Siltasen Juttutupa sisältää tarinoita ennen julkaisemattomista novellikokoelmista. Tarinoita ei ole viimeistelty, joten niissä saattaa esiintyä kirjoitusvirheitä. Nettitussilla väritetyissä tarinoissa liikutaan välillä hyvän maun tuolla puolen joten ohjeistukseksi lukijoille voikin vain sanoa, ”Älä ota sitä vakavasti.” Jos pidit Juoppohullun päiväkirjoista todennäköisesti pidät tästäkin. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.

 

****

 

KULTALUSIKKA SUUSSA, JOILLAIN PERSEESSÄ   (osa 1/1)


 

Elias, Uppsalan ekonomi, kaatoi Chardonnay-rypäleistä valmistettua helmeilevää samppanjaa West Endin kodissaan, siis sitä samaa merkkiä jota tuli maisteltua viime lomareissulla Bilbaon Guggenheim-museon lounge-patiolla, ohueeseen pitkään lasiin.  Nopea vilkaisu uusinta mallia olevaan älypuhelimeen, pikkurilli homomaisesti ylös ja skål. Brunssin ja muutaman kuohujuoman jälkeen Elias vetäytyi pikkusikarille 1500-neliöisen, 6-kerroksisen omakotitalon kolmannen kerroksen 250-neliön lasitetulle ja kylpytynnyrillä varustetulle terassille. Seuraavaksi hieman lupsakkaa ja pirskahtelevaa small talkia ja hersyviä naurunpyrskähdyksiä Vivaldin neljän vuoden ajan soljuessa kevyesti taustalla. Vatsa täynnä viiriäisen palleja, samana aamuna Kanadassa ammuttua vuoristoantilooppia ja tuorepuristetusta guavasta haudutusmausteen saanutta nieriäisen maksaa oravan veitikan esinahalla peiteltynä. Jälkiruoan päälle yllätyssnapsina 300 vuotta vanhaa aitoa skottilaista.

 

Tämän jälkeen Elias vetäisi elävältä nyljettyjen Amazon-joen alajuoksun piisamien päällystakista tehdyt turkikset päälle ja siirtyi hissillä talon kellarikerroksessa sijaitsevaan 25-auton autotalliin. Illan kulkuneuvokseen Elias valitsi lukuisien Bemareiden, Lamborghinien, Ferrareiden joukosta alleen Hummerin, koska oli viikonloppu ja kaikki tavis-hitsarit ovat myös liikenteessä Länsiväylällä pikku keskikaljapäissään Toyotillaan.

 

Elias kurvasi Oopperatalon eteen ja siirtyi mustasankaiset imagolasit nenällä roikkuen kohti 600 000 euroa vuodessa maksavaa aitiota, jotta pääsisi katsomaan kulttuuripiireissä kehuttua  oopperaesitystä, jossa muutama rehevärintainen palmikoin koristeltu maatuska kiekui korkealta ja kovaa, pari läskiä eunukkia karvanaamaa trikoissa matalalta ja hiljaa.

 

Esityksessä ihanaan Burberryn slipoveriin itsensä vuorannut Elias, herkkä sielu kun oli, herkistyi kyyneleet silmissä ja ihasteli kuinka valtava elämys ooppera oli. Esityksen jälkeen Elias riensi kansanedustajaystävänsä kanssa takahuoneeseen viemään ruusuja kiekujille ja takalistoa nuollen kehui heidät maasta taivaaseen. Muutama mukava yhteiskuva illan esiintyjän kanssa Twitteriin ja sitten ravintola Manalan kautta Jazz-klubi Storyvilleen.

 

Storyvillessä Elias piipahti tervehtimässä hyvä veli-verkoston muita jäseniä ja Golf-kavereitaan jonka jälkeen olikinjo  aika palata kotiin ja pienelle iltapalalle. Yömyssyksi Elias nautti pienen naukun Mendis Coconut Brandya, viipaleen Limoncello-liköörillä höystettyä Camembert-juustoa ja suolapalana sukupuuttoon kuolemassa olevan Saimaan norpan kylkeä.

 

Eliaksen vieraat, teollisuusneuvos von Jernqvist ja tämän suomenruotsalaisia sukujuuria omaava rouva poistuvat isäntäväen vieraanvaraisuutta kiitellen. Illan emäntä, Eliaksen vaimo ja elegantista pukeutumistyylistään mainetta niittänyt seurapiirikaunotar, suoritti siveellisen huulihölskyn miehelleen huulipunan edes leviämättä,  eritteet siististi hopeamaljaan ja hyvänyön suutelut ja käsiä taputtamalla valot sammuksiin ja nukkumaan. Huominen tulisi olemaan Eliakselle tärkeä päivä, sillä silloin Elias päätti julkistaa omistamansa yrityksen  YT-neuvottelut (lue: irtisanomisneuvottelut) joka tulisi koskemaan koko konsernin henkilöstöä, sillä Elias oli kuullut että Maseratilla oli ilmestynyt kauppoihin uusi malli, sellainen olisi kiva saada autotallikokoelmaan, eikä sellaista Eliaksella olisi mahdollista hankkia ellei firmasta otettaisi ”löysiä” pois.