Siltasen vuodatukset ovat olleet hieman viimeaikoina ns. lepäävässä tilassa, mutta ihan täysin lepäämään poteroonsa ei Siltsi ole kuitenkaan jäänyt, sillä talven ja kevään Siltanen on suoltanut kirjaa ja jos palaset loksahtavat paikalleen kuten Tetris-pelissä konsanaan niin kuin nyt näyttäisi asiat etenevän, päästään Siltasen hengentuotteista nauttimaan ensi vuoden puolella opuksen muodossa. Ja jotta Siltanen olisi Siltanen ei kirjoja ole suinkaan markkinoille tulossa yksi, vaan kerralla kaksi; toinen hieman vakavammasta aiheesta ja toinen taas sitten ihan jotain muuta. Mutta näistä myöhemmin kun kustantajan neuvotteluprosessi on saatu vietyä päätökseen. Mutta, mutta, sitten itse asiaan.

 

CONFEDERATIONS CUP JA NAISTEN EM-KISAT

 

Joitakin viikkoja sitten saatiin päätökseen Confederations Cup ja vaikka kisoissa nähtiin kosolti viihdyttäviä otteluita jäi matseista hieman sellainen fiilis kotijoukkue Brasiliaa (jonka oli kotiyleisönsä edessä kyettävä esittämään parastaan) lukuun ottamatta, että hieman kokeilumentaliteetilla oltiin liikenteessä. Ihan ehkä sitä parasta puristusta ei peleissä annettu, vaan jäätiin odottamaan MM-kisoja. Joka tapauksessa turnauksessa nähtiin muutama hieno ottelu ja etenkin mieliin jäi Italian pelaaminen ottelussa ESP vs. ITA (ja toki myös maukkaita otteita esittänyt Brasilia), joka kovalla prässillään aikaansai pitkään suvereenilla tavalla maailman jalkapalloa hallinneelle Espanjalle jauhoja suuhun. Joko valta olisi vaihtumassa ja Espanjan taka-taka-peli olisi tullut tiensä päähän?

 

Ex-huippufutari Gary Lineker toi selvästi esille aikoinaan mielipiteensä Saksan jalkapallosta mediassa ja tällä hetkellä kun saksalainen futis niin miesten kuin naistenkin puolella elää (etenkin seurajoukkuetasolla) todellista kulta-aikaa voidaan helposti yhtyä Linekerin lähes kaksi kymmentä vuotta vanhaan mielipiteeseen; Saksa voittaa! Konkreettisen näytteen germaanien voittamisen kulttuurista antoi nuorennusleikkauksen käynyt naisten maajoukkue joka korjasi EM-tittelin ties kuinka monetta kertaa nimiinsä ja tottahan se on, Saksa oli kisojen loppu viimeksi tasapainoisin ja paras joukkue.

 

Naisten EM-kisat tarjosivat jälleen kerran meille sohvien miehille nautittavaa viihdettä. Laura Österberg-Kalmari, jonka Siltanenkin on aikoinaan 90-luvulla kohdannut pelikentällä harjoitusottelussa naisten maajoukkuetta vastaan, oli kommentaattorina suorastaan loistava asiantuntevuudessaan eikä tippaakaan jäänyt jälkeen loukkaantumisen vuoksi turnauksen väliin jättänyt Linda Sällströmkään. Tyylikkäitä naisia, hienoja pelejä!

 

***

 

SUOMIFUTIS

 

Naisten EM-kisoissa se viimeistään kävi selväksi taasen kerran. Suomi on armottomasti perässä naapurimaata kun puhutaan jalkapallokulttuurista. Ruotsissa ymmärretään futiksen päälle ja on ymmärretty yhteen puhaltamisen tärkeys sekä fanikulttuuri ihan toisella tapaa kuin Suomessa. Kunpa joskus Suomessakin löytäisi väki paikallisseuran otteluihin samaisella aktiivisuudella kuin Ruotsissa…

 

Ihan putkeen ei mennyt suomalaisseuroilla europeleissäkään tänä vuonna ja vaikeatahan suomalaisen jalkapalloilun kirkkaimmalla tähdellä, HJK:lla, on ollut liigassakin. Saapi nähdä kuinka kauan klubissa löytyy luottoa Sixten Boströmiin…

 

 

***

 

FJK NIHKEÄÄN MUTTA TÄRKEÄÄN VOITTOON

 

Tampereen piirin nelosdivarin kesätauolla Forssassa herättiin lopulta siihen realiteettiin, että FJK:n edustusjoukkueen kokoonpano tarvitsee vahvistusta. Moni odotti toimenpiteitä jo parisen kuukautta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti kuitenkaan liikkeellä ei olla liian myöhään. Joka tapauksessa hieno asia, että joukkueeseen saatiin haalittua lisää kokemusta (kaiketi Ihalaisen Jaken masinoimana) ja ehkä näin putoaminen sarjaporrasta alemmaksi voidaan välttää.

