Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu", julisti uhmakkaasti vanha 1800-luvun loppupuolella sepitetty kansanlaulu Isotalon Antista ja Rannanjärvestä, mutta minkälaista vapinaa räpylöissä saa aikaan Tyykikylän alfaurokset, kun he kantapäät kopsuen lähtevät haastamaan Pohjalaisia? Fosun edustusjoukkueen haaste lauantain otteluun SB Vaasaa vastaan on selkeä. Valmennuksen on saatava oman pelin perusasiat kuosiin, jotta alkukierrosten mollivoittoiset esitykset saadaan käännettyä voitoiksi.



Neljä matsia, ei yhtään voittoa, tehtyjä 19 ja omiin päästettyjä 30, raadollisen kylmiä faktoja tilanteesta, jonka ratkaisuun suhteellisen perinteikkäässä säbäkaupungissa on aihetta paneutua suhteellisen pian, sillä kurssin kääntäminen mitä pitemmälle tappioputki etenee sen kuin vain vaikeutuu.


Fosun valmennusjohdon näkemykset ovat olleet runkosarjan alussa koetuksella, yhden, tai paikoin kahdenkin yksittäisen tekijän vaisuuden johdosta. Uskoa omaan visioon kuitenkin riittää ja hyvä niin. Jotain kuitenkin on pian valmennusjohdon tehtävä, mutta mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin tuskin lienee syytä, sillä jatkuvat muutokset aiheuttavat liikaa miettimistä myös suunnitelmaa toteuttavalla osapuolella. Kauteen Fosu lähti uuden päävalmentajan johdolla ja vakaa pelifilosofinen aikomus oli lähteä pelaamaan "mökkiä" aikaisemmilta kausilta tutun "nopan" sijaan. Toistaiseksi uuden pelitavan opettelu ei kuitenkaan ole sarjassa vielä tuottanut positiivista dataa tilastoihin kovinkaan kehuttavalla tavalla. Tosin huojentavana seikkana voi todeta, että uuden opettelu vie aina aikansa ja onhan tässä vielä kosolti kautta jäljellä.


Fosulla on nuorentunut, mutta aito, toimiva ja kaikin puolin muutenkin uskottava jengi olemassa, eikä mitenkään keinotekoisena medialle jaettavana jargonina, vaan tuntuvasti läsnä päivittäisessä tekemisessä. Nyt olisi vain jotenkin kyettävä siirtämään hyvätempoisten treenien meininki itse otteluihin. Pelillisesti on vielä varmasti jonkin verran matkaa siihen, mitä Kautio ja Lehtonen joukkueeltaan haluavat, mutta aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka raju nuorennusleikkaus edustusjoukkueessa onkin toteutunut on nyt vain nuortenkin miesten alettava "uskaltaa" voittaa ja ottaa kiinnityksiä niihin isoihin tyhjiksi jääneisiin saappaisiin joita Laitilalta, Aaltoselta ja kumppaneilta on jäänyt täytettäviksi.


Niin tekemisiä kuin tekemättä jättämisiäkin on varmasti tiukasti selvitetty FoSun leirissä viime viikonlopun tappiollisen kotipelin jälkeen. Verbaalisen palautteen lisäksi ohjeistuksen tukena nykypäivänä voidaan käyttää myös videotallenteita ja nämä "x-filesit" ovatkin usein kiistattomia ja oivallisia apuvälineitä x-tekijöitä ratkottaessa. Toivottavasti tiiviit analyysit ovat edesauttaneet löytämään ne lääkkeet joilla pistetili sarjassa saadaan Vaasassa avattua.


Lauantain 13.10. haaste on tahmeasti aloitetun kauden jälkeen kovaa tasoa, sillä kurssi pitäisi kääntää suhteellisen nopeasti ja mieluummin, vaikka heti seuraavassa matsissa. Botniahallin hulppeat puitteet tarjoavat kyllä erinomaiset fasiliteetit pisteiden ryöstökalastukseen, mutta vasta kaksi ottelua pelannut SB Vaasa ei varmasti myy nahkaansa taistelutta, tämän takaa ja alleviivaa sinnikkyydessään uniikki pohjalainen luonteenlaatu. Onnistuuko Fosu pyyhkimään mielistään vaisuhkon alkukauden ottelut? Onko viime kierroksen jatkoaikatappio jo nollattu? Millä draivilla joukkue astelee kaukaloon pitkän bussimatkan jälkeen? Löytyykö joukkueesta riittävästi sitä kaivattua pelirohkeutta, vastuunkantoa ja halua voittaa? Siltasen veikkaus on, että Fosu vielä tulee nousemaan ja löytämään sen kadoksissa olleen punaisen langan peliinsä, sillä tietäähän jokainen pelimies sen, takaa on hyvä tulla!