OSA 1 : PUTKI-REISKA

 

Hieman introvertiksi kaveriksi tiedetty Juhis oli oman itsensä herra, vailla normaalien ihmisten rajoituksia, niin hyvässä kuin pahassa. Juhis nautti huoletonta oloneuvoksen elämää täysin siemauksin iloisessa Itä-Helsingissä. Aika kului lähinnä lähiökapakoissa tissutellen, maksukanavia katsellen ja konsolipelejä pelaten. Juhis oli Kontulan kingi.

 

Eräänä aamuna Juhiksen vasta nauttiessa aamupalaa, eli jääkaappikylmää olutta, soi ovikello.

-Kuka siellä, en osta mitään, karjui Juhis ovelle.

 

Ovikellon rimputtelu sen kuin vain yltyi. Oliko siellä kenties nettipoliisi Fobba? Olihan Juhis imutellut netistä jos jonkinlaista materiaalia, mutta ei ainakaan tietoisesti sellaista mistä virkavalta olisi kiinnostunut. Tai entä jos siellä olisi työ- ja elinkeinotoimiston innokas virkailija? Olihan hän kuullut työttömien työnhaun aktivoimisesta, mutta että he tulisivat hakemaan töihin kotoa asti? Tai sitten ovella oli joku Jehovan todistaja…

 

Juhis hyppäsi sänkyynsä ja piiloutui peiton alle, mutta pian ovelta alkoi rapista siihen malliin, että avainta soviteltiin lukkoon. Juhiksella kytkeytyi päälle jokin kodinpuolustus-mekanismi ja hän hyppäsi peittonsa alta kuin pantteri ja nappasi käteensä pesäpallomailan. Juhis päätti tarjota kotirauhan rikkojalle elämänsä muilutuksen.

 

-Jaa, täällä oltiinkin kotona, tokaisi huoltoyhtiön univormuun sonnustautunut nuorimies.

-Toinen meistä on kotona ja toinen meistä alkaa toivoa olevansa kotona ellei kunnon selvitystä ala kuulua!

-Tuota vessanpönttöä vaan tulin katsomaan. Alakerrasta on tullut valitusta, että se lorottaa.

-Hä? En mä vaan ole kuullut mitään lorinaa. Ettei vaan kuuluis alakerran rouvalla lorinaa päästä! Välillä tuntuu ettei sillä siellä päänupissa olekaan muuta kuin keltaista nestettä. Muuta ei sen muijan suusta kuule kuin ainaista kitinää milloin mistäkin asiasta.

-No joka tapauksessa pönttö on tarkistettava. Vuotava pönttö voi tulla taloyhtiölle kalliiksi.

 

Jäppinen asteli vessaan ja kyyristyi tarkastelemaan pönttöä. Kaveri pyöri pöntön ympärillä kuin kirurgi ennen leikkausta ja olisi jopa voinut luulla, että kundilla oli jokin perverssi viehtymys pönttöihin, niin intensiivistä paskapöntön ympärillä kieppuminen oli. Juhis oli juuri edellisiltana käynyt lähikuppilassa vetäisemässä kostean illan jonka päätteeksi Juhis oli vääntänyt pöntön pohjalle kunnon krapulakiekuran jarruviivoineen kaikkineen. Muutenkin siivous oli asioita jotka eivät olleet Juhiksen kovin hektisessä arjessa prioriteettilistalla aivan kärjessä. Huoltomies kakoi kurkkuaan ja raapi päätään.

 

 

 

-Ihmeellistä. Todella kummallista…

-Jaa, mikä niin?

-Pönttö näyttää olevan moitteettomassa kunnossa joskin ”hieman” törkyinen, mutta naapurit valittivat veden valumisesta…

-No välillä mulla saattaa tulla pitkä pissa.

-Hmm, se ei selitä jatkuvaa lorinaa… Mies tarkasteli vessan lavuaarin hanaa ja totesi hanan olevan moitteettomassa kunnossa. Mites muuten… lasketko vettä paljon?

- En…

- Tarkoitan muita vesipisteitä, esimerkiksi keittiössä. Kai juot vettä tai käytät vettä ruuan laittoon?

-No enpä juuri juo vettä. Juhis osoitti keittiössä olevaa muhkeaa tyhjien kaljatölkkien kokoelmaa. Vesi ei kuulunut Juhiksen ruokajuomiin eikä ruuanlaitto ollut myöskään lempiharrastuksia. Ruokapuolesta piti huolen alakerran pizzeria ja juomana toimi Koffin valmistama heppalimu.

-Todella outoa. Mikä ihme lorinan sitten saa aikaan… Juippi raapi kaljuaan. Samassa makuuhuoneen ovi aukesi ja Juhiksen edellisillan yövieras, Maisa, astui keittiöön. Maisa alkoi tonkia keittiön kaappeja.

-Vaimo?, kysäisi jolppi.

-En tiedä mikä, mutta ei ainakaan vaimo. Jos naista kaipaat, niin vie mennessäsi, mutta älä palauta.

-Jaa, voisihan sitä tuollaisen kanssa lähteä…

-Mitä te homopojat siellä kuiskailette? huusi varsin sanavalmis ja ronskipuheinen Maisa.

 

Juhista alkoi lorinaläpätykset tympiä. Nyt nämä spedeilyt saivat riittää. Juhis hän päätti toivottaa heipat nahkatukkaiselle lorinahessulle. Myös Maisan naama alkoi kyllästyttää, joten Maisastakin oli hankkiuduttava eroon, jotta Juhis saattoi aloittaa päivän askareet (eli x-boksin pelaamisen ja kaljan kittaamisen).

 

-No niin sitten tuosta ulos ja näkemiin ja vie lorinapuheet mennessäsi.

-Mutta se lorina…

-Minä olisin kyllä tuollaisen remonttireiskan mukaan voinut lähteäkin. Tuollainen söpö pieni kaljupää…

-No mutta sehän sopii, jos pistät vauhtia niin saat ehkä kuulapäisen putki-reiskan kiinni. Sinun Maisa täytyisi muutenkin lähteä. Mulla olisi hieman kiire töihin.

-Mihin töihin? Sitä paitsi sullahan on ansiosidonnaisen päiviäkin vielä jäljellä?! Ei vielä kannata mennä, niinhän sä sanoit, vaan vasta kun päivät alkaa loppua. Sä sanoit että teet taas vasta siinä kohtaa vaadittavan määrän duunia niin että päivät nollautuu.

-Se oli silloin se ja nyt on nyt. Mutta nyt sun on ihan aikuisten oikeesti pakko lähteä.

-Sika! Ensin teet temput ja sitten heität kylmästi pihalle!

-Näin on näppylät, mut sori. Mut hei otetaan ens viikolla uusiks. Nyt ihan  oikeesti on pikkusen bisneksiä. Kato mun pakko ottaa itteeni niskasta kiinni, saada oma elämä kuntoon ja päästä seuraavalle levelille.

 

Juhis rakasti ja suorastaan eli konsolipeleille, joten itseasiassa hän ei edes valehdellut, kun kertoi halustaan päästä uudelle levelille. Sitä paitsi se kuulosti helvetin hyvältä ja vakuuttavalta. Hieman vittuuntuneena Maisa kiskoi vaatteet ylleen ja paineli matkoihinsa. Taisipa vielä ovensuusta toivottaa pitkät paskat Juhikselle keskisormen säestämänä.