Tervehdys vain kaikki ihmiset ja ihmisen kaltaiset oliot. Täällä taasen Siltanen, tuo ulkoiselta habitukseltaan lähes saunatontun kokoinen ukonkäppänä ja elämän ilmiöitten tarkkailija, joka ui urheilumaailman syvimmissä vesissä mielenvikaisine jorinoineen!

 
 Tiistainakin ansiokkaasti Mestarien liiga-ottelun studioisäntänä (Lille vs. Bayern) keskustelua johtanut samettiääninen nahkatukka Tapio Suominen sitten otti ja antoi periksi viidenkympin villitykselle ja antoi oman höpsisvatkaimensa johdattaa siemensyöksynsä väärään ränniin. Tapsa meni ja ihastui nuorempaan jättäen vaimonsa vaihtoalueelle turhaan odottamaan vaihtokapulaa omaan käteensä. Tuo kapula oli jo kaiketi tovin ollut Tapion nuorikon lämpimissä hyppysissä. Ja luoja paratkoon luulen, Tapsan kapula on oman dopingnäytteensä sylkenyt uudelle näytteenottajalle jo useammin kuin kerran. Näin ainakin asiasta tiesivät kertoa iltapäivälehdet sekä kulttuurijulkaisu Seiska. No, sellaista se teettää..ihastuminen… Kumpi sitten on enemmän mediaseksikästä korvispäisen kaljun panotouhut vai jo ovella kolkuttelevat kuntavaalit?
 

No niin, mutta se sitten Tapsasta ja muista asiaankuulumattomista lätinöistä ja sitten itse asiaan. Eletään lokakuuta, joten on taas aika tuttuun tapaan lyödä pakettiin päättynyt futiskausi paikallisen potkupalloseuran osalta. On siis aika tehdä selontekoa siihen mitä on tullut tehty ja mitä olisi pitänyt tehdä. Joten pitemmittä puheitta, ”fasten Your seatbelts and enjoy the ride!”


 
FUTISKAUSI 2012
 

Forssan Jalkapalloklubin vasta päättynyt kausi oli edellisen kauden tavoin melkoista vuoristorataa, tosin ilman jarrumiestä. Joukkue aloitti kauden suhteellisen hyvin (vaikka pisteiden menetyksiä tuli myös muutamalle suhteellisen heikolle häntäpään joukkueelle), mutta heinäkuussa niukkoja tappiota alkoi tulla jo siihen malliin, että loppukausi meni enemmän ja vähemmän vihkoon. Syitä loppujen lopuksi heikkoon menestymiseen oli varmasti monia, mutta varmasti yksi suurimmista tekijöistä oli useiden profiilipelaajien puuttuminen otteluista. Valitettavasti runkopelaajien suhteen FJK:n rosteri on kapea kuin italialaiskengän lesti, joten jo parin runkomiehen yhdenaikainen poissaolo jättää ison loven kokoonpanoon. Loppukesän ja syksyn peleissä oikeastaan FJK:lla ei ollut missään pelissä mukana se paras kokoonpano ja tämä näkyi myös luonnollisesti otteissa eikä tilannetta tietenkään helpottanut lainkaan hurjia maalimääriä lähinnä III-IV divarissa nakuttaneen Dankovin loukkaantuminen, sillä Ivon kaltaisen pelaajan poissaolo näkyisi varmasti jokaisen nelosdivarijoukkueen esityksissä.

 
Sarjataulukko kauden päätteeksi oli melko odotettu jos ei nyt Ylöjärven ja FJK:n syyskauden ”kompurointia” oteta huomioon. Viime kauden tavoin kenties suurin positiivisin yllättäjä lienee lohkovoittaja Loiske ja suurin ”alisuorittaja” lienee valitettavasti oma kotoinen FJK, joka jopa viime kaudella (2011) joutui taistelemaan rajusti sarjapaikkansa puolesta. Päättyneellä kaudella sarjapaikan FJK varmasti jo hyvissä ajoin, mutta mönkään menneen syyskauden vuoksi painui sijoitus varsin heikoksi vaikkei sillä nyt niin kovasti merkitystä kaiketi loppupeleissä olekaan.

 
LOISKE ANSAITUSTI LOHKOVOITTOON
 

Tampereen piirin nelosdivarin vei nimiinsä päättyneellä kaudella ansaitusti Loiske, joka kyllä kieltämättä pelasi kokonaisuutena vakuuttavan tasaisesti läpi kauden. Hyvä menestys ei sinänsä ollut yllätys, sillä töitä entistä tiukemmin on oranssipaitojen organisaatiossa tehty nousujohteisesti jo muutamia vuosia ja aikaisemmin ”sääksjärveläistä kusipää-jalkapalloa” pelannut Loiske onkin onnistunut ottamaan isoja askeleita pelaamisessaan pelaavampaan suuntaan. Loiske on perinteisesti ollut joukkue, joka osaa puolustaa, mutta nyt joukkue onnistui melko hyvin myös maalinteossa. Maaleja joukkue teki sarjassa toiseksi eniten ja päästi selvästi vähiten, joten oikeutetuksihan piikkipaikkaa voi sanoa. Loiske ei esittänyt mitään loisteliasta peliä kaudella, mutta joukkueen valtti olikin pitkässä sarjassa tasaisuus. Silmiinpistävää joukkueen toiminnassa oli joukkueen valmentajan toiminta kentän laidalla, sillä koutsi eli pelistä toiseen joka solullaan mukana pelissä. Tällainen ”heittäytyminen”, kova vaatimustaso itseltä ja muilta, sitoutuminen ja itsensä peliin laittaminen ei voi olla välittymättä myös kentälle. Ilo roihahtaa kannustuksesta ja väitän, että jokainen pelimies myös tietyllä tapaa nauttii siitä, että valmentaja on riittävän vaativa. Pelikuri joukkueessa näytti olevan todella hyvä eikä tiukahko koutsi edes käytännössä antanut löysäilyyn mahdollisuutta. Loiske on petrannut peliään isosti jo muutaman kauden ja lopulta uuttera tekeminen sai sitten näin arvoisensa palkinnon. Onnistunut kausi siis Loiskeelle. Toivottavasti keinonurmella kotipelinsä pelaava Loiske saa pian myös pukukopit kentän laidalla sellaiselle tasolle ettei suihkutouhuissa tarvitse jatkossa turvautua läheisen koulun pesutiloihin.

 
Toiseksi sarjassa ylsi vahvan kevään pelannut Ylöjärvi, joka kuitenkin hiipui syksyllä, kun Futsal-miehet siirtyivät ”päälajinsa” pariin. Suhteellisen teknisesti taitava joukkue oli taitotasoltaan nelosdivarin parhaimmistoa, mutta kertonee lahjomattomalla tavalla myös sen minkä tasoista peliä Futsal-liigassa pelataan; pääasiassa Futsal-liigassa pelaavat pelaajat kun pelaavat isossa pallossa ”vain” kolmos-nelosdivaria. Ylöjärvi on monen muun joukkueen tavoin vuosien saatossa veivannut kolmosen ja nelosen väliä, joten siinä mielessä vahvat esitykset eivät olleet edes kovin suuri yllätys.

