Kysyin tänään Amandalta (6v) miten meni koulussa; mitä teitte ja mitä oli ruokana? Tyttö vastasi; ”ei mitään erikoista, tehtiin tehtäviä tabletilla, ruuaksi oli kebabia”. Mieleen palasivat omat koulumuistot 80-luvulta; ulkolukuna opiskeltiin ”Heinillä härkien kaukalon”-veisua, ruuaksi haaleaa vettä peltimukista ja tillilihaa, joka muistutti ulkoisesti sateenpieksemää lehmänpaskaa. Mitä lie ollut ylämäkeen tapetun antiloopin lihaa… kovin ovat ajat muuttuneet sitten noista päivistä…

Kasarilla opettajat vielä opettivat eikä koko työaika mennyt Wilmaan joutavanpäiväisiä myyjäisilmoituksia näpytellessä. Luokassa koko orkesteria johti kunnon vanhan ajan fuhrer, rouva Jokinen, jossa oli kieltämättä vääpeliainesta. Mutta ilmeisen toimivat olivat sen ajan opetusmetodit eikä siinä tarvittu mitään varhaiskasvatuskeskusteluja tai Pisa-testejä, riitti kun painoi kalloon opiskellut asiat ja jos et osannut, niin karttakeppi, jälki-istunto ja reissuvihko kyllä auttoivat motivoinnissa. Kyllä siinä kovempikin jätkä joutui tuon ajan rautakanslerin edessä nöyrtymään ja luokan villeimmätkin vesselit saatiin kyllä ruotuun. Parhaimmillaan koko luokan pojat seisoivat kuin suolapatsaat tämän karismaattisen harmaahapsisen nutturapäisen opettajarouvan ”palautekeskustelussa”, jossa ei kylläkään jaettu puheenvuoroja. Eikä siinä muuten tarvittu mitään koulunkäyntiavustajia tai vanhempainvartteja… eikä muuten kenenkään lapsen vanhemmalle tullut mieleen valittaa opettajan epäasiallisesta käytöksestä, ja miksi olisikaan, hänhän teki työtään ja hyvin tekikin…"melkein" kaikista kasvoi yhteiskuntakelpoisia...

Seuraavaksi kysyin Amandalta, että no mitä koulussa sitten on hyvää tai kivaa? Tuli hiljaista, kysyin uudelleen. Lopulta tyttö sai kakistettua: ”-No, ehkä se, että vessat on lähellä…” No, ehkä se aika kultaa muistot hänelläkin ja löytyy muutakin kivaa kuin lähellä olevat vessat, vaikka se supisuomalainen perinneruoka kebab...