 

FJK:n nuorissa pojissa riittää kyllä potentiaalia, mutta totuus on, että töitä pitää vielä kosolti tehdä ennen kuin voidaan alkaa puhua nelosdivari, saati kolmosdivaritason, pelaajista sillä vielä esitetyllä osaamistasolla ei kovinkaan monissa nelosdivarijoukkueissa avauskokoonpanon paikkaa saavutettaisi kuten Forssassa tällä hetkellä. Kesätauon jälkeen pelatussa Nepa-ottelussa mukana olivat ”uusina miehinä” Valtosen Vesku ja Laineen Janne, mutta vielä tuolloin eivät vahvistus-statuksella operoineet miehet kyenneet FJK:n suhteellisen murheellista kurssia kääntämään, sillä turpaan tuli Mansesta lukemin lukemin 3-0. Lauantaina 27.7. kotikentällään FJK pääsi kuitenkin vihdoin kirkastamaan kilpeään, kun FJK nappasi sarjasäilymisen kannalta elintärkeän voiton sarjajumbo FC Teivolta lukemin 3-1.

 

OTTELURAPORTTI FJK vs. FC TEIVO

 

Lauantaina 27.7. vietettiin Unikeon päivää ja samaa teemaa noudattaen alkoi myös nelosdivarivääntö FJK:n ja FC Teivon välillä. Ottelun heikkoon tempoon vaikutti toki kuumahko, jopa pirullisen polttava helle, mutta kokonaisuutena ensimmäiselle puoliajalle leimansa antoi vaisu, haluton ja laiskahko pelaaminen. FJK oli kuitenkin kentällä kirmaavista joukkueista selvästi se aloitteellisempi osapuoli ja FC Teivon näkökulmasta tarkasteltuna näytti tilanne siltä kuin olisi lähdetty moottoritielle Ladalla Ferrareita vastaan. FJK hallitsi, mutta aivan timanttisiin paikkoihin kotijoukkue ei päässyt ja niinpä tauolle lähdettiinkin lukemista 0-0.

 

Siltanen ei ole juuri nähnyt FJK:n pelejä tällä kaudella, mutta kyllä sellaiset pallopelien peruselementit kuin tilanteiden voittamisen halu, aggressiivisuus ja intensiivinen ote tuntuivat jääneen kotijoukkueeltakin täysin pukukoppiin. Voittamisen kiimasta ei ollut puhettakaan. Heikko tahtotaso oli shokeeraava yllätys, sillä sarjatilanne on FJK:n kohdalla luisunut jo niin huolestuttaviin sfääreihin että luulisi näyttämisen halun olevan nähtyä kiivaampi. Laiskahkon pelailun makua muistuttaneen ensimmäisen puoliajan valopilkku kotijoukkueen leirissä oli oikeaa laitaa dominoinut Jarno ”Japi” Hankaniemi, joka keskitti laidaltaan tukun kohtalaisia passeja maalille, mutta eipä tuntunut maistuvan hyökkääjäpelaajille verkkojen venyttäminen kotiyleisön edessä.

 

Puoliajalla ilmeisesti FJK:n valmennus sai psyykattua joukkuetta hieman pirteämmälle pelipäälle, sillä toiselle puoliajalle joukkue asteli silminnähden tuoreemmalla jalalla FC Teivon keskittyessä edelleen vain kyttäämään vastaiskuja. FC Teivon joukkueen urheilullisuus näytti jättävän paljon toivomisen varaa eikä nähdyn perusteella ole kovinkaan suuri ihme että pisteitä sarjassa ei ole juurikaan kertynyt. Toista puoliaikaa oli pelattu vain muutamia minuutteja kun FJK pääsi lopulta rikkomaan kuparisen kun kotvan pallon rangaistusalueella pyörittyä pääsi kokenut futsalin puolellakin vaikuttanut Janne ”Boogie” Laine pukkaamaan pallon löysässä kaaressa maaliviivan yli. Ensimmäisellä puoliajalla FJK:n ”uudet pelimannit” Ville Lintula ja ex-liigapeluri Janne Laine eivät juuri erottuneet edukseen, mutta toisella jaksolla Laine väläytteli juuri sitä osaamista mitä FJK on suurimmin kaivannutkin kipeimmin; peliä rahoittavaa, lukevaa, ohjaavaa ja ennen kaikkea tasapainottavaa pelaajaa. Muutaman minuutin Laineen maalin jälkeen FJK pääsi juhlimaan maalia jo toistamiseen kun Matias ”Matu” Mero pääsi viimeistelemään todellisen soolomaalin. Välillä Merolla tulee turhia pallon menetyksiä liiallisen pallon hieromisen vuoksi, mutta tällä kertaa pallon liikkeelle laittaminen olisi ollut turha teko, sillä hyvä pelirohkeus tuotti hedelmää. Tuloksena komea maali ja kotijoukkue 2-0 johtoon. Kahden maalin johtoasemassa tuli kotijoukkueelle selvästi hyvänolon tunne puseroon, peli passivoitui ja niinpä itse asiassa varsin ansaitusti FC Teivo pääsi tekemään kavennuksen FJK puolustuksen keskittyessä johonkin ihan muuhun kuin pelaamiseen niin lepsu asenne kotijoukkueen puolustajilla maalinedustalla oli. FJK:n pelurit saavat kiittää onneaan ettei Siltanen toimi joukkueen käskyttäjänä…