 
Kolmanneksi ylsi sarjassa PP-70, jonka otteet olivat pitkin kautta todella ailahtelevia. Joukkue eli pitkälti Mika Ahosen ja Topi Jokisen maaleista ja pelillisesti PP jäikin kahdesta kärkijoukkueesta selvästi jälkeen. Ailahtelevista otteista johtuen ex-maajoukkuepeluri Janne Mäkelän käskyttämän tamperelaisjoukkueen oli lopulta tyytyminen kolmanteen sijaan. Neljänneksi sarjassa ylsi Valkeakosken Koskenpojat, joka oli suhteellisen kokenut ja materiaalilta tasainen joukkue. Valkeakoskelaisilta nähtiin tasaista suorittamista läpi kauden vailla turhia krumeluureja. Seuraavaksi sijoittui Nepa, joka valkeakoskelaisten tavoin oli kokenut joukkue, jolla suut kävi välillä kovempaa kuin jalat. ”Ajattele enemmän, juokse vähemmän”, julistaa vanha nepalainen sananlasku, mutta ehkä ohjenuoran voisi muokata uuteen muotoon, ”mussuta enemmän, ja vittuile vielä enemmän”. Miten isot miehet edes jaksaa? Osaamista ja potentiaalia Nepalla olisi kenties niukin naukin pärjätä pelillisesti kolmosessakin, mutta halua, kunnianhimoa ja treenamisen intoa tuskin joukkue omaa riittävästi. Normisuoritus kuitenkin kokeneilta pelimanneilta joiden käytös kentällä oli kyllä valitettavasti välillä todella lapsellista. 
 

Kuudenneksi sarjassa ylsi tänä vuonna Toijala, joka ei ollut kylläkään joukkueena kovinkaan kummoinen tänä vuonna ja tämä heijastui myös mm. Pajulan Veskun pelihuumoriin. Kahdeksan maalia on Veskun tasoiselle pelaajalle melko vähän, toisaalta Saariniemen Joona yllätti ja merkkautti itselleen 15 maalia. Seitsemänneksi kipusi loppujen lopuksi Kavo, joka pelasi tuttuun tapaan ”kangasalalaista futista”, joka on jo käsite itsessään Tampereen seudulla ja Pirkanmaan futareiden keskuudessa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun Siltanenkin on vuosien saatossa Salhojankadun pubissa ohratuopposen ääressä pohtinut pirkanmaalaisten pelaajien kanssa yhdessä ja ihmetellyt mikä noita kangasalalaisia vaivaa. Tuttua sohellusfutista siis Kavolta, joka tällä kertaa riitti sijaan 7. Kahdeksanneksi sarjassa kaudella 2012 sijoittui FJK, joka ajoi läpi kauden käsijarru pohjassa. Kuten rosteristakin voi päätellä potentiaalia oli aivan sarjan kärkeenkin vaikkei materiaali aivan timanttinen ollutkaan, mutta runkopelaajien poissaolot ja heikko sitoutuminen sekä löysähkö pelikuri heijastuivat negatiivisella tavalla otteisiin, valitettavasti. Poissaolojen ja loukkaantumisten taakse ei voi kuitenkaan iän kaiken mennä, sillä mikä pahinta, kateissa oli pahasti ajoittain myös peliajatus. Joukkue ei valitettavasti yltänyt omalle tasolleen oikeastaan missään vaiheessa, enempäänkin oli aineksia. Paremmalla viimeistelyllä olisi kuitenkin pelillisistä heikkouksista huolimatta forssalaisjoukkue kylläkin kyennyt jopa hätyyttelemään kärkisijoja.

 
”Pubijoukkueeksi” varsin aiheellisestikin ristitty Jags eli jykevärunkoisen Mape Paappasen maaleista ja säilytti vain vaivoin paikkansa nelosessa. Pelillisesti ja fyysisesti heikko joukkue pelasi taitojensa ylärajoilla, joten heidän osaltaan kauden voi katsoa olevan onnistunut.  Putoajajoukkueet Parvi, Lave ja Kristallipalatsi olivat Jagsin lisäksi ne neljä joukkuetta, joilla niin taitotaso, kunnianhimo kuin kuntopohjakin oli ehkä joissain välimaastossa nelonen vs. vitonen. Kristallipalatsi oli sarjan selkeästi heikoin joukkue, joka kuitenkin tappioista huolimatta pelasi kauden loppuun päät pystyssä. Tippumisesta huolimatta Kristallipalatsi osoittikin oivaa urheilumieltä ja pelaajat varmasti itsekin olivat jo kauteen lähdettäessä asennoituneet siihen, että visiitistä neloseen tulee kauden mittainen, joten järkytys tuskin tuli kovinkaan suurena nokialaisille itsellekään.

 
Kun FJK:n jalkapallokautta tarkastellaan kokonaisuutena niin silmiinpistävää olivat ongelmat pallollisessa pelissä. Varmasti suuri yleisö näkee FJK:n menestymättömyyden syynä Dankovin loukkaantumisen ja vaikka sillä suuri merkitys olikin loppukautta ajatellen ei peli ollut oikeastaan missään vaiheessa ollut balanssissa. Alkukaudesta FJK otti tukun arvokkaita voittoja, mutta valitettavasti menestys ei perustunut loisteliaaseen peliin, vaan lähinnä yksittäisten pelaajien hetkittäisiin onnistumisiin ja myös aivan uskomattomaan onneen muutamassa pelissä. Joku varmasti ottaa tästä herneen nenäänsä, mutta eheää 45 minuuttista saati 90 minuuttista, FJK ei onnistunut koko kaudella pelaamaan. Pelistä puuttui organisointi ja kontrolli. Kovasti kyllä tehtiin ajoittain töitä, mutta vailla järjen hiventä. Välillä peli toki kulki mallikkaasti, mutta välillä peli oli sekavampaa kuin yläasteen liikuntatunnilla.

 
Pallollisen pelin toimimattomuuden lisäksi merkittävää oli heinäkuun ”notkahduksessa” monien runkopelaajien poissaolot ja tilanteen vakavuudesta kertoo ehkä parhaiten se, että mm. maalipuiden välissä urakoinut Pasi ”Leku” Lehtonen jouduttiin laittamaan Ylöjärvellä niukan kokoonpanon vuoksi kentälle. Tippaakaan ei Lekun taitoja sovi väheksyä, mutta ehkä miehen omin paikka löytyy kuitenkin sieltä maalinsuulta. Lisäksi toinen maalivahti, Mika ”File” Filppu, esiintyi useissa peleissä kentällä ja vieläpä täysiä 90 minuuttisia, tosin edukseen, tehden jopa yhden maalin.
 

