Hyvän vireen kesän myötä löytänyt FJK:n edustusjoukkue kohtaa vieraskentällä 1.7. Parolan keinonurmella Parvin ja sarjataulukossa kakkosena yhdessä PP-70:n kanssa olevalle FJK:lle voitto ParVista tekisi enemmän kuin hyvää. ParVi ei mikään maaginen vastustaja ole, sillä joukkue löytyy sarjasta tällä hetkellä toiseksi viimeiseltä sijalta, mutta kuten aina, leijumalla ei pelejä voiteta, joten asenteen on oltava kunnossa myös sunnuntaina. Mihinkään ultimaattiseen menestykseen ParVi ei siis ole kyennyt, mutta 5 maalia viimeistellyt Niko Aalto sekä Forssassakin aikoinaan pelannut ja kolme maalia tällä kaudella viimeistellyt Kim Asp lienevät niitä herroja joita kannattaa ehkä silmäillä pikkuisen muita tarkemmin.
 
Tiistaina 26.6. Jarkon (ei ollut Jaken päivä, kun mies vielä loukkaantui) päivänä sai FJK:n kakkosjoukkueen maalilla saatiin antautua useampaan otteeseen kun vierasjoukkue Toijalasta kävi hakemassa Lamminrannasta kuutosdivisioonapisteet tuloksella 1-3. Tappion myötä FJK:n reserviryhmä valahti sarjassa jo neljänneksi.
 
 
MUUNTAUTUMISKYKYINEN ITALIA HAASTAA DIE MANNSCHAFTIN
 
 
Tänään 28.6. (Siltasen suuren idolin, Leo Eläimen nimipäivänä) kohtaavat EM-kisanurmella Italia ja Saksa ja panoksena ei ole enempää eikä vähempää kuin finaalipaikka. Varmastikaan kenellekään ei tule yllätyksenä, että otteluun ennakkosuosikkina lähtee arvokisojen vakiomenestyjä Saksa, mutta myös yllätysvalmis Italia omaa kohtalaiset mahdollisuudet aina pyttyyn saakka.
 
**************************************************************************************************************************************************************
 
 
ESPANJA RANKKAKISAN KAUTTA FINAALIIN
 
Eilen finaalipaikan varmisti rangaistuspotkukilpailun jälkeen ottelun ennakkosuosikki Espanja, jonka Portugali pani suhteellisen tiukoille. Rangaistuspotkukisan epäonnen soturi oli loppu viimeksi erinomaiset kisat pelannut Portugalin topparikolossi Bruno Alves, joka epäonnistui neljäntenä rangaistuslaukauksen potkaisijana. Tappiosta huolimatta Portugali pelasi varsin mainiot kisat, sillä pienestähän finaalipaikka jäi lopulta kiinni. Tällä kertaa C.Ronaldon kikat ja vaparit eivät kuitenkaan riittäneet aivan voittoon saakka. Mitään aivan hirvittävän komeaa jalkapalloiltaa eilinen ei penkkiurheilujoille ennakkohehkutuksista huolimatta tarjonnut, mutta molemmilla joukkueilla oli kyllä omat paikkansa tehdä se tarvittava maalikin ja siten sinetöidä finaalipaikka ilman rankkarikisaan menoa, mutta ei, kun ei. Parasta eilisessä ottelussa oli, että Portugali ei lähtenyt peruuttelemaan, vaan pyrki aktiiviseen peliin mikä olikin hallitseville maailman mestareille myrkkyä. Ensimmäisellä puoliajalla Portugali oli todella hyvä, mutta aivan jatkoon puhti ei riittänyt . Portugalin suhteellisen kokematon valmentaja Paulo Bento osoitti muutenkin kisoissa erinomaista taktista silmää ja osoitti jälleen kerran todeksi sen, että oikeilla taktisilla (sekä myös hyvällä tuurilla) on todellakin merkitystä. Onkin suorastaan tyhmyyttä lähteä otteluun vastustajaan tutustumatta ja siihen reagoimatta oli sarjataso mikä hyvänsä. Vain tyhmä, ajattelematon tai ylimielinen valmentaja lähtee aina otteluun pelaamaan ”vain omaa peliään”. Mitä olisi tapahtunut jos ensimmäisellä jaksolla Portugali olisi onnistunut maalinteossa?  Olisiko Espanja onnistunut muuttamaan pelitapaansa? Epäilen, että Espanja olisi ollut liemessä, sillä Espanja ei ole tottunut takaa-ajajan rooliin ja pelaaminen kaikessa hienoudessaan on taktisesti melko köyhää, tosin tuolla materiaalilla kaikki on mahdollista, jopa pelitavan muuttaminen pelin sisällä nopeastikin.
 
