Tiistai-iltana 31.7. erään finanssipalveluita tarjoavan yrityksen otteluisännöimässä kamppailussa kohtasivat kotijoukkue FJK ja Pirkanmaalta Lounais-Hämeeseen vieraisille saapunut Kavo. Tasaisessa ottelussa pitemmän korren vei rimaa hipoen joukkueiden välisissä kohtaamisissa tällä kaudella toistamiseen niukasti FJK. Viimeksi Kangasalalta FJK nappasi pisteet lukemin 3-4 ja tällä kertaa voitto irtosi lukemilla 1-0.
 
 
****
 
FJK TÄPÄRÄSTI PAREMPI
 
Ottelu FJK:n ja Kavon välillä käynnistyi tiistaina rivakasti ja peliä oli pelattu vain muutamia kymmeniä sekunteja kun vierasjoukkue forssalaisten lepsun pelaamisen seurauksena pääsi jo hätyyttelemään Mika Filpun vartioimaa maalia. Asialla oli Kavon kuluvan kauden paras maalintekijä ja pirteän pelin tiistainakin pelannut ulkomaalaistaustainen laitalinkki, joka muuten palkittiin vierasjoukkueen parhaana pelaajana ansaitusti. Kavo ei kuitenkaan onnistunut salama-alullaan avaamaan maalitiliään ja kun vauhtiin päästiin otti hallinnan pelistä hienokseltaan FJK. Kotijoukkue FJK hallitsi palloa jos nyt mistään kovinkaan selkeästä hallinnasta voida puhua, sillä mitään kovinkaan systemaattisesti rakenneltua FJK ei saanut aikaiseksi. Lähinnä maalipaikoille pyrittiin iskemällä pitkää palloa hyökkäykseen eikä malttia pallon maassa pitämiseen tahtonut oikein millään löytyä, vaikka pyrkimys aikaisempia otteluita parempaan pallolliseen peliin näytti olevankin.
 
FJK:n kokoonpanosta olivat poissa tällä kertaa kokeneet Jarno ”Kempo” Kemppainen ja Joona ”Jone” Murtolahti, mutta mukaan rosteriin oli saatu viime ottelusta Sääksjärveltä poissaolleet Mika Järvenpää ja Samu Kujala joten avauskokoonpano saatiin kursittua sellaiseen formuun, että peliä saatiin jopa hallittua keskikentällä keskikentän pohjalla hääränneiden kikkailuun taipuvaisen Mika Järvenpään ja härkämäisen Jarno Hankaniemen väkevän raatamisen ansiosta.
 
Ensimmäisellä jaksolla FJK oli aloitteellisempi osapuoli ja niinpä sillä oli myös jonkin verran enemmän paikkoja tehdä ottelun avausmaali; Jerry Ahon vapaapotkun jälkeen takatolpalla oli miehiä jo kaksinkin kappalein liukumassa palloon ja lähellä maalintekoa oli myös vapaapotkusta niin ikään Eetu Heikkilä, joka heittäytyi komeaan puskuun kuin Mika ”Air” Kottila konsanaan. Omat paikkansa oli myös Valtosen Veskulla, jonka Petri Mäkelä vapautti pystysyötöllä läpiajoon. Eikä hullumpi vetopaikka kapteeni Valtosella ollut kuudentoista kulmillakaan, mutta näistäkään paikoista kuparista ei saatu rikki. Omat paikkansa oli myös vierasjoukkue Kavolla ja kerran pallo jopa pomppi vaarallisesti maaliviivan tuntumassa, mutta kun palloa ei verkkoon asti saatu lähdettiin tauolle tasalukemista 0-0.
 