Jos jotain forssalaisten kaudesta jäi hyvää käteen niin se on varmastikin nuorien pelaajien saama pelikokemus, sillä niin kapea forssalaisten rosteri oli, että peliaikaa saivat mukavanlaisesti kaikki mukana olleet pelurit. Positiivisia asioita mainittaessa täytyy myös mainita muutaman yksilön pirteät esitykset: topparipari Heikkilä-Hankaniemi yhdessä pelatessaan oli ehkä toimivin osa-alue joukkueessa ja heidän osaltaan kauden voi todeta olleen yksilötasolla suhteellisen onnistunut. Hyvän kauden pelasi loukkaantumiseensa asti myös Dankov ja edukseen kentällä viiletti pelaamissaan otteluissa niin ikään myös Valtosen Vesku, joka iän myötä ei ole menettänyt hyvää liikettään tippaakaan. Erinomaisia otteita maalin suulla esitti myös Mika Filppu.

 
FJK:n suurimmat ongelmat olivat siis oman pelin rakentaminen, pelin organisointi ylipäänsä sekä viimeistely. Valitettavasti toimivaa konseptia tai permanenttia kokoonpanoon joukkue ei löytänyt kunnolla koko kauden aikana. Harmillista, sillä nyt olisi ollut nousupaikka kolmoseen suhteellisen helposti saavutettavissa, niin heikko pelillisesti tämän vuoden nelonen oli kokonaisuutena eikä mikään joukkue ollut niin kovatasoinen etteikö FJK olisi voinut hyvänä päivänä myös voittaa kenet tahansa.
 
 
ON AIKA ITSETUTKISKELULLE

 
Siltasella on aina ollut perverssi viehtymys numeroita kohtaan. Liekö sitten syypäänä päivittäinen työskentely numeroiden parissa, mutta kun katsotaan numeroiden tasolla viimeisiä kausia voidaan tulla siihen lahjomattomaan lopputulokseen, että paremminkin olisi voinut mennä. Syitä ”taantumaan” on toki useita, mutta alaspäin on joka tapauksessa harmittavalla tavalla jouduttu tulemaan tuloksellisesti. Nyt laskeva trendi olisi jotenkin pyrittävä kääntämään päättyyhän FJK:n kolmen vuoden mittainen projekti, jossa tavoitteena on nousu tulevan kauden jälkeen takaisin kolmoseen.

 
Vuonna 2008 FJK:n edustusjoukkue pelasi kakkosdivaria ,joka jäi tosin melko selvälläkin marginaalilla kauden mittaiseksi pyristelyksi. Vuonna 2009 FJK pelasi kolmosdivaria sijoittuen kuudenneksi. Saldona oli tuolloin 22 ottelusta, 9 voittoa, 5 tasapeliä, 8 tappiota. 54 tehtyä ja 42 päästettyä. Pisteitä 32. Vuonna 2010 Forssassa pelattiin kolmosdivaria jälleen. Pelejä oli tuolloin 26, voittoja 5, tasapelejä 4 ja tappioita 17. Joukkue sijoittui sarjassa yhdenneksitoista. Maaleja joukkue teki 46 ja omiin meni 65, pisteitä 19. Tuloksena oli tuolloin tippuminen Neloseen. Vuonna 2011 Tampereen piirin nelosen lohkon voitti TP-T (56 pistettä) ja toiseksi kipusi Pato (46 pistettä). Seuraavaksi sijoittuivat Loiske, FC Tampere, TP-49, PP-70 ja seitsemänneksi FJK. FJK:n 24 ottelun saldo oli 9 voittoa, 4 tasapeliä ja 11 tappiota. Maaleja FJK teki 51 ja omiin meni 44. Pisteitä kertyi 31. Tänä vuonna FJK:n sijoitus oli, kuten edellä mainittu, kahdeksas.

 
Forssalainen jalkapalloilu on kokenut kovia menetyksiä, kun viime vuosien saatossa moni osaava peluri on vaihtanut kirjansa Somerolle, mutta nämä kuuluvat urheiluun ja vallitsevien asioiden kanssa on vain tultava toimeen. Poislähtijöiden perään on turha itkeä, sillä näin se on kaikilla joukkueilla. Pelaajia tulee ja menee. Pessimismin varaan ei voi rakentaa mitään. Ja voihan olla hyvinkin niin, että halukkuutta pelaajien takaisinpaluuseenkin olisi jos joukkueen tekeminen ja taustat olisivat Forssassa toisella tollalla, tiedä nyt näistä. Syitä pelaajaliikenteeseen ja sen suuntaan voi kukin toki sitten pohtia tykönänsä.

 
 Valitettavasti totuus on kuitenkin nyt se, että FJK:n pelaajamateriaali on joskus nähnyt laadullisesti parempiakin päiviä, mutta kyllä päättyneen kaudenkin rosterilla olisi voinut olla täydet mahdollisuudet menestymiseen nelosdivarissa, vaikkakin liikutaankin monien pelaajien kohdalla aivan taitojen ylärajoilla ja materiaali profiilipelaajien eritoten kohdalla on harmittavan kapea. Yksilöiden taitotaso on kuitenkin sellaisella tasolla, että menestystä on haettava kollektiivisen joukkuepelaamisen ja rajun asennepelaamisen kautta. Joukkueen taktisen pelaamisen ja asenteen on siis oltava tapissaan.
 

Miksi materiaali sitten on mitä on? Miksi joukkueeseen ei uusia kasvoja tahdota saada mukaan joukkuetta vahvistamaan tai tuomaan materiaaliin leveyttä? Syitä siihen miksi edustusjoukkueeseen ole ”imua” lienee syytä pohtia ihan seuratasollakin. Materiaaliongelmista huolimatta sijoitus sarjassa on pienehkö pettymys, mutta sijoitustakin huolestuttavampaa on ajoittain vaisuhko,  laiskahko ja haluton ilme, vaikka henki joukkueessa olikin varsin hyvä. Välillä tekeminen oli todella lepsua ja asenne ei kyllä ollut kaikilta osin sillä tasolla mitä sen pitäisi olla. FJK pelaa IV divaria, mutta se hetki kentällä ollaan pitäisi hommia tehdä tosissaan, vaikkakin pilke silmäkulmassa. Asennevammaan tai kurittomaan ja liian luovaan pelityyliin kerta kaikkiaan rosteri ei anna mahdollisuutta. Miksi sitten tekeminen on välinpitämätöntä eikä vastuuta oteta? Johtuuko se vain siitä ettei aitoa kilpailua pelipaikoista ole mikä pakottaisi parempaan tekemiseen? Vai pitäisikö joukkueenjohdolla olla jämäkämpi ote?

