Siltasen Juttutupa sisältää tarinoita ennen julkaisemattomista novellikokoelmista. Tarinoita ei ole viimeistelty, joten niissä saattaa esiintyä kirjoitusvirheitä. Nettitussilla väritetyissä tarinoissa liikutaan välillä hyvän maun tuolla puolen joten ohjeistukseksi lukijoille voikin vain sanoa, ”Älä ota sitä vakavasti.” Jos pidit Juoppohullun päiväkirjoista todennäköisesti pidät tästäkin. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.



RIEMULOMA PATTAYALLA

 

 

OSA1: RAKKAUDEN KESÄ

 

Abba Törnqvist oli toipunut noloiksi osoittautuneista koulunpäättäjäisbileistä ja edessä oli arkinen aherrus. Koulun päätyttyä oli Abba kesän ajaksi onnistunut luovimaan itsensä paikalliseen elintarviketehtaaseen määräaikaisiin kesätöihin. Aluksi työ tehdasmiljöössä tuntui mielekkäältä, mutta jo muutaman päivän kuluttua työ alkoi maistua todelliselta tervan juonnilta. Valkoinen kertakäyttölakki kutriensa suojana Abba pakkaili eineksiä maailmalle ja kirosi mielessään työn yksitoikkoisuutta, aikaisia aamuherätyksiä ja fyysiseen rasitukseen nähden heikkoa palkkausta.

 

Takana oli muutaman viikon työrupeama ja Abbaa alkoi jo pikku hiljaa tympiä rahtikirjojen täyttely ja eineskonttien pakkauskuntoon saattaminen. Kuudelta töihin, kahvitauolle, lounaalle, kahvitauolle ja kotiin. Samaa rataa joka saatanan aamu. Vähemmästäkin alkoi tympiä. Abba oli mielestään niin hieno persoona ja vielä kaiken kukkuraksi lähtöisin suomenruotsalaisesta perheestä ettei tällainen duunarityö sopinut hänen imagoon alkukin. Selkäkin alkoi kramppailla kinkku- ja leikkelelaatikoiden nostelusta.

 

Työ kyseisessä eineskonsernissa alkoi siinä määrin varhain aamuisin, että Abba oli jatkuvasti uupunut ja lieveilmiönä seurasi tästä helvetillinen väsymys. Iltaisin Abba oli niin väsynyt, että silmät alkoivat lupsahdella jo Salkkareiden aikaan ja edellispäivänäkin jäi Abbalta tyystin väsymyksen takia Laitelan Ismon elämän uusimmat käänteet näkemättä. Abbaa alkoi alkoi vituttaa rehkiminen ja siihen oli tultava loppu.

 

Seuraavana aamuna Abba asteli työhön mennessään suoraan työnjohtajan työhuoneeseen ja ilmoitti, että nyt saa tämä henkinen kyykytys riittää. Varmimmaksi vakuudeksi, että viesti meni varmasti perille, haistatti Abba vielä vitut liuskaotsaiselle esimiehelle. Esimies tuijotti edessään riehuvaa Abbaa kuin mykkä vittua eikä saanut kakistettua sanaakaan suustaan. Abba paiskasi oven kiinni perässään haukuttuaan pomonsa pataluhaksi ja heitti vielä lopuksi monologinsa perään ns. middle fingerit.

 

Abba oli sitä mieltä, että koko kesä menisi pilalle pimeässä ja hikisessä tehdashallissa, joten oli paljon parempi olla mieluummin vaikka työtön. Abba tuumi, että jotta kuitenkin päivärahat juoksisivat työttömyyden aikana on käytävä ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi. Abba lähti laahustamaan kohti työvoimatoimistoa eli työ- ja elinkeinotoimistoa, joksi sitä nykyään muodikkaasti kutsuttiin.

 

Abba asteli rehvakkaasti sisään toimistoon ja otti itselleen vuoronumeron. Abba tuijotti kelloa ja vuoroaan työvoimaneuvojalle odottelevia ”kollegoitaan”. Yksi asioimaan tullut veijari oli näköjään kokenut työkkärissä asioija, sillä hän oli varautunut pitkään jonotusaikaan omin eväin. Evääksi neljään kymmeniin ehtinyt koijari oli ottanut puoliksi syödyn kerroshampurilaisen ja kahden desilitran maidon. Hampurilaisen ahmimisen välissä mies nappasi povitaskustaan naukun silloin tällöin hieman terävämpää napanderia. Tuo kaveri ei kyllä ole aivan työmarkkinoiden halutuinta riistaa tuumi Abba hiljaa mielessään katsellessaan hampurilaismiehen nortin kovettamia käsiä ja Saludon kellastamia hampaita.

 

Juuri kun Abban kankut alkoivat puutua istumisesta päästi vuoronumerovempele vapauttavan piippauksen ja Abba tiesi lähteä löntystämään kohti työvoimaneuvojan koppia. Päästyään oven suuhun ja nähtyään kenen puheille Abba joutui tiesi Abba tarkalleen kuinka toimia.

 

-Kylläpäs sieltä tullaan reippaana, totesi tiukkaan nutturaan hiuksensa sullonut vanhempi työkkäritantta.

