Siltasen Juttutupa sisältää tarinoita ennen julkaisemattomista novellikokoelmista. Tarinoita ei ole viimeistelty, joten niissä saattaa esiintyä kirjoitusvirheitä. Nettitussilla väritetyissä tarinoissa liikutaan välillä hyvän maun tuolla puolen joten ohjeistukseksi lukijoille voikin vain sanoa, ”Älä ota sitä vakavasti.” Jos pidit Juoppohullun päiväkirjoista todennäköisesti pidät tästäkin. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.

 

*******

 

OODI VITUKSELLE

 

Suomen synkkä syksy on mitä mainioin aika masentua ja vaipua vitutuksen syövereihin. Luonto tarjoaa kauniita värejä, mutta vastapainoksi sateet ja yleinen synkkyys latistavat ruskaretkien hohdon nopeasti. Mikään ei ole niin masentavaa kuin loka- ja marraskuun illat varsinkaan kun televisiosta ei tule muuta kuin uusintoja. Syksy onkin mainio aika ryypätä itsensä tiedottomaan tilaan, olla jatkuvassa flunssassa, kytätä Salattuja Elämiä höyryävä rommitotikuppi ja HK:n jötikkä toisessa kädessä.

 

Työpaikoilla on syksyisin jatkuva vaje näiden nykyajan viherpiipertäjien ollessa aina sairaina kersojen kantaessa viruksia ja bakteereja päiväkodeista kotiin. No, kaikenlaisten viherpiipertäjien, anorektikkojen, karppaajagimmojen ja kettutyttöjen sairastelun ymmärtää jos ei syö lihaa, vaan ainoastaan tuotteita hevi-hyllystä. Porkkana päivässä pitää lääkärin loitolla, just joo.

 

Totta ihmeessä sitä tulee kaikki Ebolaa tai Neekerisankkeria pienemmät taudit, ihan pelkästä katseesta, jos ruokavalio on pelkkää retiisiä ja rukolaa. Sitten valitetaan huonoa oloa, elopainoa on 35 kiloa ja kerrotaan, että pari kiloa vielä pois niin ylettää oikean käden peukalo ja etusormi oman vyötärön ympäri ja sitten ollaan elämänsä kunnossa, ainakin mitä tulee kehonkoostumusmittauksiin. Pari kuvaa Instagramiin pyllystä ja taas mennään.

 

Kesäloman ensimmäisenä päivänä "sairastuneet" ovat olleet koko 4 viikkoa sairaslomalla ja niinpä loma on siirtynyt pitkälle syksyyn, jotta sitten ehtii ryypätä siellä perintömökillä pidempään. Tätä se on elo Suomessa nykyään. Ei ole ihme, että työtä vieroksuvien armeija sen kuin vain kasvaa kortistossa ja sossutantoilla riittää työsarkaa. Pomoilla on ollut koko syksyn aikaa huvipurrellaan miettiä uusia YT-metkuja ja sitä, millä saataisiin ne palkolliset tekemään kahden kolmen hengen ryhmässä 8 ihmisen työt. Mikäs siinä on miettiessä, sihteerikkö edessä posket pullollaan, kädessä lekkeri ylämaan aromirikasta mallasta ja Virosta haettua reseptivapaata Viagraa vielä neljä korkkaamatonta pakettia jäljellä.

 

Itsensä paljastelijat valtaa parhaat paikat lenkkipolkujen varrelta, osalla jopa kausikortti parhaisiin paikkoihin. Sähkön hinnat nousee kun napsahtaa talvisähkömaksut päälle. Joululaulut raikaa tavarataloissa. VR:n junat pysähtelee kun syksyisin tippuu puusta lehdet kiskoille. Sataa, tuulee ja pimeyttä kaikkialla.

 

Sitten tulee talvi. Loskaa vaakasuoraan tai sitten 40 astetta pakkasta ja putket jäässä, sähkökatkoja ja kuiva ilma kuivattaa ihon. Samoja joululauluja, joululahjojen ostamisesta seonneita kansalaisia ja niitä iänikuisia vihreitä kuulia joita saat joka joulu lahjaksi kaikilta yli 70-vuotiailta sukulaisilta. Sukulaiset änkevät kyläilemään joulunpyhinä. Koko Joulun pyhät leikitään Petteri Punakuonoa ja tonttua, ihan niin kuin arkenakin ei olisi tonttuiltu tarpeeksi. Värikkäät, vilkkuvat jouluvalot loistavat kuin pornokaupan näyteikkuna Juhannukset ja Vaput läpensä.

 

Samat itsensä paljastelijat ovat kokeilemassa itselleen lahjaksi ostamaa pitkää takkia hiihtoladun varrella. VR myöhästelee nyt pakkasen takia. Toimitusjohtaja Levillä sihteerinsä, whiskynsä ja pienen pilinsä kanssa. Joka radiokanava soittaa Metsäkedon ylimainostettua uutta joulualbumia, jonka se on levyttänyt kroonisessa rahapulassaan Thaimaassa insuliinipiikki perseessä ja 3 promillea veressä.