 
Kyseessä ei todellakaan ole kenenkään henkilökohtainen ”vika” tai ”saamattomuus”, vaan kyllä pelaajat itsekin aikuisia kun ollaan, voivat vaatia enemmän itseltään ja toisiltaan. Eräs kuuluisa ajattelija (T.Kaleva) on joskus todennut kuta kuinkin näin, ”Voit valehdella itsellesi vaikka kuinka paljon, mutta totuuden tiedät sisälläsi.” Yksittäisten pelaajien heikko sitoutuminen, löysä joukkuekuri, alhainen vaatimustaso sekä pelaajakohtaiset puutteet teknisissä ja taktisissa ominaisuuksissa olivat loppu viimeksi ne syyt joiden takia suoritukset olivat mitä olivat. Kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta kyllä tässä kohtaa jokaisella pelurilla on myös peiliin katsomisen paikka. Kaikki lähtee itsestä ja tuon itsetutkiskelun voi vaikkapa aloittaa kysymyksillä itselleen; ”Mitä minä tein hyvin/ huonosti? Olisinko voinut tehdä jotakin toisin tai paremmin?” Liian usein syitä etsitään muista, kun muutos pitää aloittaa omasta itsestä. Myös allekirjoittanut koetti kantaa oman pienen ja vaatimattoman kortensa kekoon seuran ja joukkueen puolesta kuluvalla kaudella ja sen verran löytyy ainakin itsessä miestä, että omissa esityksissä olisi ollut helvetisti parantamisen varaa. Toki otteissa näkyi useiden vuosien pelaamattomuus sekä se, että viimeisenäkin aktiivipelivuosina löytyi rinnalta sellaisia pelimiehiä kuin Jukka Ruhanen, Tomi Leivo-Jokimäki, Kimmo Miettinen, Timo Lahtivuori, Arto Jalasvaara, JP Mäkinen, Petri Viljanen, Jouni Santanen, Kari Vuorinen… joten kieltämättä kanssapelureiden pelityyli tällä kaudella ei ollut aivan sitä mihin oli viimeisinä aktiivipelivuosina tottunut. Mutta, yhtä kaikki, paljon, paljon parempaan olisi pitänyt kyetä ja se on kylmä fakta!

 
”Useimmat elämän varjoista aiheutuvat siitä, että seisomme itse varjon edessä.” -Tuntematon

 
FJK ei kyennyt taaskaan ihan siihen mihin olisi parhaimmallaan ollut rahkeita. Miksi? Vai voiko joku väittää, että kausi oli onnistunut? Forssalaisessa jalkapalloilussa elää erikoinen ja sitkeä ideologia, jonka mukaan menestyminen on omaa ansiota, mutta epäonnistuminen on aina jonkun muun vika. Tai sitten aletaan syitä menestymättömyyteen etsiä milloin mistäkin epäolennaisesta. Milloin vika on kentässä, tuomareissa, kelissä tms. Vuosien saatossa me jalkapalloihmiset olemme kasvaneet oikein laudatur-tason selittelijöiksi, kun oikea tapa olisi objektiivisesti ja rehellisesti selvittää aidot syyt epäonnistumiselle ja lähteä etsimään niihin aktiivisesti ratkaisua. On silkkaa typeryyttä edes alkaa selittää jotain utopistista puppua jos kahden metrin syötöt karkaavat kolme metriä ohi tai yksikään pallo ei pysy koukussa! Kyllä silloin täytyy löytää nöyryyttä jokaisesta sen verran, että menee itseensä. On palattava perusasioiden äärelle. Pitää olla valmis tunnustamaan ”virheensä”, unohtaa liiallinen arroganssi sekä paremmin tietämisen eetos. On oltava riittävää nöyryyttä mikä ei kuitenkaan tarkoita nöyristelyä.
 

”Ihmiset jotka myöntävät olevansa väärässä pääselvät paljon pitemmälle kuin ne jotka haluavat jatkuvasti todistaa olevansa oikeassa.” -Tuntematon

 
Nyt on korkea aika alkaa pohtimaan yhdessä sitä miksi taas jo useamman kerran perättäin joukkue alisuoritti ja tekeminen on aika-ajoin kuin suoraan jostain lastentarhasta. Miten ihmeessä FJK voi kamppailla tasapäisesti mm. Parvin, Lavin, Kavon tms. joukkueiden kanssa? Suurin osa edellä mainituista joukkueista tuskin panostaa treenaamiseen yhtä paljon kuin FJK, mutta silti he kykenevät kamppailemaan kentällä tasapäisesti. Onko heillä todella niin hyvä materiaali? Onko jotain vikaa FJK:n harjoittelussa? Onko pelitapa oikea? Vai kuvittelemmeko me forssalaiset oman osaamisemme yläkanttiin? Onko asenne tekemiseen väärä? Missä homma tökki? Kyllä nyt syitä täytyy pohtia avoimin mielin ilman syyttelyä tai leimaamista ja tekeminen täytyy saada vietyä ihan uudelle tasolle. On selvää, että jokaiselle tulee huonoja pelejä, mutta olennaista on miten selviää seuraavaan peliin.

 
”Ihmiset eivät pidä ajattelusta. Jos yksi ajattelee hän mitä luultavammin tulee lopputulokseen. Lopputulos ei ole aina mieluisa.” -Tuntematon
 

Virheitä omassa toiminnassa ei tahdota aina tunnustaa oman pään sisällä, vaikka ne julkisesti myönnetäänkin. Tämä johtaa siihen, että epäonnistumiseen etsitään syitä kaikkialta muualta paitsi itsestä ja todellisia epäonnistumiseen johtaneita syitä ei haluta aidosti sisäistää. Tai sitten vaihtoehtoisesti asioita ei kyetä aikuismaisesti käsittelemään. Miten ikinä tällaisella ajatuslogiikalla toimien voivat asiat muuttua parempaan suuntaan, kun aitoon itsetutkiskeluun ei objektiivisesti olla kykeneväisiä? Ei ole mukava kuulla negatiivista palautetta, mutta kehittymiselle ja uuden oppimiselle se on itse asiassa välttämätöntä. Jos ikävien asioiden käsittelyä vältellään ollaan kyllä uuden oppimisessa pahasti hakoteillä. Ikävätkin asiat on opittava kohtaamaan ja niihin on kyettävä suhtautumaan terveellä tavalla. Rakentava tapa olisi selvittää epäonnistumisen syyt, tunnustaa ne, sisäistää ne ja lähteä etsimään keinoja kuinka ne saataisiin jatkossa korjattua.