 

-Asenne ratkaisee työmarkkinoilla, vastasi Abba reippaasti. Abba tiesi, että naikkonen oli huumorinaisia ja Abba luotti siihen, että kun hän rempseällä ja reippaalla olemuksellaan voittaa rouvan puolelleen siirtyy seuraava työkkärivisiitti vähintäänkin parilla kuukaudella eteenpäin.

 

Seuraavaksi Abba päätti koittaa vanhaa työkkärinvedätys kikkaa, jonka oli kuullut kaveriltaan Rahikaiselta. Rahikaisen Kyösti eli Köppä oli työnpakoilussa jo lähes maisteristasoa ja työvoimaviranomaisen hämäyskikkoja tällä idearikkaalla taivaanrannan maalarilla olikin enemmän kuin Tiger Woodsilla salarakkaita. Abba rupesi kyselemään mahdollisista ”tulityölupakursseista”. Abba oli hyvin tietoinen siitä, että tämä päivän kurssi järjestettäisiin noin kerran vuodessa eikä siihen koskaan ole riittävästi osallistujia, jotta se järjestettäisiin.

 

-Mutta sinähän kävit ammattikoulussa keittiöpuolen? Olikos se sinun suuntautumislinjasi catering?”, ihmetteli rouva Abban tiedustellessa rakennusalan tulityökurssista.

 

-Juu, mutta olen miettinyt uranvaihtoa. Eikös sellaiseen uudelleen koulutukseen voisi päästä? Tarvitsisin sen tulityöluvan, että voisin saada rakennusalalta hommia. Niitä raksatöitä kun kai on näin kesäaikaan ja itse asiassa olen jo hieman soitellutkin eri firmoihin, heitti Abba vakuuttavalla äänellä. Abba ei tietenkään ollut soitellut mihinkään, sillä johan työnteko pilaisi koko kauan odotetun kostean terassikesän.

 

Naikkonen näpytteli tietokonettaan ja totesi.

 

-Joo, syksymmällä saattaisi olla sellainen kurssi. Laitan tänne tiedon, että olisit kiinnostunut jos sellainen järjestetään.

 

Salaa mielessään Abba hykerteli, ei pelkoakaan mistään työhön osoittamisista, saatikka kurssittamisista, Abba tulisi olemaan vapaa koko kesän. Tämä kesä olemaan todellinen rakkauden kesä jolloin viina virtaisi ja immenkalvot paukkuisi.

 

Jotta työkkärijuoni olisi täydellinen päätti Abba vielä maksimoida hyödyn ja Abba päätti udella vielä yhtä vedätystä.

 

-Olen ajatellut hieman ulkomailla työskentelyä ja luin jostain, että ulkomaille on mahdollista lähteä työnhakuun ja Suomesta maksetaan päiväraha normaaliin tapaan. Pitääkö paikkansa?

 

-Kyllähän tietysti työnhakuun ulkomaille voi lähetä, mutta sitten kyllä pitäisi varata aika EURES-neuvojalle, kakisteli nutturapää.

 

-Vai niin, no ehkä se menee vähän monimutkaseks, mut eiks kuitenkin työtönkin voi mennä lomalle? Loma tässä kyllä olis paikallaan, on tässä hommia jo paiskittukin, jatkoi Abba rouvan näennäistä hiillostamista työvoimapoliittisilla kysymyksillä.

-Kyllähän lomalle voi mennä, kun vain on tavoitettavissa, selvitti rouva.

 

-Joo, no sitten mä meen sellaselle, innostui Abba lisäten vettä myllyyn.

 

-Ai, tuota…millaselle?”, uteli rouva.

 

-No sellaselle lomalle tietysti.

 

-Mihinkäs te sitten olette menossa?

 

-Mihin vaan missä on lämmintä ja kauniita naisia. Vaikka Pattayalle, siellä en o koskaan ollukaan.

 

-Kuulkaas oletteko te edes tilannut matkaa?

 

-En, mutta äkkiäkös mä sellasen tilaan. Mä ilmottelen sitten hotellin osoitteen ja kännykkänumerohan teillä jo onkin varmaan tiedossa.

 

Abba heitti vielä pari pöljää läppää jotka saivat eläkeikää lähestyvän mukavan naisvirkailijan ehkä jopa hieman punastumaan, sen jälkeen Abba jutteli lämpimistä ilmoista ja muusta mukavasta. Seuraavan käynnin virkailija merkitsi elokuuhun. ”Kiitos paljon ja hyvää kesää!”, huikkasi Abba oven suusta ja painui matkoihinsa hymyssä suin.

 

Abba paineli suorinta tietä matkatoimistoon ja tilasi matkan kahdelle ”Pattijoelle”. Varattuaan matkan Abba soitti kaverilleen Mikalle, joka oli niin ikään työtön.

 

-No moi. Mitäs teet ens viikolla?, uteli Abba naama virneessä tietäen ettei Mikalla ollut työtä ja että hän vain notkui kotona tekemättä mitään.

 

-En mä tiedä, en kai mitään.

 

-Mutta mä tiedän! Sä lähet mun kans riemulomalle Thaimaahan!