UIMASSA

 

Oltiin rannalla ja naperot hyppi laiturilta. Talviturkki oli vielä allekirjoittaneelta korkkaamatta ja niinpä päätin vähän näyttää muksuille hyppäämisen mallia ja pulahtaa norppamaisen sulavasti veteen kuin mustavalkoisista Tarzaneista tuttu Johnny Weissmuller konsanaan. Ennen kaikkien aikojen leiskautusta vetäisin ajan hengen mukaisesti pienet teatraaliset flossaukset laiturin nokasta. Taisinpa viihdearvoa lisätäkseni karjaista vastarannalla mopon sarvissa notkuville lippislökäpöksykansalaisille vähän "jotain hieman rehvakasta". Käytöksestä näki heti että armeija oli vielä räkätapeilta selvästi käymättä. Niinhän siinä kävi että aika kultas muistot, 20 vuotta sitten jengi olis tullu hypyn jälkeen ulvoon nimmareita, mutta ei enää. Lätkähdin mahalleni järven pintaan ja vedestä noustua performanssin jälkeenkin vatsaläski punoitti kuin pihlajanmarja. Puhumattakaan pikku veitikasta. Fiilis oli kun joku olis humauttanu pesismailalla haaroväliin. Kömmin lepäämään huovalle ja voivottelemaan oloani, mutta saatoin kuulla hupparikansan edustajan kysyvän energiajuomatölkin takaa: "Prisma-arkea elävä pappa, ethän sä loukannu itseäs?" No, tästäkin vielä noustaan. Mottoni on aina ollu: "mieluummin reteesti vituilleen kuin hissutellen päin persettä."

 

GRILLAAMASSA

 

Ihminen on kiistatta vaikutuksille altis. TV-kokit loihtivat veret seisauttavia kulinaristisia makuhermoja hyväileviä elämyksiä vaikka auton hattuhyllyllä pari viikkoa auringon paahteessa lojuneesta nakkipaketista. Tästä innoituksen saaneena päätin yllättää perheeni naisväen ehdalla grilliruualla. Tiedettehän nämä naistenlehdistä ja vauva.fi-palstalta tutut puolison "ilahduttamisvinkit"...Arkihan on normaalisti sitä, että töissä painetaan selkä märkänä ja sama ralli jatkuu illalla himassa, melatoniinilla nukkumaan ja kofeiinilla ylös.

 

Kuulun siihen koulukuntaan jossa kesän perinteiset palan painikkeet valmistetaan klassisella pallogrillillä. Pyhä yhteys: hiilet, grilli ja sytytysneste ovat suomalaisen kesäkokkaajan peruspilarit eikä tätä myyttistä kolmikantaa sovi romuttaa tarjoamalla mitään vegehöttöä. Läskiä sitä olla pitää, ja mielellään mahdollisimman paljon! Moni patinoitunut kesäkokki tietää, että ei mitään niin lystiä voi ollakaan kuin onkia grillin pohjalta ritilän välistä tippuneita mustaksi hiiltyneitä makkaran palasia. Siinä saa karsinogeenit kyytiä ja penskojen vastustuskyky senkuin vain kasvaa…Heitin grilliin leilillisen sytytysnestettä ja raapaisin tulitikun eikä kuulunut kuin jumalaton humaus ja lieskat nousivat nanosekunnissa pihan korkeimpien puiden tasolle. Siinä samassa sain toivottaa hyvästit otsatukalle eikä enää tarvinnut murehtia kuinka nyppiä kulma- tai nenäkarvat! Koko pärstäosasto koki niin sanotusti ”liekityksen”. Päätin lopulta heittää kanaleikkeet ja makkarat uuniin ja lopputulos oli vähintäänkin tyydyttävä. Ainoa huono puoli oli, että huomenna on kummipojan ylioppilasjuhlat enkä tiedä mitä muu juhlaväki on mieltä mustaksi kärähtäneestä naamastani. No, onneksi kummipoikani on vuosien saatossa tottunut pieniin kommelluksiin kummisedän taholta…

 

AUTOMATKALLA

 

Välillä ei voi kuin ihmetellä noiden lasten järjenjuoksua. Henkeviä keskusteluja käytiin taas tänään. Amanda (6v.) näki pellolla leikkuupuimurin ja totes, yäk, ällöttää mua, oksettaa. Mikä haju! Mä kysyin, mitäs hajua tuosta lähtee? No kun tolla miehellä joka konetta ajaa on varmaan saappaat jalassa ja niiden pohjassa lehmän kakkaa. Se haisee. No kai ne saappaat voi pestä? Sillä on taatusti vaimo ni ei se pysty. Mites se vaimo siihen liittyy? No koska vaimo vie sen kaiken ajan, ja rahat kanssa, vaimot tekee niin. Mistäs tollasia oot kuullu? Leolta (6v pvkotikaveri), se on kiva, paitsi sillon kun se näyttää napaansa.

