Siltasen Corner on viettänyt pientä sapattiaikaa keväällä bloginsa suhteen, mutta tässä kesäkuun korvalla, Siltasen lapsuuden sankarin (Jari Puikkonen s. 25.6.1959) syntymäpäivänä, lienee jälleen syytä aktivoitua ja avata sielujen syvimpiä sopukoita kirjoitusten muodossa.

 

***

 

Brasiliassa Confederations Cupissa alkavat panokset nousta mukavalla tavalla kun peleissä ollaan edetty välieriin saakka. Välieräparit ovat kutkuttavat; Italia ja Espanja sekä Brasilia ja Uruguay. Löytyykö Espanjalle pysäyttäjää? Italiasta siihen ei tällä erää taida olla vaikka Azzurri-piiskuri Cesare Prandelli tiedetäänkin todelliseksi taktiseksi velhoksi, mutta olisiko kotiyleisönsä edessä pelaavasta Brasiliasta?

 

Mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä. Täällä Pohjolan perukoilla ollaan futiskaudessa edetty jo hyvän matkaa. Siltasen aika on siinä määrin ollut kortilla ettei futiksen seuraamiseen ole juuri liiemmin riittänyt aikaa, mutta MPS:n kolmosdivarijengin kotikenttä sijaitsee noin 200 metrin päässä, joten täysin alasarjafutiksen näkemiseltä ei ole keväälläkään voinut välttyä. Lisäksi läheisellä keinonurmella, nurmella ja hiekalla treenaavat monet muutkin jengit joten ihan täysin tatsia siitä missä mennään kolmos-nelosdivarifutiksen kanssa mennään Siltanen ei ole hyppysistään päästänyt kadottamaan. Kiinnostavin hetki Koillis-helsinkiläisessä futiksessa nähtiin jokunen viikko sitten kun yhteen iskivät kolmosdivaritason kamppailussa paikallisjengit Puistolan Urheilijat sekä Malmin Palloseura ja toverillisessa hengessä pisteet tasattiin eikä herruutta Malmi-Suutarila-Tapanila-Puistola-akselilla saatu ratkaistua tällä kertaa.

 

Turun piirissä kolmosdivaria pelaava SoVo on tällä kaudella alkanut lunastaa pikku hiljaa niitä lupauksia joita joukkueeseen on jo muutamia vuosia ladattu. ”Somerolaisjoukkue” porskuttaa tällä hetkellä komeasti sarjakakkosena ja 19.6. joukkue nappasi kerrassaan makoisan päänahan ”paikallisvastustaja” Salon Wilppaalta kotikentällään lukemin 2-1. Joidenkin silmissä forssalaisjoukkueeksi mielletyn Sovon avauskokoonpanoon forssalaislähtöisiä pelaajia oli kelpuutettu tällä kertaa kaksi, Pekka Karjalainen ja Teemu Tuominen joten ehkä kuitenkin puheet "forssalaisjoukkueesta" ovat vahvasti liioiteltuja. Yhtä kaikki, maaleja SoVo on onnistunut tekemään 37 ja kun omiin on mennyt vain 9 ovat lähtökohdat hyvälle kauden jatkolle kerrassaan erinomaiset.

 

 

FJK:LLA EDESSÄ TÄYSI TYÖ SARJAPAIKKANSA SÄILYTTÄMISEKSI

 

Forssalainen futis sai hyviä uutisia kauden alkuun, kun joukkueen taustoille saatiin uutta verta ja monen paikallisen yrityksen kanssa ollaan onnistuttu virittelemään entistä tiiviimpää yhteistyötä, mutta kentällä ollaankin sitten oltu pahasti purjeissa.

 

 

Jo viime vuonna edustusjoukkue joutui kamppailemaan rajusti kokoonpanonsa kanssa ja kauteen 2013 lähdettäessä tilanne alkoi näyttää vielä aikaisempiakin vuosia synkemmältä. Muutama kokenut pelimanni vaihtoi maisemaa ja laittoi nappulakenkänsä naftaliiniin, mutta tietysti suurin menetys koettiin kun Dankov päätti jättää forssalaisen palloilun taakseen. Kirvelevä menetys koettiin myös kun FJK:n peräsimessä toiminut Jussi Kinnunen päätti luopua valmennustehtävistä jättäen tontin Teräksen Kallelle. Toivottavasti Jussi nähtäisiin joukkueen tai seuran tehtävissä muilla tapaa, sillä yhtään jalkapallosta kiinnostunutta henkilöä ei Forssassa ole sijaa menettää, näin käy ajoittain liiankin usein paikallisessa futiksessa, valitettavasti.

 

Teräksen Kallea ei voi pelkuruudesta moittia, sillä mies otti reilu kymmenisen vuotta sitten ennakkoluulottomasti hieman samankaltaisen ”mission impossiblen” vastaan kun melko vaatimattomalla rosterilla joukkue lähti kolmosen kauteen ja tuolloin tuloksena oli tippuminen, mutta toivottavasti tällä kertaa Kalle saa taustatukea pelaajiltaan niin, että häpeällinen putoaminen (jo 5. divariin!!) voitaisiin välttää. Mutta mitä sitten säilymiseen tarvitaan? Joukkue on paitsi nuori, myös kokematon eikä valitettavasti monellakaan pelaajista ole sellaista kokemuspankkia tai henkilökohtaista taitotasoa  mitä pelaaminen miesten IV divarissa edellyttäisi. Ja tämä on kylmä fakta, ottaa joku nokkiinsa tai ei. Taitaa olla aikaisemmin kirjoitetun toistoa, mutta koska yksilötasolla joukkueella ei ole kovinkaan ruusuiset edellytykset menestyä on joukkueen panostettava muihin arvoihin; joukkueena toimimiseen, entistäkin tiukemmin. Tämä tarkoittaa tiukkaa ja tarkoin määriteltyä roolitusta, kenttätasapainon kuuliaista vaalimista ja joukkueen yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista eli yhtenäisen pelisuunnitelman toteuttamista ja omaksumista. Riittääkö nuorten miesten kasetti siihen että välillä pitää myös syödä paskaa jos tavoitteen saavuttaminen sitä vaatii? Tai riittääkö penkin päässä osaaminen ja neuvokkuus osaamistason maksimaaliseen hyödyntämiseen? Osataanko pelaajien ominaisuuksia hyödyntää optimaalisella tavalla? Tämä on suuri kysymysmerkki ja on ollut sitä jo Forssassa vuosia, mutta tämäkin selviää aikanaan, viimeistään syksyllä.

 

Nyt tilanne on se, että FJK:n edustusjoukkue on kuluvalla kaudella pelannut 9 ottelua, joista pisteitä on plakkariin kertynyt 7. Maalisuhde joukkueella on 18 nyyttiä pakkasen puolella. Sijoitus IV divarin Tampereen piirissä toiseksi viimeinen. Tulokset viimeisissä otteluissa kertonevat kaiken oleellisen ja nyt ovat todellakin hyvät neuvot tarpeen. Onnistuuko FJK taasen kerran kokoamaan rivinsä ja nousemaan ahdingosta kuin Feenikslintu konsanaan?

 

***

"Taito on se, kun tuuri tulee tavaksi." - Unknown

***