keskiviikko, 7. elokuu 2019

Festarisäätöä

Ei ole enää festivaalitörpöttelykään helppoa, kun eletään kvartaalitaloudessa. Ennen muinoin festarireissulle riitti festariliput, tukku riihikuivaa ja reppu täynnä nesteitä. Ja ehkä hammasharja. Yösijan saattoi sitten etsiä yön pikkutunneilla kun sellainen oli ajankohtaista. Nykyään festivaaliviikonloppu ei ole vain pelkkä reissu, vaan tarkoin suunniteltu ja aikataulutettu projekti.

Koko prosessi lähtee liikkeelle siitä, että perustetaan whatsup-ryhmä, jossa koitetaan pari kuukautta etsiä jokaiselle sopivaa ajankohtaa ja tässä kohtaa aletaan jo yleensä organisoitua, jostakin kuin itsestään muovautuu projektipäällikkö, ruokavastaava… Tässä vaiheessa käydään tarkoin läpi myös mahdolliset ruoka-allergiat, vähähiilarisella ruokavaliolla olevat jne…

Festarit ei ole suinkaan pelkkää hurvittelua, vaan osa tarkkaan toteutettua kokonaisuutta, joka rakentuu suunnitelmallisuuteen, suorittamiseen ja kustannuslaskentaan. Heti alkumetreillä käydään kolmikantakeskusteluissa (perheen aikuisosallistujat, kotiin jäävät lapset ja festariviikonlopun lastenhoitajat) kanssa yksityiskohtaisesti läpi mistä on kyse. Millimetrin tarkkaa työryhmätyöskentelyä johtaa luonnollisesti hallitus (vaimo). Paneelikeskusteluissa käydään puheenjohtajan johdolla läpi asialistan mukaisesti mm. muonitus (mitä syödään), fasiliteetit (missä yövytään) sekä logistiikka (millä siirrytään alueelle)… Yksi luonnollisesti keskeisistä seikoista on tietysti tavoitteiden määrittäminen (mitä yhtyeitä halutaan nähdä) sekä budjetti (halutaanko panostaa esim. VIP-lippuihin). Yleensä hallitus, joka myös muodostaa johtoryhmän, on näissä keskusteluissa hyvinkin aktiivinen, vaikka itse toimeenpano jääkin harmittavan usein suorittavan tahon (perheen mies) harteille.

Ennen itse festivaalipaikalle saapumista määritellään uhat ja mahdollisuudet swot-analyysin mukaisesti: uhkia ovat luonnollisesti mm. sadekuurot sekä esimerkiksi liiallinen nesteiden tankkaus. Mahdollisuuksia taas tarjoaa esimerkiksi ilmainen narikka, josta voi käydä esim. nappailemassa mahdollisesti omia juomia niin tilanteen vaatiessa jolloin etukäteen määritelty budjetti voi hyvinkin jäädä jopa alijäämäiseksi. Itse festivaaleilla toimitaan tismalleen etukäteissuunnitelman mukaan eikä sooloilua (esim. jonkin ryhmän jäsenen mahdollista katoamista) suvaita. Ryhmäkuri on kovempi kuin persujen puoluekokouksessa. Ne bändit joita on sovittu kuunneltavan, myös kuunnellaan. Luonnollisesti kaikki tekeminen dokumentoidaan kännykkään ja instaan. Lopuksi käydään läpi systemaattiset ja tarkkaan määritellyt arviointi- ja palautekeskustelut, jossa jokaisen osallistujan suoritus arvioidaan asteikolla 1-5. Samalla analysoidaan koko festivaalijärjestäjien suoriutuminen sekä lyödään mahdollisesti lukkoon seuraava festivaali ajankohta. Tarvittaessa annetaan lopuksi palautetta festivaalijärjestäjälle somessa.

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Kardaanikunkkuilemassa Teiskossa

Jumalavita, viime viikonloppuna Tampereen Teiskossa mäjähti ja oikein kunnolla, ainakin vaikut saivat totaaliset lähtöpassit maata kiertävälle radalle ulisevien ralliautojen ja pubitörpöttelyn myötä! Kaveri on aikeissa ostaa päräyttää palasen ehtaa suomalaista kansallisromantiikkaa maatilan muodossa aittoineen kaikkineen ja tottahan siellä ranchilla oli pakko käydä visiteeraamassa ja vihtomassa pois sorjasta vartalosta kaupungin pölyt.

Saavuttaessa kustannuspaikalle, pihalla grillin ympärillä, huseerasi stetsonilla varusteltu haciendan isäntä, joka tervehti tulijaa kuin kaikkien oman elämänsä länkkäreiden kingi, JR Ewing, konsanaan. Grillimaisterina operoinut illan herra ja hidalgo mainitsi, että ihan kivenheiton päässä oli käynnissä jokamiesautoilutapahtuma Kardaanikunkku, joka varmasti ainakin monelta elämänsä älypuhelimelle menettäneeltä tulevaisuuden veronmaksajalta on jäänyt tyystin kokematta. Pakkohan se oli käydä itsekin katsastamassa mistä on kyse, kun kerran oli näille leveysasteille Mansen periferiaan saavuttu…

Suomi on täynnä toinen toistaan hulvattomampia kesätapahtumia; on eukonkantoa, hiljaisuuden retriittiä, sankohiipimisen SM-kisoja, suopotkupalloa jne., mutta kyllä kardaanikunkku pubeineen vei fiiliksellään voiton. Kuvitelkaa kuulas kesäilta ja lähes tuhat kerosiinin, apulannan ja moottorisahan tuoksuista lippispäistä äijän körilästä kuuntelemassa umpitunnelissa suomirokin kruununjalokiveä Popedaa. Huh, huh. Paikalla oli sellainen määrä bensalenkkareiden ja rasvanäppien tarjoamaa testosteronia, että jos tuon energian saisi pullotettua, saisi tuolla energialla lämmitettyä vähintäänkin Itä-Helsingin…

