Yksi varma kesän merkki on autokuume. Astelin paikallisen jobbarin pihamaalle ihailemaan peltilehmiä. ”Myyntimiespaitaan” sonnustautunut simasuinen myyjä tuli välittömästi siihen pyörimään myyntiprovikan kiilto silmässä ja tarjoamaan vatsalaukun räjäyttävää automaattikahviaan potkiessani yhden loppuunajetun mersun renkaita. Kerroin sliipatulle klopille minkälainen rutinoff olisi hakusessa ja eteeni saateltiin automaattivaihteinen Camaro, jossa oli avattava katto. Ei muuta kuin auto murahtaen käyntiin, katto auki ja kiesin keula kohti Kaivopuistoa.
Järki-ihminenhän ostaisi Corollan, mutta todellinen nautiskelija ja elämän erilaisten aisti-ilojen ystävä ostaa ilman muuta jenkkiauton, jossa muskelia ja testosteronia riittää enemmän kuin Bull Mentulan kaveripiirissä. Bensaa 3.6-litrainen V6-pannu vei niin paljon, että kerran kun iski sukan lattiaan niin tunsi kuinka otsonikerrokseen paloi reikä, samoin omaan lompakkoon. Samaan aikaan, kun naamalle nousi virne, nousi myös huoli mannerjäiden sulamisesta… Erikoinen tunteiden ristiriita. Silti rähäkkä korahtelu konepellin alta jätti naamaan vekkulin virneen…
Radiokanava Hitmixiä kuunnellessa ajaessani luu lankulla pitkin Esplanadia, tunsin kuinka päät kääntyivät. Tällainen kaunotar ja muotovalio herätti aina ansaittua kunnioitusta, liikkui sitten missä tahansa. Matkustusmukavuus tuskin voisi olla parempi kuin Chevroletin nahkajakkaralla istuessa... Upea alusta teki autosta lähes immuunin kaikille tienpinnan puutteille ja avattavan katon ansiosta pärjäsi vallan mainiosti seksihelteelläkin...
Premium-luokan peltikatiskoissa pikkutöyssyt eivät munaskuita ravistele muhkeiden 19 tuumaisten kesätassujen kuljettaessa kesäistä kruisailijaa. Kalliossa deekut moikkailivat rennosti ja tuli taas pitkästä aikaa oikein kunnolla ikävä aikoja, jolloin autot saivat olla AUTOJA isolla A:lla (eikä mitään sähkö/hybridiautoja) ja auton gramofooneissa soljui rehti ysäripop c-kasetilta eikä mikään Spotifyltä hankittu suomirap! Ihan tuli mieleen kaihoisat nuoruusvuodet torilla kurvaillessa kaverin Granadan kyydissä…taisi siinä jokunen tippa silmäkulmaankin tirahtaa muistellessa noita aikoja…
Sen verran olen Fast & Furious-leffoja katsellut, että pikatielle päästyäni annoin laskettaa ihan huolella ja tuskin olin kisuttamisessa alkuun päässyt, kun tien poskessa nököttönyt selfie-tikku päätti ikuistaa minut ja kesärassini ihan potrettiin asti. Harmi kun ei sattunut pyhäpaitaa päälle, olisi saatu kiva 600 euron kesäkuva. No sen verranhan menevällä kesämiehellä tippuu kyyristyessä taskuistakin…
Kesän viilein kyttä ei ole suinkaan Kontio & Parmas, vaan peltipoliisi, ja tämä teiden varsien viheliäinen paparazzi tekikin ikävän loven lomasuunnitelmiin, mutta muuten taidan käydä näillä auton koeajoilla toistekin, ja ihan ostomielellä, tietty…
Kommentit