 
”Jos jäät odottamaan täydellistä hetkeä, jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, saat todennäköisesti odottaa turhaan. Vuoret jäävät kiipeämättä ja kilpailut voittamatta. Aina ei voi suunnitelmia siirtää joskus on vain paras toteuttaa ne. Ikuisesti ei voi pysyä mukavuusalueen keskiöissä oppiakseen uutta.”-Tuntematon

 
Iso ja oikeansuuntainen askel otettiin seuran toimesta tämän kauden päätteeksi, kun pelaajia pyydettiin kirjaamaan asioita joihin he toivoivat muutosta ja yleisesti mielipiteitä asioista. Tämä on hyvä signaali siitä, että muutostarpeeseen on herätty seuran ja joukkueenjohdon taholta, sillä joku ”syyhän” jatkuvaan menestymättömyyteen on. Toivottavasti asioita saadaan tätä kautta vietyä yhdessä parempaan suuntaan. Joskus on muutoksen edessä otettava riskejä vailla täyttä tietoa onnistumisesta, sillä vain niin voi kehittyä. On toki riski hakeutua pois totutusta kaavasta, mutta aina ei vain voi kävellä tukevalla jäällä mikäli mielii jotakin saavuttaa.

 
”Joka ei tee virheitä ei tee tavallisesti mitään muutakaan”- Tuntematon

 
FJK:LLA PYRKIMYS PALLONHALLINTAAN
 

Organisaation tasolla FJK ei ole kova riskinottaja, mutta pelaamisen puolella on riskinottokykyäkin löytynyt. Forssan Jalkapalloklubi pyrki päättyneellä kaudella ennakkoluulottomasti esittämään aktiivista ja lyhytsyöttöpeliin pohjaavaa jalkapalloa valmentaja Jussi Kinnusen johdolla. Tavoiteltu pelitapa nuorella ja suhteellisen kokemattomalla joukkueella on ilman muuta riski. Jo ennen kautta haastetta moni piti varsin kunnianhimoisena, mutta toki kunnioitettavana tavoitteena. Moni tiesi haasteen kovaksi ja samaahan tapaa pelata itse asiassa FJK haki jo vuonna 2011 (alkukaudesta), mutta joutui sittemmin yksinkertaistamaan peliään ja tekemään varsin viisaasti myönnytyksiä.
 

Valitettavasti päättyneellä kaudella rahkeet eivät vielä taidollisesti pallonhallintaan riitä edelleenkään siinä mielessä kuin useimmat sen mieltävät. FJK kärsi pelillisistä ongelmista läpi kauden. Kokonaisuus puolustuksen osalta oli suhteellisen hyvin kuosissa, mutta ongelmat olivat pikemmin oman pelin rakentelussa ja pallollisessa pelissä. Täytyy kuitenkin muistaa antaa muutokselle aikaa ja olla kärsivällinen.
 

Tässä kohtaa on tietysti hyvä tehdä analyysia siitä onko FJK:n materiaalilla mahdollista pelata lyhytsyöttöpeliä? Onko se ylipäätään paras ja tehokkain tapa pelata jalkapalloa? Onko pelaajien roolit selvät? Vaakakupissa painaa toki montaa asiaa ja suuresti sekin, että nyt on tarkoitus kehittää nuorista miehistä osaavia pelimiehiä miesten sarjoihin. Pelaava pelityyli on tässä suhteessa kehittävin vaihtoehto, mutta kuinka pitkälle tuloksen kustannuksella voidaan keskittyä kehitystyöhön? Ovat pelaajat sisäistäneet pelityylin ja tavoitellun pelifilosofian? Tarvitseeko ylipäätään nelosdivarissa olla jokin pelitapa? Laatiiko pelitavan valmentaja omien mieltymyksien mukaan vai mukauttaako valmentaja itsensä käytössään olevaan materiaaliin? Onko pelitapa laadittu yhdessä tuumin ja ovatko johtavat pelaajat myös ottaneet pelitavan omakseen?
 

Usein kuulee sanottavan, että niin pelaat kuin harjoittelet ja useinhan tuo pitää myös paikkansa. Harjoituksissa pitäisi yltää vähintäänkin ottelutempoon sekä harjoitteiden tulisi tukea pelitapaa. Harjoittelun tulee olla suunniteltua ja suunnitelmallista. Harjoituksissa ilmapiirin tulisi olla innostava ja kannustava. Harjoittelun tulisi sisältää paitsi teknistä harjoitusten läpivientiä, paljon keskustelua, palautteen antamista ja saamista sekä ohjaamista ja toisen auttamista. Vaatimustason tulee olla harjoituksissa kova sekä harjoitteiden mielekkäitä ja ennen kaikkea pelitapaan jollain lailla valmistavia ja pelitapaa tukevia. Harjoitteissa treenatut asiat pitäisi pyrkiä siirtämään peliin, sillä ei ole mitään mieltä tankata asioita jos ei niiden soveltaminen millään tasolla aidossa pelitilanteessa ole mahdollista.
 

Avain menestykseen on sitoutuminen ja joukkueen halu harjoitella ja menestyä sekä toimia ryhmänä. Vain virheitä tekemällä ja niitä korjaamalla voi oppia. Harjoituksien määrien lisäämistä tärkeämpää olisi paneutua harjoitusten laatuun ja sisältöön. Käytetäänkö harjoitusaika tehokkaasti, onko treenit suunniteltu etukäteen ja niin että niillä jokin tietty teema? Treenataanko oikeita asioita? Onko harjoitusten tarkoitus vain tehdä jotain, että saadaan ohjelmaan merkitty harjoitusaika kulumaan, vain treenataanko niitä pelillisiä asioita joita on tarkoitus pelissä toteuttaa? Valmistaako itse treeni peliin mikä kaiketi on harjoittelun tarkoitus?
 

”Menestyminen on sitä, että vedetään unelmien päälle työhaalarit.” – Parker Robinson

 
Yleisesti jalkapallossa pidetään merkittävänä ns. viiden syötön rajaa. Tutkimusten mukaan reilu neljännes maaleista syntyy ns. hitailla, oman puolustusalueen kolmannekselta alkunsa saaneilla hyökkäyksillä. Muun muassa Jyrki Heliskosken Palloliitolle aikoinaan tekemässä selvityksessä ”Pelillisen linjan kartoitus” käydään selkein kuvin ja esimerkein läpi pelaajien roolituksia ja liikeratoja, mutta aika yksiselitteisesti todetaan se, että tehokkain tapa pelata ei ole lyhytsyöttöpelin liika painottaminen. On toki eri asia puhua maajoukkueen tai liigajoukkueen tekemisistä kuin nelosdivarijoukkueen tekemisistä, mutta samat lain alaisuudet pätevät alasarjoihinkin.