Toisella jaksolla FJK jatkoi hienoista hallintaansa (todellakin hallinta oli hienoista, sillä oikeastaan kontrollia palloon sen kummemmin ei ollut kummallakaan joukkueella, vaan rivakasti mentiin pelissä päästä päähän) ja oikeastaan kumpi tahansa joukkueista olisi voinut olla se, joka maalin tekisi. Tällä kertaa onnea oli kuitenkin enemmän matkassa FJK:lla, joka pääsi kulmapotkusta runnomaan pallon maaliin. Asialla oli järkälemäinen ja hyvän pelin pelannut topparikolossi, Eetu Heikkilä. Maalin syntyhetkellä peliä oli jäljellä kutakuinkin 20. minuuttia ja jäljellä olevia minuutteja hallitsikin Kavo onnistuen luomaan tukun erinomaisia paikkoja Filpun maalinsuulle vaikkakin FJK:n Mika Järvenpääkin kävi kilauttamassa pallon tolppaan voimakkaan laitanousun päätteeksi. Kiitos onnettaren ja Mika Filpun erinomaisten otteiden enempää maaleja ei tiistaina Lamminrannassa nähty ja niinpä pisteet jäivät niukimmalla mahdollisella tavalla Forssaan tuloksella 1-0.
 
*****
 
Voiton myötä FJK ilmoitti itsensä jälleen mukaan kärkikahinoihin ja vaikka peli ei jalkapalloilullisesti megalomaanisia hienouksia tarjonnutkaan näki yleisö viheriöllä uhrautuvasti taistelleen kotijoukkueen, jossa joka ukko painoi ruoto kaarella ihailtavalla tilanteisiin kuten kuuluukin. FJK:n parhaana palkittu Mika ”File” Filppu oli maalinsa suulla tuttuun tapaan itse varmuus ja mies palkittiinkin oikeutetusti kotijoukkueen parhaana. Kokenut KaVo oli liikkeellä raskaalla jalalla ja kun ottelun tuomarin, Kimmo Elorannan, otteissa oli pientä hapuilua ei pieneltä suukovultakaan täysin vältytty, mutta joka tapauksessa ottelu saatiin vietyä kunnialla päätökseen ilman sen kummempia kyläkokouksia ja turvatkin pysyivät kiinni kiitettävällä tavalla ja reilun pelin hengessä.
 
Viime kaudella asenne vaikutti joissain kohdin olevan hieman löysä, mutta tällä kaudella sellaista ei peleissä ole ollut nähtävissä ja etenkin tiistaina tuskin kukaan pääsee moittimaan joukkuetta tai pelaajia yrityksen puutteesta. Paitsi väkevää vääntöä löytyi joukkueesta myös ripauksenomaisesti jo välähdyksittäin sitä pelirohkeutta ja pelaavuutta jota moni on ainakin lehtereillä kaivannut. Tässä yhteydessä tarkoitetaan pelirohkeudella rohkeutta pitää palloa, pelata maassa ja osallistua entistä rohkeammin peliin (välillä tosin palloa pidetään jo välillä liikaakin eikä laiteta sitä liikkeelle). Etenkin toisella jaksolla FJK:n oikean laidan puolustuksesta palloa kyettiin pelaamaan palloa ylöspäin jo todella mukavalla tavalla maata pitkin aina hyökkäykseen asti mikä antaa viitteitä siitä ettei ainoa tapa saattaa palloa mestoille ole säähavaintopalloa muistuttava kusikaari, josta sitten tapellaan hampaat irvessä pitkien topparien kanssa.
 
Tiistaina Lamminrannassa nähtiin kenties kauden hienointa kannustusta FJK:n junnujen järjestäessä meteliä katsomoon ja toivottavasti nuoret miehet löytävät tiensä katsomoon myös jatkossa. Mallia kannatuslauluihin oli selvästi otettu suuremmilta areenoilta. Kaikesta osin kriittisestäkin paatoksestakin huolimatta näyttäisi loppukaudesta olevan tulossa todella tasainen ja mielenkiintoinen ja niinpä jännityksellä jäädäänkin odottamaan mitä tuleman pitää.