Tuskin on kesäperunoiden mullaton maku edes päässyt turpavärkkiin asti kun jo pakkasaamut panee lappua kesäluukulle. Turhan haipakkaa meni allekirjoittaneen kesälomakin. Tämä suvi tuli ja meni yhtä nopeasti, kuin lukion toisella luokalla hetkeksi elämäni sivupolkua tarakalleni tarkkailemaan tullut huoltoaseman hoitajan tytär. Tuo brunetti oli kuin tämä kesä. Tuli kiusoitellen ja lämpöä luvaten. Antoi ymmärtää, toki myös ymmärsi antaa. Loppujen lopuksi kyyti oli kuitenkin kylmää, kuten niin monesti elämässä yleensäkin. Navakka pohjoistuulikin paljaisiin nyytteihin olisi ollut siedettävämpi asia. Tosin tapaamani oljenvaalea Auli Oulusta tarjosi eräällä kesäreissullani myös sitä itteänsä Törnävänsaaren idyllisissä maisemissa....Mutta näistä tunnelmista enemmän jatkokertomuksessa ”Legenda Haudankorvan Hidalgosta”, joka muuten kannattaa käydä tsekkaamassa jos ei ole turhan hienohipiäinen.


Mutta sitten itse asiaan. Viime viikolla FJK:n edustusjoukkue kohtasi Toijalan Pallon ja laiskavauhtisessa ja heikkotempoisessa ottelussa pisteet tasattiin tuloksella 2-2. Forssan jalkapalloklubin kakkosjoukkue taasen kohtasi sunnuntaina 9.9. Janakkalan pallon ja tulos 3-6 ei juuri forssalaista jalkapalloa mairittele. Tätä kuvaa on kuitenkin mahdollista kirkastaa lauantaina 15.9. kun edustusjoukkue kohtaa Apian legendaarisella nurmikentällä Valkeakosken Koskenpojat klo 15 ja kakkosjoukkue Toijalan kutosdivarinipun klo 14.00.