Kävin pyörähtämässä Motonetissä pällistelemässä grillejä eikä aikaakaan, kun eräs perheenäiti katsoi minua ja kysyi:” anteeks…” ja jatkoi ”ooksä myyjä, näytät niin asiantuntijan näköiseltä mieheltä?”. Olin hetken hiljaa… minkä näköinen on ”asiantuntijannäköinen mies”? Titteli kuulosti kieltämättä niin hyvältä, etten tiedä vieläkään miksi, mutta kakistin: ”O-olen minä..” Vielä pari vuotta sitten tyttäreni kertoi iloisesti tutuille ja vähän muillekin, että ”aina kun isi grillaa, niin sillä menee heemot ja sit sen täytyy ottaa sitä ruskeeta ressilääkettä”. Tässä yhteydessä muuten täytyy mainita, että olen aikaisemmin ollut vannoutunut pallogrillimies, mutta jotenkin vaimo sai käännytettyä kokeilemaan kaasugrilliä eikä sen jälkeen paluuta entiseen ole ollut. Aikaisemmin en suostunut lähtemään kaasugrillihömpötyksiin, vaikka aina rautakaupoissa ja isommissa taimimyymälöissä kiertelinkin kaasugrillien ympärillä kuin kissa silakkapaketin ympärillä. Joskus vaimoja kannattaa kuunnella…

Suvereenisti aloin kertoilla grillin ominaisuuksista (jotka luki lapussa grillin vieressä) ja kertoilin omia aika värikkäitäkin grillauskokemuksia joissa välillä tummaksi hiiltyneitä kanafileitä on ongittu yön pikku tunneilla pihdeillä hiilien seasta. Vaikka en olekaan Jutilan Timon veroinen grillimaisteri suosittelin vilpittömästi kaasugrilliä. Valaisin ilmeisen grillauksesta tietämätöntä rouvaa joka tuumi onko nyt oikea aika ostaa grilli, että amatöörit grillaavat vain kesällä, tosi mestarit silloin kuin huvittaa, vaikka tammikuussa pikku lumipyryssä. Pikku Jallunapsun jälkeen ei siinä viimatkaan enää haittaa… niinhän siinä kävi, että rouva asteli uuden Weberin kanssa kohti kassaa… Motonetille sellaiset terveiset, että provikat saa lähettää tilille, siellä on vielä muutamalle satkulle tilaa…