 
”On säilytettävä kyky muutokseen, pitää uskaltaa voittaa.” -Tuntematon
 

FJK on ollut ongelmissa peleissä joissa peliä pitäisi hallita. Näissä peleissä vastustaja on laskenut linjan alas, mutta pystynyt pitämään pelaajien välit ja linjat tiiviinä ja etenkin puolustuksen keskustan tukittuna. FJK:lta on puuttunut puolustuksen selustaan jäävä tila jota etenkin Dankov tarvitsee pystyjuoksuihinsa. Ongelma on ollut ettei pelaaminen ole kovinkaan monipuolista eikä kyetä reagoimaan muuttamalla omaa tapaa pelata. Tai ainakaan siihen ei ole kyetty koko joukkueen tasolla. Homma on hankaloittanut puutteelliset pallolliset taidot. Puhutaan oikeista valinnoista niin yksilötasolla kuin joukkuetasollakin. Ratkaisut ovat olleet tällöin usein valitettavasti vääriä ja syytä epäonnistumiseen on haettu vääräsitä paikoista, tuomareista yms. Vaihtoehtojen laajuus helpottaa peliä ja tuo monipuolisuutta siten tärkeää. Tässä astuu esiin kokemus. Kokenut ja yhteen hitsautunut joukkue pystyy muuttamaan pelitapansa kesken pelin ja näkemään vaihtoehtoja ja keinoja. Kyky tehdä maaleja erottaa hyvät huonoista ja samoin kyky muuttaa pelitaktiikkaa tilanteen mukaan. Karkea jako on, että huonommat joukkueet korostavat fyysisiä ominaisuuksia, perustavat pelinsä tiiviiseen puolustukseen, vastahyökkäyksiin ja erikoistilanteisiin, kun taas hyväjoukkue kykenee monipuolisempaa peliä tarvittaessa vastustajan mukaan. Tarvitaan siis kykyä uusiutua, varioida joukkueen pelillisiä yksityiskohtia, muakauutttaa pelitapa ja pelijärjestelmä käytössä olevaan materiaaliin. Harjoitteiden tulee pyrkiä valmistamaan pelitilanteisiin. Mitä hyötyä on pelkästä kunnosta tai tekniikasta, kun tulee pelipäivä yllättävinä tilanteineen. Kysytään soveltaminen taitoa jareagointikykyä, tätä on treenaaminen ja pelaaminen.
 

Talent wins games, but team work and intelligence wins championships –Michael Jordan

 
VOITTAMISEN KULTTUURI SYNTYY VAIN VOITTAMALLA

 
Forssalaisessa jalkapalloilussa voittamisen kulttuuri ei ole pääsyt pesiytymään liiaksi asti ja kieltämättä viimeisimmät vuodet ovat menneet urheilullisesti hieman heikosti, joten miten voisi voittamiseen vaadittavaa itsetuntoa ja luottamusta edes syntyä. Junioripuolella ei ole juurikaan päästy paistattelemaan menestyksen valokeilassa ja hiljaista sillä suunnalla on ollut edustuksellakin. Valitettavasti tämä näkyy seuratasolla asti siinä, että kovinkaan ylpeänä eivät seuraihmiset seurauskollisuuttaan julista. FJK on valtavan hieno seura, vaikka toki aina paljon kehittävääkin kaikilla tasoilla.
 

Heikko itseluottamus ja usko omaan osaamiseen näkyy myös siinä ettei siedetä kovinkaan hyvin kritiikkiä. Kaikki kommentointi koetaan hyökkäyksenä eikä vain luonnollisena demokraattiseen sanavapauteen kuuluvana ominaisuutena. Riittää kun tietää itse tehneensä parhaansa. Jos on tehnyt voitavansa ei vasta-argumentointiin useimmissa tapauksissa ole aihetta. Me kaikki kohtaamme arjessa jonkin tasoista kritiikkiä lähes päivittäin, mutta on tärkeätä osata erottaa mikä on olennaista ja tähdellistä ja mikä ei. Kritiikkiin voi suhtautua monella tavalla.

 
Liian usein kuljetaan päät painuksissa, kun pitäisi olla ylpeä ”omasta” seurastaan. Totuus on, että FJK:ssa tehdään monen uskollisen seuratyöntekijän toimesta arvokasta ja hienoa työtä ja siitä sietää kyllä olla terveellä tavalla ylpeä. Halu olla FJKlainen saisi olla meillä jalkapalloihmisillä korkeampi. Käyttäytyä saa nöyrästi muttei nöyristellen.

 
“Never bend your head. Always hold it tight. Look the world straight in the eye.” – Helen Keller

 
Tietynlainen heikko usko omaan tekemiseen näkyy kentällä huonona itseluottamuksena ja pelirohkeutena. Tämä on tietysti huono asia siinä suhteessa, että kovaa itseluottamusta vaaditaan, jotta palloa pystytään pitämään ja kontrolloimaan pienessäkin tilassa paineen alla mikä on edellytys jos aiotaan peliä viedä pallokontrollin suuntaan. (Kaikkiin tämä heikohko itseluottamus ei toki päde, sillä osalla on taasen pakonomainen tarve pitää palloa jopa liikaa.)

 
(H) AJATELMIA TREENAAMISESTA
 

Meidän yhteiskunnallinen lähestymistapamme ajatella täällä Suomessa on yleisesti varsin solidaarinen. Monella tapaa tämä on hyvä asia, mutta kuinka tämä solidaarisuus sopii urheiluun, jossa kamppaillaan paremmuudesta. Junioripuolella on Nuori Suomi-ideologiat ja muut, mutta sopiiko edustusjoukkueen toimintaan? Usein kuulee sanottavan, että suomalaiset eivät ole riittävän itsekkäitä ja kunnianhimoisia joka näkyy siinä ettei Suomesta tule riittävästi hyviä maalintekijöitä. Ehkä näin onkin, mutta sopiiko solidaariset periaatteet edustusjoukkuetoimintaan ja kuinka paljon?
 
 
 
Yleinen käsitys suomalaisissa urheilupiireissä on, että treenatessa pitää tuntua pahalta, veri maistua suussa ja tulla armoton hiki. Se on se juttu. Niin, onhan se näin, mutta se on vain osatotuus. Treenaamista on monenlaista ja fyysistä puoltakin voi harjoittaa monella eri tapaa. On toki selvä, että sellaisiakin treenejä pitää olla etenkin peruskuntokaudella joissa haetaan fyysisiä rajoja, mutta esimerkiksi FJK:n tapauksessa eivät ongelmat pelaamisessa johdu kunnonpuutteesta, vaan jostakin ihan muusta. Jos pelejä nimittäin  ratkaistaisiin juoksukilpailujen perusteella kuuluisi FJK vuoren varmasti kolmen parhaan joukkueen ryhmään nelosdivarissa, mutta koska jalkapallo, vaikka juoksupeli onkin, on helkkaristi muuta kuin päämäärätöntä kohellusta.
 