 

SHOPPAILEMASSA
 

Normimeininki jatkuu. Kauppakeskukseen piti lähtee katsomaan tytölle sortseja. Perillä Jumbossa Amanda ilmoitti, että haluu samanlaiset sortsit kun kaverillaan. Niissä on kuulemma papukaijan ja lihanpalan kuvia. Niin, että tässä on nyt veivattu tänään Sellot, Isot Omenat, Myyrmannit ja muut läpi selkä märkänä. Vastaan on tullu kalapaitoja ja Hockey Nightin oranssitakkeja ja ties mitä mutta ei "lihasortseja". Niin, että jos joku tietää mistä sellaiset löytyy niin vinkkejä otetaan vastaan. Täällä alkaa pienimmät, ja vähän isommatkin, sekoamaan...

 

JUNAMATKA HELSINKI-PÄIVÄN KONSERTTIIN

 

Luulin meneväni Elastista kuuntelemaan, mutta yleisö oli nuorta kuin Titi-nallen keikalla. Toisaalta hyvä, kerranki tälläinen pygmi näki joitain muutakin edessä olevan pohkeet. Junareissulla konserttipaikalle sai Amanda (6v) konnarilta "lasten junalipun". Lappusen saatuaan Amanda katseli miestä, vuoroin lippua ja kysyi: "mikä tää on, joku peliäppi vai??" Konnari sanoi: "Ei, se on pelkkä lastenlippu". "Ai jaa", sanoi Amanda ja nappas lipun menemään ja jatkoi kännykällä pelaamista...

 

LOMALLA KREIKASSA

 

Aika velmuja nuo uudet helleeniystäväni Vasilis Alkis ja Petros Ouzo. Kultahampaat kilvan Joonianmeren korallien kanssa kiiltäen ilkkuivat väitteelleni siitä, että Suomi on rallikansaa...pyysin veitikat kyytiin ja vääntelin Agios Stefanoksen serpentiinitiet suoriksi kuin teiden Michelangelo konsanaan. Vaihdekeppi sai todistaa sellaista silmä-käsikoordinaatiotyöskentelyä ja aistien sinfoniaa ettei edes Maranellon moottoriradalla, siellä mustan orin pyhimmässä, oltu moiseen totuttu. Vartin kepityksen jälkeen molemmat herrat olivat hiljaista miestä...taisipa toinen jopa laskea alleen...seuraavana aamuna respan irvileuat, Vasilis ja Petros, olivat kiinnittäneet hotellihuoneeni oveen lapun: "Here lives the man with hands like Mäkinen, legs like Bottas and nerves like Räikkönen. Don't mess with Finns!" Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää juhannusta till allihuuppa.

 

TELTTAILUA KOTIPIHALLA

Selviytyjät-sarjan innoittamana päätin järjestää muksuille pienen extreme eräjormailun pihalla telttayön muodossa. Sudenpentujen käsikirja, "Rambo-puukko" ja majojen rakentelu kuuluivat allekirjoittaneen nuoruuteen, mutta eihän näillä nykyajan kermaperseisillä älypuhelinta näpyttelevillä "Megis-Maisoilla" ole mitään käsitystä kuinka villissä ja kesyttämättömässä luonnossa toimitaan. Intissä ja festarireissuilla olivat teltat tulleet minulle tutuiksi joten some-sukupolven pilttienkin oli aika uskaltautua mukavuusalueen ulkopuolelle villipetojen keskelle...Telttaa kootessa kävi nopeasti selväksi ettei korkeakouluopinnoista talorakennustekniikan saralta ollut juurikaan hyötyä kun koottiin kiinalaisvalmisteista perhetelttaa joka veti vaativuudessaan vertoja JYSKin huonekalujen kokoamiselle. Runkotolpat olivat lyijykynääkin ohuempia ja niinpä nukkavierun konttorirotan hienomotoriikkaa ja hermoja koeteltiin isolla kädellä hyttysten jatkuvasti nautiskellessa meikäläisen kalkkunanvaaleista sääristä. Sinnikkään uurastamisen jälkeen sain kuin sainkin lähinnä sinistä katiskaa muistuttavan kyhäelmän pystyyn ilmastointiteipin ja nippusiteiden suosiollisella avustuksella.

