No, olihan spektaakkeli tulossa tuohon 300 metrin päähän lähes takapihalle, joten ennen kuin tajusinkaan olin jo lasten kanssa astelemassa kohti hiekkakentälle koottua punakeltaista puolijoukkuetelttaa muistuttavaa pressukyhäelmää. Ties minkälaisia David Copperfieldejä ja taikuuksia horisontissa elämysteltta sitten lopulta sisäänsä kätkisikään…

Tukku Smartum-seteleitä tiskiin ja muksut jakkaroille istumaan. Itse show pyörähti liikkeelle teatraalisen musiikin ja ”hoonoo soomee” puhuvan seremoniamestarin säestyksellä. Ajan patinoimat samettiverhot, vilkkuvalot ja kotikutoinen roudariteipillä kokoon kursittu sirkusmiljöö herätti aikuisväestössä lähinnä hilpeyttä, mutta kohdeyleisö, eli muksut, seurasivat esitystä hievahtamatta ja haltioituneina. Varsinaiseksi showhahmoksi osoittautunut klovni tuuheine rintakarvoineen ja koirat saivat lasten huomion puoleensa. Vantaan yöelämässä olen saanut vinkin, että kauluspaidan napitus saa olla auki sen verran mitä habitus antaa myöden, pelle oli lähtenyt liikkeelle viiden aukinaisen napin taktiikalla niin, että rintaryijy ryöppysi ensimmäisille penkkiriveille asti…

Ilahduttavaa oli huomata, että osa esityksistä oli ilmeisesti suunnattu myös isille, tai näin ainakin oletan, sillä ihan tarkkaan en muutoin keksinyt syytä miksi lasten sirkuksessa vereväruotoisen akrobaatti-pimun esiintymisasuna toimi mustat niittirintsikat ja pikkupikkubikinit. En toki valita, oli kiva huomata, että tämäkin markkinasegmentti oli huomioitu…

Kaikessa koomisuudessaan kotikutoinen esitys osui ja upposi kohdeyleisöön kuin kuuma veitsi voihin ja sehän oli koko reissun tarkoitus. Ukrainalaispainotteinen sirkuskonklaavi taisi suoriutua tehtävästään siis kiitettävin arvosanoin. Hieno show vaikkei ihan Cirque Du Soleilin tasoinen ollutkaan. Kun kysyin tytöiltä lopuksi oliko sirkus hyvä, niin yhteen ääneen tuli vastaus; pelkkää timangiii!!