Pelottavan usein kuulee esim. heikosti menneen kauden päätteeksi, että ensi vuonna aletaan tekemään hommia entistä kovemmin (eli fyysinen harjoittelu aloitetaan aikaisemmin, kovemmalla teholla jne.). Väkisinkin mieliin tulee vanha pelimiesten viidakon sanonta ”Juoksuttaa kun ei muuta osaa.” Sanonta ei tokikaan pidä kirjaimellisesti paikkaansa, mutta kertoo kylläkin jotakin meidän suomalaisten suhtautumisesta harjoitteluun. Harjoittelu mielletään lähes synonyymiksi fyysisellä harjoittelulle. Juoksukunnon on toki oltava jalkapallossa riittävä se lienee kaikille selvää, mutta onko se suurin ongelma, asia johon pitäisi paneutua ensimmäiseksi? Suomalainen jalkapallo tai forssalainen jalkapallo tuskin kaatuu fysiikkaan, sillä kehittyminen sillä saralla on melko helppo, pelkkää mekaanista treenaamista. Eikö ongelmia pitäisi lähteä purkamaan / ratkomaan siitä päästä, missä puutteita on eniten?
 

Treenatessa tulee uskaltaa hakea rajoja. Jos ei vähintään treeneissä uskalla yrittää pitää palloa miten ihmeessä siihen kykenisi pelitilanteessa? Kaikki me teemme virheitä, mutta niistä on vain pyrittävä ottamaan opikseen. Lehmä on märehtiväinen ja ihminen erehtyväinen. Ihminen joka ei tee virheitä ei tee tavallisesti mitään muutakaan. Kokenut osaa poimia oleellisen ja malttaa keskittyä muutamaan asiaan kerralla.
 
 
AVOIN KESKUSTELU JA YHTEISTYÖ ON KAIKEN AVAIN
 

Kenestäkään ei tule pelaajaa tai valmentajaa pelkästään lukemalla. On tehtävä asioita kentällä. On hyvä lukea, katsoa, keskustella, vertailla, haastaa henkisesti ja älyllisesti eri tapoja pelata ja vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Juuri keskustelun, rakentavan sellaisen, synnyttämisen olen kokenut tärkeimmäksi Siltasen Cornerin blogin tehtäväksi. Lähes poikkeuksetta etenkin valmentajat kertovat nauttivansa suuresti keskusteluista muitten valmentajien ja pelaajien kanssa. Moni myös arvostaa muiden mielipiteitä korkealle.  Asioissa on aina useampi puoli ja varsin usein nämä keskustelut avaavat uusia näkökulmia asioihin.
 

Asioista on keskusteltava ja muut otettava mukaan päätöksen tekoon, sillä vain niin voi ihmiset sitoutua ja motivoitua tekemään jotakin yhteisen hyvän eteen, sillä vain näin voi toteutua seuratoiminnan tärkein kulmakivi, yhteisöllisyys. Dialogi ei ole vain kaunista sanahelinää ja korulauseita vaan ajatusten vaihtoa, erilaisten mielipiteiden esittämistä ja osallistujien välistä vuoropuhelua. Dialogin voimaan perustuvaan toimintaan ei sovi sanelupolitiikka. Kaikkien joita asia koskee on voitava osallistua ja kaikkien tulisi voida olla myös aktiivisia, onhan kyse yhteisistä asioista. Omat kokemukset ovat osallistumisen perusta ja kaikki mielipiteet tulee olla oikeutettuja. Tyhmätkään kysymykset eivät saa jäädä kysymättä. Jokaisen osallistujan on hyväksyttävä että joillakin saattaa olla parempia ajatuksia. Osallistujien on siedettävä muidenkin mielipiteitä. Avoimen vuopuhelun kautta voidaan ottaa huomioon kaikki näkökulmat, ratkoa ongelmia ja lisätä yhteisössä kollektiivista tietoa ja mikä tärkeintä lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Avoin keskustelu ja viestintä poistaa myös turhia ennakkoluuloja ja huhuja.

 
ORGANISAATIO KAIPAA TEKIJÖITÄ
 

"Alone we can do so little, together we can do so much." –Helen Keller

 
On helppo sanoa, että seuraa pitäisi kehittää ja tekijöitä tarvitaan lisää. Niinpä, mistä niitä tekijöitä saadaan? Niinpä. Tarkoitus ei ole suinkaan muuttaa vettä viiniksi ja selvää että taikoja tapahtuu vain saduissa, mutta ei kai ole väärin pyrkiä parempaan? Siltanen antoi kovaa palautetta taustoihin liittyen, osin varmasti aiheettakin, mutta liekö sitten siitä vai mistä syystä, mutta paljon on hyvää saatu aikaan sitten tuon vuodatuksen. Helppoa ei taustojen rakentaminen entistä vahvemmaksi ole sen toki tiesikin varmasti kaikki edes jollain lailla realistista ajattelua ymmärtävät ihmiset, mutta hyvää aloitettua työtä ja projektia ei saa lopettaa. Yksi merkittävä virstanpylväs mm. on että Forssan Kaupunki oli lopultakin näyttämässä vihreätä valoa tekonurmihankkeelle. Tästä varmasti iso kiitos kuuluu innokkaille seura-aktiiveille.

 
Organisaation rakentaminen on kenties suurin haaste paikalliselle edustusjoukkueelle, mutta kovin vaikea taustaryhmääkään on koota tai saada motivoitua ellei seuralla ole menestyvää lippulaivaa, edustusjoukkuetta. Edustusjoukkue taas vaatii vahvan taustajoukon, joten oravanpyörä on ikuinen. Ilman lonkeroita ja verkostoitumista yritysmaailmaan taustoja tuskin saadaan kuvinkaan tukevalle pohjalle, joten suhteet yritysmaailmaan etenkin suurimpia yhteistyösopimuksia solmittaessa ovat korvaamattomia. Taloudellinen tilanne ja yleinen talouden kehitys on johtanut siihen, että firmat haluaa saada itsekin jotain, ei välttämättä FJK:n tapauksessa näkyvyyttä, mutta muun vastikkeen panostukselleen. Sponsorirahat ovat entistä tiukemmassa ja onnistuminen markkinoinnissa ja varainhankinnassa vaatii osaamista seuran markkinoinnissa ja ”pelisilmää” markkinointituotteiden rakentamisessa sekä pitkän jänteen brändin luomisessa. ”Ollaan hiljaa, saada kalaa”-ajatusmalli sekä perinteinen seuroissa tehtävänä ”mainosten keruu” ei vain yksinkertaisesti riitä. Taustaryhmässä vaaditaankin innon ja ahkeruuden lisäksi myös markkinoinnin ihan aitoa osaamista, kokemusta ja näkemystä.


UUSIA AJATUKSIA KAIVATAAN

 
FJK on kuin apukoulun paras oppilas. Mutta riittääkö se? Urheiluseuroilla on krooninen rahapula ja varmasti kaikki seurat kamppailevat pitkälti samojen ongelmien kanssa.  On naiivia luulla, että muuttuu muutoksia saadaan hetkessä, mutta missään nimessä toimintaedellytykset eivät ole mahdottomat. Jos on halua, tahtoa, nöyryyttä, ahkeruutta ja kärsivällisyyttä riittää voidaan kyllä forssalaisen jalkapalloilun tulevaisuuteen suhtautua kaikesta tilityksestä ja epäluulosta huolimatta positiivisin mielin. Seuratoiminta tänä päivänä on alituista taistelua elintilasta ja toiminnan pyörittäminen vaatii tarkkaa taloudenpitoa, mutta periksi ei voi eikä saa antaa.
 