 

FC Teivon kaventaessa alkoi selvästi stressitila FJK:n joukkueen sisällä nousta. Tappioista johtuen pelirohkeus on varmasti ollut jonkin verran kateissa ja kun kaveri alkoi hivuttautua rinnalle alkoivat syötöt karkailla ja pelin tekeminen järkevällä tavalla alkoi puuroutua entisestään. Hyvän pelivireen katoaminen johti siihen, että pelistä alkoi näkyä väkisin yrittäminen ja rentous puuttui otteista. On toki hankalaa koittaa tehdä peliä ja luoda tilanteita kun vastustaja pelaa noinkin passiivisesti, mutta turhautuminen oli joidenkin osalta siitäkin huolimatta liian käsin kosketeltavaa. Etenkin Murtolahden Joonalla hieman jo tossun alkaessa painaa alkoi kielen kannat aueta liiankin kanssa, mutta onneksi Laine isällisellä otteellaan sai parsittua linjat kasaan. FJK onnistui kuin onnistuikin pitämään maalinsa koskemattomana ja kun 90 minuutin lähestyessä loppuaan FJK:lle vielä langetettiin rankkari pääsi Matias Mero niittaamaan loppuluvuiksi kotijoukkueelle lukemat 3-1.

 

***

 

Summa Summarum:

FJK oli joukkueista selvästi parempi (lue: urheilullisempi) joukkue ja ansaitsi voittonsa. Aineksia todella suurinumeroiseenkin voittoon oli olemassa, mutta turhan usein ”viimeiset syötöt” sössittiin tavalla tai toisella. Myös viimeistelyssä olisi paljon parantamisen varaa. Tämän ottelun olisi kovalla temmolla voinut hoitaa himaan tyylillä ja isolla marginaalilla. Lintulan Ville on nopea mies juoksemaan sileää, mutta pelaamattomuus näkyi otteissa ja turhan näkymättömäksi mies laidallaan lopulta jäikin. Toivottavasti miehestä saadaan jatkossa irti enemmän. Murtolahden Joona on saanut itsensä parsittua kasaan ja tämähän on nuorelle joukkueelle hieno asia, mutta onkohan keskikenttä ihan kuitenkaan se omin paikka tällä hetkellä? Varmasti konkarilla jäi vielä nälkää jatkoa silmällä pitäen ja sehän lupaa vain hyvää. Laine sitä vastoin oli Meron ja Hankaniemen ohella joukkueen parhaimmistoa. FJK:n ongelmat ovat kuten viime kaudellakin, pelin tekemisessä sekä viimeistelyssä. Lisäksi parannettavaa on asenteessa, sillä sellaista höntsäilyn näköistä löysähköä peliä pelaaminen tällä hetkellä kieltämättä on ja kun yhtenäinen pelisuunnitelma, tai pelitapa, ja sen toteuttaminen puuttuu, on tekeminen välillä todella sekavaa. Johtajuutta todella tarvitaan, mutta sitä oteta vaan se ansaitaan. Johtajuus syntyy vain tekojen kautta.

 

Mitään oikein mieliinpainuvaa pelistä ei mieleen jäänyt paitsi se, että Lehtosen Pasin analyysin mukaan kioskin makkarat olivat maittavia ja niin varmasti olikin sitä ei tohdi kukaan kieltää vaikka Siltasen oma henkilökohtainen rasvakäärylesuosikki löytyykin Sörnäisistä Chef Wotkinsin tiskiltä.