Elokuu kolkuttelee ovella ja allekirjoittaneen vuosilomat on kesän osalta suurelta osin tällä erää taas taputeltu. Kesäloman raakuus näkyy finnisenä kyntöpeltona naamalla. Hermot lopussa, pelottaa, hikoiluttaa, vituttaa ja vähän jopa itkettää. Mikä siis on erilailla kuin normaalin viikonlopun jälkeen? No vitutus on erilainen, tämän hetkinen vallitseva tila on vitutus maksimus. Vitutushan on suomalainen kansantauti ja vitutus maksimus äärimmäinen vitutuksen muoto josta kärsii kun kaikki tympii, kaikki on vituillaan ja koko surkeuden kurssi osoittaa suoraan sinne minne aurinko ei paista. Silloin maailma nakkaa vielä ikään kuin kirsikaksi kakun päälle kottikärryllisen paskaa niskaan, kusee päälle, nostaa keskisormen pystyyn ja nauraa surkealle ilmestykselle, jota joku joskus elämäksikin kutsuu. Kesäloman jälkeinen vitutushan on koko julmuudessaan niin aito, että edes vaimon päivälliseksi työpäivän jälkeen valmistama suussa sulava Kobe-naudan pihvi jääkaappikylmä Sandels kyytipoikana ei sitä onnistu poistamaan.

 

Suomalaisella on kesäloman alla aina kovat odotukset siitä, että tämä loma viedään sille kuuluisalle nextille levelille. Tästä kesälomasta tulee se kaikkien aikojen kesäloma! Loman alla odotukset ovat kolossaaliset. Lomalla teen sitä ja tätä ja sitten vielä tuota. Viimeisen työpäivän viimeinen piilovittuilu tunnekylmälle ja tehokkuutta ihannoivalle esimiehelle on aina merkki siitä, että pian tämä sonni pääsee kesälaitumille. Tunne on hyvä, myös esimiehelle.

 

Ensimmäinen lomapäivä ja ensimmäinen huikka. Viimeinen lomapäivä ja viimeinen huikka. Mitäs siinä välissä tapahtui....

 

No mitä sitä sitten tuli kesälomalla tehtyä? Tulihan sitä käytyä tuttujen ja sukulaisten mökeillä. Heidän mielestään myös pyytämättä ja yllättäen. Miksi vitussa ne sitten lähettelee joka vuosi joulukortin, jos ei sitten saa suvena tulla kesämöksälle muutamaksi päiväksi ottamaan märkää ja heilumaan kulkuset vilkkuen laiturin nokkaan hätistelemään hyttysiä?

 

Kesäloma tarjoaa vapautta ja irtautumista arjesta. Ei pakollisia rutiineja ja aikatauluttamista, vaan riehakasta ilakointia festareilla ja naku-uintisessioita järven selällä. Jaloviinapullon korkkaus voi olla jopa niinkin eksoottiseen kellonlyömään kuin klo. 9.45. Päivittäinen kolmen tunnin alemmuuskompleksi- itku ei tarvitsekaan olla aamuyön hiljaisina hetkinä, vaan voi surutta olla vilttiin kääriytyneenä, heikkohermoisena masennuspotilaskansion päivittämistä ajan tasalle vaativana ihmisrauniona parvekkeella jo samaan aikaan Karhuvaaran Laten hytkyvien hartioiden kanssa (tällä viikolla tosin iltapäivälehdet uutisoivat että Latea ei jatkossa tv:ssä nähdä, nyyh).

 

Porsaan persettähän tulee grillattua joka päivä, ihan kuin Lidlin mainoksessa. Nyt siis tarkoitan sitä rasvasta tihkuvaa saparoperseen verisuonitukkeuttajaläskiä. Helvettiin kaikki sisäfilettä medium plussaksi kääntelevät, tennisasuiset punaviiniveijarit. Helvettiin kaikki 90%:n lihapitoisuuden sisältämän lenkkimakkaran irvikuvia kääntelevät, tuulipukuiset keppanahihhulit. Porsaanperse porsaanperseenä ja makkara jauhona!

 

Kesällä myös ilmestyy jokaisen rapakon ääreen nämä ojakeijot, juuri nämä viehehattuiset siimasepot, jotka loppujen lopuksi on niin simassa, että siimat on jo kietoutuneena omien siemenjohtimien ympärillä. Entäs nämä kolokessukat, jotka ruutuhousuissaan hakkaavat sillä dinosauruksen pään kokoisella driverillään golfklubin kenttämestarin ennenaikaiselle sairaseläkkeelle, koska joka vitun lyönti poistaa kuution nurmea hyvinhoidetulta tiiauspaikalta. Sama saatanan hyperventilointi jatkuu greenillä, missä viini jo sen verran tiukasti verenkierrossa, että samalla driverillä yritetään upottaa putteja.

 

Itse tyydyin kiertelemään urheilukisoja. Pitkäsääriset pituushyppäjät ja sutjakat aiturit Nooralotta Nezirin johdolla saavat kyllä jatkamattoman huomioni puoleensa. Rantalentis on uusi suosikkini. Miten vitussa niin pienet bikinit voi pysyä päällä? Itse lajista en tiedä sen enempää, eikä edes kiinnosta.

 

Mutta kesälomani on siis esimieheni suureksi vitutukseksi nyt siis onnettomasti takanapäin. Vittuiluni esimiehelle taas edessäpäin. Nämä kaksi asiaa auttavat minua jaksamaan talvilomaan asti.