Kiristyvässä taloustilanteessa vaaditaan uusia ajatuksia. Vanhoihin kaavoihin kangistuu helposti, mutta silloin ei voi voittaa, koska kulminaation hetkellä kun pelin suunta muuttuu tai haluaisi itse muuttaa sen suuntaa pitäisi tehdä tai ajatella jotakin mikä ei sovi kaavaan. Kaavoihin kangistunut kokee, että voittoa hakiessa ilman totuttua kaavaa joutuu hän häpeämään tai vähintäänkin nolostumaan. Ei kaavoihin kangistunut näin ajattele tietoisesti, mutta tunnistaa kyllä tilanteen pienestä ohimolle nousevasta hikikarpalosta. Suomessa ajatellaan että pieni ei voi voittaa, mutta se ei pidä paikkaansa. On oltava ketterä, riittävästi osaamista, luova ja joustava. Kaavoihin kangistunut ei näe että muut tekevät luovia ratkaisuja eikä arvostaa niitä. Pelkää naurunalaiseksi joutumista. Mieluummin kaavoihin kangistunut vaikka häviää kuin joutuu naurunalaiseksi. Onko uskottavuuden säilyttämin tärkeämpää kuin parhaan mahdollisen tuloksen saavuttaminen?Jos olet haluat voittaa kaiken on myös oltava tarvittaessa valmis luopumaan kaikesta!

 
Muutokselle on annettava aikaa. Eihän mikään kasva pellossa jota jatkuvasti kynnetään. Täytyy muistaa, että kehittyminen ja kasvaminen on mahdotonta jos olet tehnyt kaiken kuten tähänkin asti.

 
Negatiivinen ilmapiiri, oman tontin suojelu ovat tekijöitä, jotka eivät kuulu toimivaan organisaatioon. Täytyy muistaa, että seuratoimihenkilöt on seuraa varten eikä päinvastoin. Yhdessä onnistutaan, tai epäonnistutaan eikä kenenkään tarvitsee esittää tietävänsä kaikkea. Apua annetaan ja tarjotaan. Menestyksen tulee perustua joukkueen menestymiseen eikä kenenkään yksilön ole tarkoitus korostaa omaa erinomaisuuttaan. Projektin vetäjän tehtävä ei ole tarkoitus tehdä kaikkea, vaan toki osallistua tekemiseen, mutta myös tukea ja saada ennen kaikkea muut loistamaan.

 
It’s terrible thing to see and have no vision – Helen Keller

 
Ideat rönsyää Siltasen myssystä välillä sellaisella faartilla, että heikkopäisempää huimaa. Ei ole tarkoitus missään nimessä olla besserwisser mitä tulee seuratoimintaan, sen pyörittämiseen ja kehittämiseen, mutta joitakin ideoita takataskuun on kyllä vuosien saatossa kertynyt. Seuratoiminnassa mukanaoloa on kuitenkin jollaintasolla takana kuta kuinkin 30 vuotta. Omaa kokemuspohjaa siitä kuinka kolmen ihmisen voimin kerätään 2 miljoonaa vanhaa markkaa Forssan kokoisesta kylästä on ja helppoa se ei totta vie ole.

 
Coming together is a beginning. Keeping to together is progress. Working together is success –Henry Ford
 

FJK on ottanut isoja askeleita kohti parempaa tulevaisuutta, ei ehkä vielä toiminnallisesti, mutta ideologisesti, ja toimintaa on alettu viemään ammattimaisempaan suuntaan ja nyt suunnitelmista alkaa olla jo hyvin dokumentoitua aineistoakin. Muutostarpeeseen on todellakin herätty seurajohdon toimesta, hyvä!

 
Mikään ei onnistu ilma yhteistyötä ja avointa keskustelua. Ei ole yhtä totuutta ja on selvää, että Forssassakin löytyy osaamista, kun puhutaan seuratyössä toimimisesta ja urheilumarkkinoinnista, brändin rakentamisesta ja mielikuvamarkkinoinnista. Kaikkien meidän seuraihmisten katseet täytyy olla suunnattuna samaan suuntaan, sillä olisihan se täydellistä typeryyttä tavoitteen saavuttamisen kannalta, että ne muutamat seuraihmiset, jotka toiminnassa ovat vielä nahistelisivat keskenään. Tulot on kerättävä pienistä puroista. On oltava kekseliäs ja sitkeä sekä oltava valmis tekemään hullun lailla työtä ja omattava jalkapallon muotoinen sydän.On omattava positiivinen asenne, raju halu tehdä asioita yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi sekä tekijöiden välillä varaukseton luottamus.

 
"Vanhat tutut, uudet jutut – siitä on toimiva konsepti tehty." -Tuntematon


Nonprofit organisaation, esimerkiksi yhdistyksen, markkinointia tulee ajatella pikemmin ajattelutapana kuin toimintona. Täytyy myös muistaa että mielikuvan luominen kestää vuosia. Markkinoinnin suunnittelussa ratkaisevaa on strategiset ja taktiset päätökset, imagon ja maineen sekä yhteistyön merkitys.

 
Ennustaminen on vaikeaa, jälkiviisaus ei, mutta vankka usko on siihen, että jos töitä jaksetaan tehdä on forssalaisen jalkapalloilun tulevaisuus varsin hyvä. Iso askel olisi jos paikalliset palloihmiset saataisiin saman pöydän ääreen ja tekemään yhdessä hommia. Typerintä olisi jos ei voida toimeen kenties henkilökohtaisesta syistä ja nahistellaan keskenään. Siihen ei yksinkertaisesti Forssassa ole varaa ja toivonkin että Siltasen Corner voisi toimia sillan rakentajana tässä suhteessa. Edessä seuralla ja edustusjoukkueella on suuri, muttei lainkaan mahdoton, savotta. Sen verran kunnianhimoinen haaste kuitenkin seuralla on, että ihan vielä ei kannata seuran toimiston hyllyille alkaa tehdä tilaa pokaalille.

 
”Kiviröykkiö lakkaa olemasta kiviröykkiä sillä hetkellä, kun istä tarkastelee ihminen, jolla on sisimmässään kuva katedraalista.” -Tuntematon

 
*****
 

Muistakaahan, että jos jokin vituttaa, kummaksuttaa, ärsyttää tai ihastuttaa, saa juttua kommentoida joko nimimerkin takaa tai omalla nimellä. Kommentteja kaivataan, sillä mitä suuremmalla todennäköisyydellä tämä kirjoitus jää FJK Onlinen viimeiseksi Siltasen vaihtaessa kustannuspaikkaansa kirkkaampien lamppujen alle pääkaupunkiseudulle.
 

*****