteita. Helppoa teoriassa, vaikeampaa käytännössä.
 
Aluepelissä tärkeää on luonnollisesti pelaajien liike ja välimatkat sekä toki ajoitukset. Aluepeli vaatiikin hieman vanhanaikaisen miesvartioinnin sijaan hyvää pelikäsikäsitystä ja oivaltavaa pelinlukutaitoa. Tarkoituksena aluepelissä on pääsääntöisesti löytää aina mahdollisimman monta syöttösuuntaa ja tähän pyritään pääsääntöisesti muodostamalla syöttökolmioita. Parhaiten syöttökulmia muodostuu, kun pelaajat kykenevät muodostamaan mahdollisimman monta eritasoa (ns. seitsemän tason peli). Pelitapa saattaa vaikuttaa työläältä, mutta itse asiassa ei ole sitä, vaan säästää energiaa ja on toimiessaan erittäin tehokas joukkueen pyrkiessä vahvaan pallolliseen pelaamiseen.
 
KOVA USKO OMAAN MALLIIN
 
Jalkapalloilussa kaiken kaikkiaan eletään tai itse asiassa on eletty jo joitakin aikoja murrosta ja monien iloksi peli on muuttunut paljolti viime vuosina aikaisempaa viihdyttävämpään suuntaan. Yleisesti pyrkimys on luovempaan ja mielikuvitusrikkaampaan pelitapaan, jossa pelejä pyritään hallitsemaan pallonhallinnan ja pallokontrollin keinoin. Niinpä Forssassa voidaan todeta olevan ajanhermolla varsin vahvasti. Palloa pyritään pitämään enemmän ja tätä näkemystä tukee myös voimallisesti Palloliitto mm. nuorten valmentamisessa, kuten kuuluukin. Lyhytsyöttöpeliin pyrkiminen on kuitenkin (etenkin jos kenttätasapaino ei ole kunnossa) paljon riskialttiimpaa kuin suoraviivaisesti pelaaminen, mutta jos ei tee virheitä ei voi oppia. Virheistä on kuitenkin otettava opiksi. Täytyy olla uskallusta, mutta toki pitää mielessä myös riskit.  Tulee oivaltaa ja nähdä tilanteet milloin pallon mahdollinen pallon menetys on kohtalokas ja milloin ei tai milloin tulee lähteä hyökkäykseen nopeasti ja milloin ”hitaalla”. Tällöin vaaditaan taitoa tarvittaessa pitää palloa ja jäädyttää peliä. Tämän tietynlaisen pelin lukutaidon, pelirohkeuden ja itseluottamuksen  tulee konkretisoitua myös kentällä; ahtaassakin tilassa pyritään pitämään palloa, eikä antauduta roiskintaan.
 
 
MESSI (AS)
 
Lienee sanomattakin selvää, että kliininen viimeistelijä Dankov tulee olemaan nelosdivaritasolla edelleen kova luu kunhan tarjoilu on kunnossa, mutta kuka sitten tarjoilun hoitaa? Kenestä tai keistä on joukkueen henkiseksi selkärangaksi ja pelin johtajaksi kentällä? Kenestä on joukkueen messiaaksi?
 
 Joukkuepuolustus FJK:lla on varsin kelvollisella tasolla, mutta miten on pelin tekemisen laita? Joukkue kaipaa kiivaasti keskikentälle etenkin pelaajaa/ pelaajia, jotka kykenevät rytmittämään peliä ja pitämään palloa tahi lähettämään tarvittaessa linkit tai hyökkääjäpelaajat matkaan, sillä täytyy muistaa, että keskikenttä on hyvin usein se osa-alue jolla peli joko voitetaan tai hävitään. Se joukkue, joka hallitsee keskikenttää vie todennäköisesti myös peliä. Tätä pelaajatyyppiä ehkä puhtaimmillaan edustivat aikanaan Deschamps, Redondo, Matthaus, Zidane ja Arbertini. Nykyään tämän pelaajatyypin mallistereotypioina toimivat mm. Pirlo ja Xavi. Johtajuutta kentän tasolla siis kaivataan ennen kaikkea tekojen muodossa.
 
Toinen kysymysmerkki on kuka ottaa alakerran komentoonsa kun viime kaudella alakerran liiderin roolia hoitaneet Pönni ja Miika Murtolahti ovat poissa? Alakerrassakaan ei pallollinen osaaminen olisi pahitteeksi, sillä vaikka keskikenttä olisi kuinka kyvykäs on se aseeton ellei sille pystytä toimittamaan palloa laadukkaalla tavalla. Jos palloa ei saada toimitettua keskikentälle organisoidusti on pelin tekeminen, vaikka kyseessä olisi kuinka taiturimainen keskikenttä, on mahdotonta. Joko nuorista juniori-ikäisistä on vastuunkantajiksi vai ottaako joku kokenut konkari entistä isompaa roolia oman tekemisen kautta?
 