Rankkakisat ovat aina tietyllä tapaa onnen kauppaa, mutta kyllähän kokenut Iker Casillas oli kokemuksellaan aivan eri tasolla kuin Portugalin -88 syntynyt Rui Patricio. Maalivahtiosastolla oli siis Espanjalla ehkä hienoinen etulyöntiasema rankkareihin lähdettäessä, mutta suurin yllätys lienee se ettei C.Ronaldo päässyt ampumaan rankkareita lainkaan, sillä moni varmasti odotti Ronaldon ampuvan joko Portugalin ensimmäisenä tai toisena ampujana. Yhtä kaikki, Espanja finaaliin, ja ehkä pienestä takkuilusta huolimatta kuitenkin varsin ansaitusti, sillä kyllä Espanja etenkin yliajalla haki voittomaalia hanakammin kuin Portugali.
 
 
AZZURRI EI MYY NAHKAANSA HELPOLLA
 
 
Saksa on ollut äärimmäisen vakuuttava jälleen kerran EM-kisoissa ja niinpä sakemannit lähtevätkin otteluun ennakkosuosikin viitta harteillaan, vaikka joukkue on keski-iältään turnauksen joukkueista nuorin. Saksa on yleisesti arvokisoissa koettu ”konemaiseksi” ja kokeneista pelaajista kootuksi joukkueeksi, mutta tätä nykyä Saksan maajoukkue on ihan jotain muuta. Joukkue pelaa viihdyttävää ja vauhdikasta futista, joka on myös tehokasta saksalaisin perushyvein eli hyvin perustaidoin kuorrutettuna. Saksalaiset tiedetään yleisesti äärimmäisen järjestelmälliseksi joukkueeksi eikä tämäkään joukkue tee poikkeusta, vaikka joukkueesta löytyy useita geeniperimältään muualta kuin Saksasta tulevia pelaajia, jotka tuovat peliin lisää improvisointia. Taito, kollektiivinen pelaaminen, fysiikka, joukkuehenki, henkinen kantti ja pelikuri tekevät Saksasta lähes täydellisen joukkueen. Vielä kun peräsimessä on taitavaksi taktikoksi tiedetty Joachim Löw, on joukkue tällä hetkellä yksi Euroopan parhaista maajoukkueista, ellei paras. Saksa on ollut kisoissa suorastaan erinomainen, mutta silti Löw ei ole antanut joukkueelle lupaa löysäilyyn ja silti haastatteluissa mies on positiivinen vire silmäkulmassa toitottanut ettei peli ole vielä sellaista mitä sen haluaisi olevan. Tämä jos mikä kertoo jotain siitä mitä on saksalaisen määrätietoisuus, kilpailuhenkisyys ja kunnianhimo. Näitä ominaisuuksia saisi olla suomalaisillakin enemmän, sillä liian helpolla tyydytään nykyiseen tilaan eikä olla valmiita oppimaan kokoajan uutta ja kehittämään omaa pelaamista. Valmiiksi ei tulla koskaan, se on pelin henki mikäli mielii pysyä kehityksessä mukana.
 
Yksi Saksan suurimmista vahvuuksista on mainio joukkuehenki ja siitä jotain kertoo toppari Hummelsin kommentti, ”Tämä joukkue ei ole vain joukkue, vaan olemme kuin perhe.”
 
Saksalla on koossa erittäin laadukas joukkue, mutta tummia pilviä voidaan nähdä Saksallakin. Saksan futisliitto nimittäin on antanut maajoukkuepelaaja Sami Khediralle eteenpäin vietäväksi kiusallisen viestin. Khediran tyttöystävä, Lena Gercke, joka on seurannut pelejä katsomosta käsin on pukeutunut liian seksikkäästi. Lenan on siis jatkossa pukeuduttava farkkusortsien sijaan pitkiin housuihin. Onhan sitä kuultu kaikenlaista ”sexy voetballista” alkaen, mutta onhan tämä nyt ennen kuulumatonta. Ainakaan toistaiseksi FJK:n peleissä ei ole vastaavaan ratkaisuun koskaan jouduttu päätymään.
 