 

Asetuimme jälkikasvuni kanssa makuupusseihin ja lapset valittivat jatkuvasti milloin kuumuutta, milloin kovaa maata tai valoisuutta. Taisipa jokunen pierun tapainenkin muksuilta luikahtaa...ilmeisesti tuoksusta päätellen joku oli syönyt iltapalaksi sipulimakkaraa... Vaikka telttakangas oli ohut kuin makkarankuori jäi peräilma ikävällä tavalla leijumaan makuusoppeemme toviksi eikä kurkkuun kipuava oksennuksen tunne ainakaan helpottanut unen saantia. Lopulta muksut nukahtivat ja alkoivat kuorsata, mutta minä en. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että seuraavana päivänä selkään tultaisiin tarvitsemaan kalevalalaista jäsenkorjaajaa, sillä sentin paksuinen telttapatja ei todellakaan vastannut Hästensin kuohkeata joustinpatjaa. Kaiken kukkaraksi perheen pienin oli todella levoton nukkuja ja välillä kyynärpäätä tuli vieressä makaaville oikein olan takaa.

 

Joskus kolmen aikaan aamuyöstä kyllästyin ja lähdin katselemaan sisälle telkkaria. Nukahdin sohvalle. Aamulla heräsin muksujen huutoon. Teltassa oli kuulemma nivusiin asti vettä, kuumuutta kuin päiväntasaajan tropiikissa ja muurahaisia kaikkialla... Telttailu sai meidän perheessä riittää, laitoin teltan Toriin myyntiin "annetaan"-palstalle...

 

LOMAMATKA KERAVALLE

 

Päätin lähteä lomareissulle. En kuitenkaan lähtenyt hulluttelemaan mihinkään kaukomatkalle Timbuktuun vaan tuohon naapurikuntaan, Keravalle. Matkaa Keravalle on n.6 kilometriä. Eipä tarvi miettiä rokotuksia, passia, aikaeroa, pohtia hotellivaihtoehtoja, miettiä mahdollisia roaming-hintoja tai valuutanvaihtoa.

 

Turistilla tulee olla tietty mukana kamera lomareissulla joten räiskin vyölaukkuun sonnustautuneena hullunlailla kuvia kun äkkiä joku paikallinen tuli kyselemään että milläs asioilla kuvailet. Sanoin että loma-albumiini tietty ja ehkä faceen. Meillä oli pieni kielimuuri (olin kuitenkin turistireissulla) joten en tiedä ymmärsikö tai oliko heillä edes täällä face. Eivät ilmeisesti ole tottuneet turisteihin. Ihme juttu, mutta lomalla sitä on paljon rentoutuneempi fiilis, eikä arjen rutiinit paina.

 

Päätin hankkia reissulta kotiin viemiseksi lomatuliaiset ja samalla kävin kietaisemassa kävelykadun terassilla yhden sateenvarjodrinkin loman kunniaksi. Väki ihmetteli kovasti kun kävelin ympäriinsä havaijipaidassa ja sortseissa vesisateen vihmoessa asfalttiin mutta eihän turisti voi tietää lähtiessään millainen sää matkakohteessa vallitsee. Kävin tutustumassa muutamaan museoon ja täytyy sanoa että kaupungin värikäs historia vei tällaisen paatuneenkin travellerin sanattomaksi. Lopuksi hyppäsin junaan ja painelin kotiin. Muillekin reppureissaajille voin suositella matkakohteeksi Keravaa, sillä julkinen liikenne toimii, kävelykadulla on kansainvälinen fiilis (muutamia mamuja mäkkärin edessä) ja hieman kauempana hyviä shoppailu outletteja (Tokmanni, Motonet, honkkari) josta löytyy huippubrändejä. Lisäksi paikallinen hygieniataso on kohtuullisella tasolla ja toimeen tulee kohtalaisesti omalla kielellä. Säät ei tällä kertaa suosineet, mutta eipä palanut nahkakaan mikä olisikin pilannut lomamatkan tyystin. Säästyypä aurinkorasvat seuraavaan reissuun. Reissun jälkeen on helppo yhtyä sanontaan; matkailu avartaa. Kyllä kelpaa taas talvella katsella lomakuvia reissusta. Kaikille omatoimimatkailijoille haluan muistuttaa että matkalle on hyvä varata hyvät kengät, sekä varoa taskuvarkaita, varmistaa että matkavakuutus on kunnossa ja jos viipyy pitempään niin omat kahvinpurut ja ruisleipää. Hyviä lomia kaikille.