Niin se vaan maailma muuttuu. Viisitoista vuotta sitten Siltasellakin kiloja oli 72, treenikertoja viikossa 4-5, aamulla hiusten laittoon meni 15 minuuttia ja hiusten väri oli tumma. Nyt Painoa on 82, treenikertoja viikossa 1 ja hiuksiin menee aamulla 10 sekuntia ja väri lähinnä hopea. Viitisentoista vuotta sitten taasen Ranskan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Didier Deschamps edusti Juventusta ja Suomen maajoukkueen valmentaja Mixu Paatelainen pelasi Englannissa Wolverhamptonin paidassa. Molemmat koutsit luonnollisesti edustivat maataan maajoukkueissa. Paljon on siis tapahtunut 15 vuodessa, nyt molemmat toimivat joukkueidensa piiskureina, kun joukkueet iskevät yhteen komeissa puitteissa, Stade France-stadionilla.

 

Yleisradion televisioima illan ottelu on periaatteessa ”merkityksetön”, sillä Ranska on jo varmistanut MM-karsintalohkon kakkospaikan ja etenee näin karsintoihin ja Suomi jää lopulta lohkon kolmoseksi. Taas tulee mieleen se JOS. Entä jos Suomi olisi voittanut molemmat Georgian ja Valko-Venäjän kohtaamiset (mikä olisi kaiken järjen mukaan hyvin mahdollista)? Ottelussa olisi panoksena lohkon kakkossija, mutta se on vain se meille suomalaisille liian usein toistuva jos…

 

Ranskan iskukyvyn tietävät kaikki futista seuraavat. Joukkue on pullollaan täynnä mm. Mestarien liigassa ja Valioliigassa pelaavia huippupelaajia kirkkaimpana tähtenään hurjassa vireessä oleva Frank Ribery. Kohtalaisen kovasta nipusta ja suhteellisen hyvästä menestyksestä (vaikkei olekaan Zidanen loiston päivien tasolla pelillisesti) huolimatta Ranskan maajoukkue ei ole ollut fanien suosiossa viime vuosina, sillä kannattajat ovat useissa yhteyksissä boikotoineet joukkueen esityksiä ja esittäneet kovaa kritiikkiä ylimielisesti esiintyviä pelaajia kohtaan. Gallian korkeille orhille ottelu tarjoaa mainion mahdollisuuden valmistautua tuleviin karsintoihin joten kotikentällä joukkue tuskin tullaan näkemään löyhällä asenteella. ”Neppailua” läpi sormien ei tule varmasti myöskään katsomaan penkin päässä menestymiseen tottunut Deschamps. Lähteekö joukkue otteluun kahdella kärjellä (Benzema ja Girourd?), vai nähdäänkö kärjessä vain huippukuntoinen ”tykkimies” Girourd?

 

Otteluennakoissa Suomen maajoukkueen enkelinkasvoinen Teemu Pukki on uhkunut ennen illan ottelua itseluottamusta ja sehän toki lupaa hyvää, mutta onnistumisia Pukki kaipaakin, jotta kotkalaislähtöinen Pukki saisi jatkossa lisää vastuuta Celticissä. Maajoukkueessa rooli on toistaiseksi kiveen hakattu, mutta kuinka kauan? Toistaiseksi karsinnoissa Pukki on viimeistellyt vain kaksi maalia, joten ei sillä todellakaan ole vielä aihetta henkseleiden paukutteluun. Maalinteko on muutenkin Suomella ollut taas jälleen kerran se suurinkompastuskivi, joko siihen löytyy ratkaisu?

 

Paatelainen on ollut suhteellisen tyytyväinen karsintojen kulkuun, sillä nuorentunut maajoukkue saavutti sen mitä lähdettiin tavoittelemaan eli karsintalohkon kolmannen sijan. Ajoittain peli onkin ollut lupauksia herättävää, mutta totuus on, että Suomelta vaaditaan äärimmäistä nappisuoritusta mikäli tulevaisuudessa aiotaan kisoihin päästä. No, aivan mahdotonta se ei toki ole, mutta ihan aikuisten oikeesti, kyllä me vielä vaan ollaan aika kaukana (euro)futiksen kärkimaista.

 

Positiivisia asioita karsinnoista toki on saatu kosolti siitä helppo olla Paatelaisen kanssa samaa mieltä. Tainion myötä Eremenko on kyetty siirtämään ylemmäksi tekemään peliä ja maalinsuulle on saatu kiinnitettyä selväksi ykkösveskaksi Mäenpää. Lisäksi Arkivuo on ollut pelatuissa maaotteluissa suorastaan erinomainen. Todelliseen tulikokeeseen Häckenin mies joutuukin tänään kun vastaan tulee mitä suuremmalla todennäköisyydellä Bayernin Ribery. Tänään poissa kokoonpanosta on poissa kapteeni Moisander joten nähtäväksi miten Suomi saa puolustuksensa organisoitua Ajaxin miehen ollessa pois vahvuudesta. Luultavasti topparin tontilla nähdään kokenut Pasanen tai monipuolinen Halsti vai onko sittenkin Paatelaisen valinta Toivio? Entä mitä saa aikaan terrierimäinen Hetemaj, työteliäs Ring tai ennakkoluulottomasti esiintyvä Hämäläinen? Paatelainen on luvannut Suomen olevan aktiivinen, vaikka vastassa onkin vieraskentällä taitava Ranska. Viimeksi Helsingissä Ranska oli parempi lukemin 0-1. Mutta kysymys kuuluu, onko Suomesta oikeasti aidosti haastamaan yhtä Euroopan parasta maajoukkuetta pelillisesti?