 

Jo tulee kevät, joet tulvii ja kellarit lainehtii, kun on säästetty salaojien teossa ja patolevyissä, tai sitten virolaiset rakennusmiehet ovat ne tehneet päin prinkkalaa. Koirien jätökset paljastuu ja mummot ilmestyy katukuvaan. Kokovartalokortsussa pysyy ulkona juuri ja juuri kuivana. Edessä olevan kesäloman loppuminen alkaa jo kyrsiä. Itsensä paljastelijoiden sesonki alkaa. Toimitusjohtaja suunnittelee palaverissa sihteerinsä kanssa tulevan kesän lomakohdetta. Joulukuusia lentelee parvekkeilta edelleen vilkkuvalot tiukasti neulattomassa varressa kiinni vilkkuen. Kaikki talon painoindeksit taivaita hipovat tantat on taas päättäneet aloittaa laihduttamisen. Nyt on hyvä aika valittaa siitä, kun on tullut pari kiloa talven aikana.

 

Auton vaatiessa pesua, öky mieluummin vaihtaa uuteen, mutta persaukinen hinkkaa päristen ruosteen raiskaamaa Nissaniaan helmipellin varistessa lian mukana pois. Kaljan hinta nousee, bensan hinta nousee, lomamatkojen hinnat nousee ja vitutus nousee. Vihaan kevättä. Ahdistaa koko esikesä.

 

Sitten tuleekin suvi suloinen. Aikoinaan nuorena miehenä se tarkoitti sitä, kun naapurin pojan Suvi-serkku tuli kesäksi kaupunkiin. Suvi todellakin tuli usein sen kesän aikana. Loma-anomukset töissä menee silppuriin. Loman saa ehkä toukokuun kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi ja loput saakin sitten pitää syksyllä. Pomojen omat suosikki suklaakielet pitää jokavuotiseen tapaansa heinäkuun lomaa. Itsensä paljastelijat siirtyvät lenkkipolkujen ja koulujen läheisyydestä kauppojen kulmille. Toimitusjohtaja hioo kesän kuvioita sihteerin kanssa viikonloppupalavereissa. Kukka- ja yrttihysteria puhkeaa, joka paikkaan istutetaan jos jonkinlaista sahramia ja oreganoa. Joulukuuset maatuu ja vilkkuu parvekkeiden alla. Tomi Metsäkedon kesäiskelmät ilmestyvät, ei nouse soittolistoille, mutta kuitenkin kaikki niitä hyräillään paikallisjunissa tai hisseissä. Tai jos ei Metsäkedon muikea ääni kuulu ämyreistä niin ainakin se on soittoäänenä kännykässä.

 

Kesätyöntekijät ilmestyvät jarruiksi kassoille, pissikset valtavat aseman kulmat. Kaupungissa tapahtuu asukkaiden vaihto, hipsterit viuhtoo maalle ja jyväjemmarit asettuu tilalle. Molemmissa paikoissa sukupuolitaudit tekevät roiman nousun. Peräkammarin poika pääsee kokeilemaan taitoja, jotka opetellut tuhannesta alan filmistä ja lehdestä. Maaseudun tyttö pääsee kaupungissa junaan, keskimmäiseksi vaunuksi. Toukokuussa pidetyn kahden lomaviikon aikana ei ole ollut yhtään sateetonta päivää. Naapuri grillaa joka ilta sitä samaa porsaanpotkaa, jonka ällöttävä marinadilla kuorrutettu tuoksu tuulen mukana leijailee jatkuvasti omalle parvekkeelle. Kumpi lie pahempi haju, se tirisevä läski siinä pallogrillissä, vai se tirisevä ja hikoileva läski siinä grillipihdit kädessä.

 

Viimeistään kesäkuussa ostetaan jo talvivaatteita sekä alustavasti muutama joululahja sekä ripustetaan ne jouluvalot. Nastarenkaat kaivetaan esiin. Kokoomuslaisen porvarin pitäisi ostaa uudet talvirenkaat, vaihtaa mieluummin uuteen autoon. Köyhä duunari istuttaa uusia nastoja kesärenkaisiin, pärrää ja ryyppää. AA-klinikat täyttyy amatööreistä, kesälomiaan lopettelevista lipittelijöistä. Juuri nämä ihmiset ovat niitä, jotka eivät muka ikinä juo. Kesällä kaksi sateetonta päivää, silti molempina hyttysiä ja paarmoja. Kahden aurinkopäivän aikana iho paloi. Keskellä selkää, mihin käsi ei yllä, on n. 250 hyttysen pistosta, koivuallergia kuorinut nenän ja kyykäärme pistänyt arkaan paikkaan. Kesässä ei ole mitään hyvää.

 

Ei kannata olla riippuvainen vuodenajoista, kellosta tai viimeisimmistä trendeistä, näin välttyy parhaiten ylimääräisiltä iloa ja onnea aiheuttavilta tapahtumilta. Iloa ja onnea seuraa aina myös suru ja itku, näin ollen välttyy tehokkaasti tuolta jatkuvalta mielentilanvaihtelulta. Sehän rasittaa kroppaa niin kuin aikaero. On siis järkevintä pysyä vakaasti samassa stabiilissa mielentilassa, vitutuksessa.