Tipaton tammikuu oli päättymässä. Elettiin tammikuun viimeistä päivää 31.1., itseasiassa viimeisiä tunteja ennen kuin vuorokausi vaihtuisi. Tero ”Nöösi” Nousiainen odotti helmikuun ensimmäistä päivää kuin pikku lapset jouluaattoa. Nöösin suu oli kuiva kuin beduiinin sandaali, viina hammasta kolotti. Nyt todella otettiin miehestä mittaa ja mitattiin luonteen lujuutta. Korkkaamattomat latoviinapullot ja muutama oluttölkki jo odottivat piirongin päällä pian koittavaa ryyppyreissua.

 

Helmikuun ensimmäinen päivä oli torstai ja niinpä Nöösi oli pyytänyt jo hyvissä ajoin torstain ja perjantain töistä vapaaksi. Pian olisi peto irti. Viimeisestä kunnon ryyppyreissusta, yhdestä parhaista suomalaisen sosiaalisen käyttäytymisen muodoista, oli Nöösin kohdalla kulunut jo paljon, liian paljon aikaa. Illan viettoja Nöösin arkeen, nenänvalkaisukuukautta lukuunottamatta, oli kyllä kuulunut viime vuoden puolellakin runsaasti, mutta riehakkaiden ryyppyreissujen tilalle oli tullut kaikenkarvaisia illanviettoja, seminaareja, kehittämispäiviä ja keinotekoisia työkyvyn ylläpitoon tähtääviä virkistyspäiviä. Niissä pääasia peittyi toisarvoisen puuhastelun alle, eikä tilaisuuksiin kokoontuvissa porukoissakaan ollut paljon hurraamista. Juominen oli usein pelkkää viinin lipittelyä.

 

 

olut.jpg

Olut kuuluu ryyppyreissun "vakiovarusteisiin".

 

Nöösin mielestä kunnon ryyppyreissu suuntautui mieluiten mökille tai muuhun arkiympäristöstä irti sijaitsevaan kohteeseen. Erinomaiset fasiliteetit kunnon ryyppyreissulle tarjosi sellainen paikka josta löytyi jääkaappi, jotta juomat sekä muonat saatiin kylmään. Tästä syystä mm. telttailu ei ollut optimaalisin vaihtoehto ryyppyreissun toteutuspaikaksi, epämukavuuden ja vaivalloisuuden lisäksi.

 

Hyvälle ryyppyreissulle osallistui Nöösin mielestä kolmesta kymmeneen henkeä. Osallistujien ei tarvinnut olla ennestään tuttuja eikä välttämättä saman ikäisiä, mutta vähintään samanhenkisiä ihmisiä. Vaimojen (tai tyttöystävien) hämäämiseksi retken saattoi naamioida joksikin harrasteeseen liittyväksi, vaikka kalastusretkeksi tai laskettelumatkaksi (Lisäriesaksi tosin tällöin koitui tarpeettoman tavaran mukaan kantaminen, esim. ”kalastusreissulle” oli otettava ottaa mukaan jonkinlainen ongentapainen rekvisiitaksi). Hyvää vaimoa, jollainen Nöösillä oli, ei tarvinnut tosin tällä tavoin hämätä, sillä hän oli vuosien saatossa laittanut merkille ryyppyreissun miestä virkistävän vaikutuksen niinpä hän antoi täyden tukensa ryyppyreissulle.

 

Nöösi oli vanhan liiton miehiä mitä tuli reissuvarustukseen. Mukaansa reissulle hän otti varsin klassisen pakkauksen jota hän kutsui niin sanotusti pyhäksi kolmiyhteydeksi, joka muodostui viinasta, oluesta ja makkarasta. Matkalle voitiin toki ottaa myös mukaan muita juomia, tupakkaa/nuuskaa, leipää ja voita (ei kevytlevitteitä). Juomat reissulle valittiin kunkin mieltymysten mukaan, ainoa välttämätön elementti oli muutama tölkki olutta, siideriä tai lonkeroa (lue: betonivettä) nenää kohti saunomisen ja makkaran painikkeeksi. Mitoitus tehtiin kahden päivän mukaan, pitempi reissu alkoi polkea paikallaan.

 

 

paita.jpg

Ryyppyreissuille voi halutessaan pukeutua teemaan sopivalla tavalla.

 

 

Ohjelma oli kaikesta hienosäädöstä huolimatta yksinkertainen: Istuttiin pöydän ääressä, juotiin ja juteltiin. Mikäli ohjelmaa halusi viedä pitemmälle saattoi juomiseen liittää jonkin kevyen aktiviteetin, kuten pokerin pelaamisen. Sään salliessa tätä voi harrastaa myös ulkona. Kännykän jatkuva räpeltäminen ei sitä vastoin kuulunut ryyppyreissulle. Lisäohjelmanumeroina saunottiin, paistettiin makkaraa ja ehkä uitiin.

 

Juomista jatkettiin kunnes kaikilta alkoi mennä taju. Jos joukossa oli aggressiivisuutta, rähinäpukarit taltutettiin ja annettiin tarvittaessa päälle hieman kurinpalautusta. Temppuilijoiden perään yritettiin katsoa – näitä olivat liian humalassa uijat, saunomisennätyksiä tavoittelevat, puihin kiipeilijät ja muut vastaavat spedet. Yöpyä oli mahdollista joko sängyissä tai jossakin muussa parhaaksi katsomassaan paikassa.

 

Seuraavan aamu heräily ja yhteiset keskustelut olivat reissun hedelmällisintä antia jota kannatti pitkittää niin pitkälle kuin se olisi mahdollista. Yhteinen pikku humala oli sosiaalista liimaa ja aamutuimaan jutut olivat levottomimmillaan. Asiat yhdistyivät uudella tavalla ja loistavia ideoita sinkoili. Aamiaiselta siirryttiin vähitellen samaan ohjelmaan kuin oli edellisiltana. Nautinnollisinta mukin ottaminen oli, kun se aloitettiin varovasti ja tahtia kiihdytettiin vähitellen. Näin saavutettiin paras lopputulos. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa oli syytä siirtyä kirkkaisiin juomiin, sillä oluen tissuttelu toisena päivänä toimii enää aniharvoin.

 

Toisena aamuna tunnelma oli yleensä melko vaisu, rauhallinen ja tällöin voitiin reissun todeta olleen onnistunut. Oli aika laskea ruumiit, pakata tavarat ja lähteä kotiin. Alkoholia ei enää nautittu. Itseasiassa se oli loppu jos mitoitus oli oikea. Seuraavana päivänä työt maistui, ideoita toteutettiin, tulosta syntyi ja mieli oli reipas. Tässä vaiheessa ei aktiivimallit tai muutkaan nykyhallituksen hassuttelut tai nalkuttavan pomon haistattelut eivät vituttaneet enää lainkaan. Seuraava työviikko oli taas hyvä aloittaa latautuneena "puhtaalta pöydältä".

 

 

mokki.jpg

Mökki järven rannalla tarjoaa mainiot puitteet ryyppyreissulle.