 
OLIIVITUKAT TAITAVAT TAKTISEN PELIN
 
 
Italia lähtee semifinaaliotteluun tappioitta, mutta on voittanut vain yhden ottelun varsinaisella peliajalla. Englanti kaatui puolivälierissä vasta rankkareilla, vaikka Italia peliä hallitsikin. Saksalla on käytettävissään laaja ja laadukas materiaali penkkiä myöten, mutta italoilla tilanne on toinen. Maggio on pelikiellossa ja Abate, Chiellini, De Rossi ja Motta ovat pelikunnoltaan kysymysmerkkejä. (Tosin kun panokset ovat kovat ja kun tilanne sitä vaatii kokevat pelaajat usein ”ihmeparantumisia”). Keskikentälle vaihtoehtoja Italialla riittää muuntautumiskyvystä johtuen, mutta jos Abate ei kykene pelaamaan on oikean pakin kysymysmerkki. Italia on mestari taktisessa pelaamisessa ja Italia kykenee muuttamaan pelitapaansa ottelusta toiseen (jopa pelin sisällä suhteellisen nopeasti) tämän mahdollistaa italialaisten pelaajien taktiset kyvyt. Välillä Italia on pelannut kolmen alakerralla eli järjestelmällä 3-5-2, mutta joukkue kykenee muuttamaan kenttäryhmityksensä nopeasti myös muotoon 4-4-2 tai karsinnoista tuttuun 4-1-3-2. Muitakin variaatioita voidaan toki nähdä. Muuntautumiskyky, henkilökohtaiset taidot sekä italialaispelaajien vahva henkinen kantti yhdessä erinomaisten kärkimiesten (Cassano, Balotelli) kanssa ovat niitä tekijöitä, jotka tekevät Italiasta vaarallisen. Onnistuuko Italian primus motor, Pirlo, ruokkimaan kärkimiehiä maalien arvoisesti? Saksa käyttää laitoja erinomaisella tavalla ja vielä Italia ei ole saanut vastaansa Saksan veroista joukkuetta, joten kysymysmerkki on sekin miten Italian puolustajat, jotka ovat parempi ylöspäin kuin alaspäin, kykenevät mm. liukkaan Philip Lahmin nousut tukkimaan. Laitapeli saattaa muutenkin olla pelin kulminaatiopisteitä, sillä varsinaisia laitalinkkejä perinteisessä mielessä Italialla ei ole. Italian taktiset kyvyt kuitenkin tietäen ovat oliivitukat kuitenkin varautuneet varmasti saksalaisten vahvaan laitapeliin. Tulossa on siis mielenkiintoinen ilta.
 
 
FINAALI
 
 
Vielä tätä kirjoittaessa epäselvää on kumpi finaaliin menee otteluparista Saksa vs. Italia, mutta mitä luultavammin jatkoon menijä on Saksa vahvemman materiaalinsa ansiosta. Siltanen on tosin torstain ottelun suhteen täysin kahden vaiheilla, sillä vastakkain ovat kaksi henkilökohtaista suosikkia. Niinpä tänään allekirjoittaneen yltä löytyykin Saksan T-paita ja sen päällä Italian takki (Takin kääntäjä siis?). Siltasen suosikit ovat olleet jo aikoja eurofutiksessa Saksa, Italia, Tanska ja Hollanti (ehkä pienin varauksin myös Englanti), ja syynä ehkä fanitukseen lienee se, että etenkin Saksa ja Italia ovat perinteisesti joukkueita joita ohjaa henkinen vahvuus, fyysinen kontaktipeli, kollektiivinen joukkuepelaaminen, tiukka pelikuri ja tarkoin määritelty pelitapa, joten lyhyesti sanottuna peruspelaaminen yhdistettynä vahvaan omanpään pelaamiseen. Liekö syynä sitten se, että omat henkilökohtaiset arvot pelikentällä nojaavat pitkälti näihin arvoihin? Jotenkin suhteellisen tiukka pelikuri, roolitus ja pelitapa tuovat turvaa sekä tekevät pelistä selkeätä ja helppoa mikä taasen miellyttää suuresti. Pelivuosien aikana allekirjoittanut on kiertänyt otsikot kaukaa, sillä loisteliasta maalintekijää tuskin saa allekirjoittaneesta tekemälläkään, vaan pikemminkin vahvuudet löytyvät perus- ja puolustuspelaamisesta, tosin joskus on myös pelintekijän roolia soviteltu kapeille hartioille. Ehkä juuri tästä syystä arvostus peruspeliä pelaavaa ja hyvin peliä lukevaa keskikenttäpelaaja kohtaan on suuri. Myös arvotus joukkuetta jolla on selkeä pelillinen identiteetti ja pelitapa on suuri, liekö sitten syynä kaipuu järjestelmällisyyteen ja selkeyteen jopa helppouteen? Suuren arvostuksen mm. näissä kisoissa on ansainnut loistavien esityksiensä kautta Siltasen papereissa mm. Raul Mereiles, joka puolustavana keskikenttänä on ollut suorastaan huikaisevan hyvä eikä kausi Chelseassakaan ollut lainkaan hassumpi. Mereiles repii ja raastaa, jakaa perussyöttöjä ja tasapainottaa kenttää sellaisella nerokkuudella, että siiten Deschampsin, Redondon ja Albertinin päivien ei Siltanen ole vastaavaa nähnyt. Varmaa kuitenkin on, että toinen Siltasen suosikeista on tämän illan jälkeen poissa finaalista. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä vastakkain finaalissa on viime MM-kisojen mestari ja MM-kisojen kolmonen Saksa, mutta sen näyttää tämä ilta.