Sanovat että tarinan lahja elää minussa vahvana, mutta tämä ei pidä aivan paikkaansa, sillä todellisuudessa ei tarvitse olla kummoinenkaan verbaalivirtuoosi löytääkseen vähintään muutamaan rentturomaaniin materiaalia ihan vain pitämällä silmänsä auki. Eräästä kotimaisesta elokuvasta tutun legendan mukaan ei Pohjois-Vantaalta pääse pois kuin räppäämällä ja koripalloa pelaamalla ja kun en osaa kumpaakaan jää viimeiseksi vaihtoehdoksi tarinankerronta.

 

Viime viikolla vietettiin isänpäivää. Isät eivät piittaa Vallilan verhoista, eivät päivitä Instagramiin kuvia sienisaaliistaan tai tee Facebookissa testejä siitä mikä väri olisit, vaan suomalainen mies arvostaa käytännöllistä lahjaa. Niinpä mietin mitä ihmettä se sitten käytännössä voisi olla. Ekspressokeitin voisi olla vähän liikaa? Mitä ostaa vanhemmalle miehelle jolla jo on kaikkea. Moottorisaha, tai jokin autotarvike kenties? Motonetit ja muut olivat luonnollisesti pyhäpäivänä kiinni eikä kotoakaan löytynyt muuta kuin puolikas kannu lasinpesunestettä, joten se sai nyt kelvata. Tuumin, että laitetaanpas elämä risaiseksi laitetaan vielä bonuksena päälle jääraappa oikein Toyotan logolla, isäpappahan on tunnetusti tinkimätön japanilaisten mutteriviritysten puolestapuhuja. Mutta pitäisikö tähän megalomaanisen komeaan lahjaan liittää vielä mukaan kukkapuska? Jotain maskuliinista, jotain feminiinistä, vähän niin kuin Jing ja Jang, ehkä sitten olisi isänpäivälahjassa Fengshuit kohdallaan?

 

Päätin lähteä hakemaan lahjan tueksi päiväkakkaran tai vastaavan ja pian silmiini osuikin kukkakauppa jonka ikkunassa komeasti julistettiin: ”Kukkia Poikkeaville”. Totesin, että kukkakauppa joka noin hassunhauskalla tavalla julistaa omaa liikeideaansa on juuri se minun paikkani. Laitoin auton parkkiin ja asuin sisään putiikkiin jossa minua tervehti Hottis-Juhan ja Innon Markon risteytys, siis todellinen ruskean reiän ritari. Ilmoitin, että nyt olisi hakusessa kukkapuska jolla kehtaa mennä isänpäiväkemuihin. Veijari huikkasi takahuoneeseen, josta astui esiin tummaviiksinen, aivan Pedro Hietasen näköinen mies. Miehet keskustelivat kotvan kunnes Hietasen look-alike poistui takaisin takahuoneeseen hieman kiukkuisen oloisena. Mitään sanomatta poistui perässä takahuoneeseen myös toinen koijari. Harmi etten kuullut mitä sinänsä hyvin harvasanainen kahden rööriroopen vatulointidialogi sisälsi. Jäin odottelemaan mitä tuleman pitää ja katselin ympärilleni.

 

Myyntitiskillä, kassakoneen vieressä, oli pino käyntikortteja joihin oli kultaisin kohokirjaimin painettu: ”Kukkia ja sidontaa, floristi Hasse”. En voinut itselleni mitään, mutta kieltämättä aivojeni perverssissä lohkossani värähti, mitä tuo ”sidonta” tarkoitti? Väistämättäkin mieleeni tuli takavuosien matkatoimiston slogan: ”Hyppää Hassen siivelle.”. Aloin jo mielessäni pohtia olikohan kukkapuskan hankkiminen Sipoosta sittenkään ihan viisasta?

 

Istuuduin tuoliin ja aloin selailla pikkupöydällä olevaa lehteä, jossa kerrottiin seikkaperäisesti siitä mihin aikaan vuodesta Pelargoniat piti istuttaa ja millaisessa maastossa Maksaruoho viihtyi pihalla parhaiten, tuiki tärkeätä tietoa siis…no ehkä sellaiselle joka piti kukista ja mehiläisistä, tai vietti illanistujaisia Trivial Pursuitin merkeissä vuosikertaviinillä kastelluilla kallioilla.

 

Äkkiä takahuoneesta alkoi kuulua kirkunaa ja epämääräistä huutoa, olinko todistamassa perheriitaa? Mieleni teki hieman smyygailla takahuoneen verhon taakse, mutta järki laittoi vastaan ja painoin katseeni entistä tiukemmin yrttien tervehdyttävästä voimasta kertovaan lehtiartikkeliin. Äkkiä nahistelu lakkasi kuin veitsellä leikaten ja sitä seurasi hiljaisuus jonka jälkeen alkoi arvoton ähinä. Ähinä oli sellaista ettei satunnaiselle asiakkaallekaan jäänyt epäselväksi mitä takahuoneessa tapahtui. Meno tuntui olevan villiä kuin normiviikonloppuna Sokos Hotel Vantaalla, Ruotsinlaivasimulaattorissa, jossa monen seminaarimatkailijan avioliiton viimeiset korahdukset ovat kokeneet lakipisteensä. Äänestä päätellen rutikuivaan saviruukkuun häntäluun alle laitettiin muutakin kuin siemensipuleita. Ähinän ja puhinan jälkeen takahuoneen kangasverho avautui ja huoneeseen astui, Hasse, jonka ontuva kävely toi mieleen erehdyttävästi Kuningaspingviinin vaappumisen. Hassen olo näytti olevan kuin omenalla, posket punaisena ja siemenet sisällä. Ilmeenkään värähtämättä tämä kukkakaupan piinkova ammattilainen rahasti minulta kukat jotka maksoin enempiä kiittelemättä. Nappasin kukat matkaani ja jatkoin matkaa kohti isänpäiväpeijaisia.