 
FJK KOHTAA VIIALAN KENRAALISSA
 
Forssan jalkapalloklubin edustusjoukkue pelaa tiettävästi viimeisen harjoitusottelunsa ennen sarjan alkua sunnuntaina 22.4. ja tuolloin Eerikkilään taitojaan tulee mittaamaan urhot Viialasta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan millä ilmeellä kotijoukkue on liikkeellä ja vieläkö Viialan rosterista löytyy monelle kokeneemmalle forssalaisellekin tuttu Miika ”Mikki” Innala, jonka otteet monipuolisena ja kokeneena pelaajana ovat aina seuraamisen arvoisia.
 
SOMERO ALOITTI KOLMOSEN VAUHDIKKAASTI
 
Somerolla pääsääntöisesti operoiva So-Fo ylsi futsalin SM-liigassa komeasti kaudella 2011-12 hienosti yhdeksänneksi ja samalla menestyksen tiellä somerolaiset jatkoivat tiellä myös ”isossa pallossa” kolmosdivarissa viime viikolla.
 
Someron Voiman edustusjoukkue aloitti kolmosen kautensa todelliseen näytöstyyliin, kun se teurasti sarja-avauksessaan 11.4. turkulaispoppoo Jyrkkälän Tykit (JyTy) peräti 1-7. Sovon riveissä hurjia näyttöhaluja uhkui HJK:n edustusjoukkueessakin esiintynyt Johannes Westö, joka oli juuri niin hyvä kuin etukäteen osattiin odottaakin. Avauskokoonpanoon ottelussa entisistä FJK-pelereista Sovon pääkaupunkitaustainen valmentaja Lasse Lind oli kelpuuttanut Esapekka Jaakkolan, Pekka Karjalaisen, Mikko Matinaron sekä Janne Tuomisen. Vaihdosta kentälle entisistä forssalaispelureista käskyn saivat Janne Eerikäinen ja Teemu Tuominen. Ennakkokaavailuissa Sovoa on jo kovasti spekuloitu kuuluvaksi vahvimpien nousijakandidaattien joukkoon, joten pieniä ”nousupaineita” voidaan olevan myös Someron suunnalla.
 
HUUHKAJAT SUURIEN HAASTEIDEN EDESSÄ
 
Suomi aloittaa karsinnan MM-kisoihin syyskuussa 2012 ja samassa lohkossahan Suomen kanssa tällä kertaa kisaavat Ranska, Espanja, Valko-Venäjä ja Georgia, joten ihan helpot karsinnat eivät ole edessä tälläkään kertaa. Haastetta riittääkin vaikka Suomi nousikin Fifa-rangissa muutaman pykälän, sillä tällä hetkellä Suomi löytyy sijalta 79 (Suomen jalkapallomaajoukkue on parhaimmillaan ollut Fifa-rankingissa vuonna 2007 sijalla 33). Tällä hetkellä pohjoismaista Tanska löytyy sijalta 9, Ruotsi sijalta 17 ja Norja sijalta 24.
 
Suomen maajoukkueessa on viime aikoina toteutettu kovasti kokeiluja ja pelaajaringissäkin ukkoja on vaihdeltu surutta niin puolustuspäässä, keskikentällä kuin hyökkäyksessäkin. Tämä on toki ymmärrettävää onhan tähtäimenä rakentaa tulevaisuuden maajoukkuetta, joten Litin sinänsä oivaltavien syöttöjen varaan ei mitään ole syytä rakentaa. Poissa maajoukkueesta ovatkin vanhat parrat; Kolkka, Hyypiä, Tihinen, Litmanen, Johansson, Kuqi ja kumppanit ja enää mukana ei käytännössä ole tuosta porukasta kuin Pasanen, Forssell ja Väyrynen. Tilanne pelaajiston suhteen on vielä kohtalaisen levällään, mutta suurin kysymysmerkki lienee tolppien välissä. Enää ei voida turvata laadukkaisiin Antti Niemeen ja Jussi Jääskeläiseen ja niinpä ykköstorjujan viittaa ollaankin soviteltu hanakimmin Hradeckyn ja Fredrikssonin harteille. Kumpi sitten lopulta nappaa ykköstorjujan pestin, vai onko Paatelaisella heittää maalipuiden väliin joku musta hevonen? Mielenkiinnolla jäädään odottamaan tilanteiden kehittymistä, monellakin saralla.