Näissä muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineiden alfaurosten kinkereissä ei salaattipuffettia, sushibaaria tai eksoottisia sateenvarjodrinkkejä nähty, mutta ilmeisesti eurooppalaiset juomatavat olivat kantautuneet härmän perukoillekin, sillä siideriä ihme kyllä löytyi juottolan verrattain niukasta tarjonnasta. Juoko tosiäijätkin siideriä?! Ainakin allekirjoittaneella on ollut aina sellainen ilmeisesti virheellinen kuvitelma, että siidukka on lähinnä pissisten, purjehduskenkäisten slipoveriveijareiden janojuoma…

Fiilis oli hurmosteltassa vähintäänkin yhtä korkealla kuin Ed Sheeranin keikalla ja mikä ilahduttavinta ei rähinäviinaa oltu nautittu lainkaan. Crocseihin ja mustiin Jokkis-tiimihuppareihin sonnustauneet rujot ukot teuroivat cover-bändin musisoidessa kuuden promillen humalassa kuin ankat ja taisipa siellä joku tapailla jotain yhteislaulun tapaistakin, mutta ihan Allsång på Skansenin kaltaiseen hurlumhei-meininkiin ei Teiskossa ylletty. Kuitenkin suomalaiseen kesäillan viettoon niin tyypillinen pystypaini ja rähinöinti loisti poissaolollaan, vaikka joku peijaisissa jo illan pikku tunneilla veti nelivedollakin pöydän alla. Täytyy sanoa, että kyseessä oli elämys isolla E:llä ja hieno tapahtuma, joka kannattaa tulla tsekkaamaan kauempaakin…

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Festareita ja sonnin palleja

Tuskin on juhannuksesta ja Jukka Pojan ”souda kesämies”-biisin rallattelusta selvitty, kun jo alkaa festivaalikausi. Vanha festariveteraani toki tietää, että parhaat bileet löytyy teltta-alueelta, mutta kovin on ajat muuttuneet tälläkin saralla; on kaikenlaista hotellipakettia, VIP-lippua ja sonnin kiveselämystä (Tikkurila festivaali). Pallibaari friteerattuine sonnin kiveksineen jos mikä sopii erinomaisesti tietysti näin Pride-viikon teemaan, mutta kyllähän vanha mudassa kannuksensa ansainnut festarikonna viittaa kintaalla tällaisille varhaisperunaspedeilyille. Nyhtökaura kasvisburgeria ja luomumansikoita buffet-pöydästä, hei ihan aikuisten oikeesti?!? Ja siihen tietty kylkeen jotain vähätanniinista ”hölmöilevää” kuivaa omenaviiniä tai juhannussimaa ja bändien välillä pari rundia porrasnousua aktiivisuusrannekkeen tahtiin…missä välissä korkataan iso Tapio?

Muistakaahan, että festariporukka tekee festareista onnistuneen ilman hedonistista Vippeilyäkin. Parhaimpiin frendeihin sekä Captain Morganiin ja Johnny Walkeriin, voi aina luottaa. Ei siinä mitään tofua basmatiriisillä ja minttu-kurkkuraidalla tarvita! Ja kun näiden ystävien seurasta nauttii, voi tapahtua ihan mitä tahansa, vaikka ajautua keskelle kantahämäläistä Zorbaksen kantaesitystä tai päätyä tulkitsemaan Besame Muchoa pirkanmaalaiselle salsaa tanssivalle metallimiehelle…

Hyvää festarikesää kaikille, palleilla, tai ilman!

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Autokaupoilla, taas...

Voi jumaleisson, taas autokaupoilla ja lähellä oli ettei tullut 20 000 euron kahvit...joku voisi jo alkaa luulla päivityksien perusteella, että elämä on vain yhtä Vehon, Laakkosen ja Rintajoupin välillä sukkulointia...

Tällä autokauppavisiitillä päästiin jo kauppojen hieromiseen asti, mutta sitten enkelinkasvoinen Jethro Rostedt-look-alike alkoi suoltaa sellaisia satuja ettei parempiin pystynyt edes edellinen pääministeri tai satusetä Runeberg. Tarinan iskijänä kaveri oli kyllä hauskempi kuin useimmat Stand Up-koomikot ja tv:n Putous-hahmot yhteensä... Meikäläisellä oli jo "ostohousut" jalassa ja siinä tuli käytyä läpi kaikki alan kliseet: "täydellinen huoltokirja, tällaisia timantteja helmiäisvärillä on harvoin tarjolla, kulutus kuin eco-autolla ja tilat kuin linja-autossa, kunnon vanhan liiton takaveto jossa kyyti ja kuskit ovat täyttä luksusta, tällä juhlavalla sporttimallilla ajaminen ei vaadi voimistelijan vartaloa eikä teräspakaroita, konjakinvärinen nahkasisusta jalopuukoristein joka tarjoaa ajatonta tyylikkyyttä, edellinen omistaja on vanha opettajarouva joka pitänyt autoa kuin kukkaa kämmellä..."

Alkoi vimmattu tinkaaminen ja välillä tuntui, että olin tullut turkkilaiseen basaariin tai Palsanmäen takapihalle. Ääni keskusteluissa nousi sellaisille desibeleille, että alkoi näyttää vahvasti siltä, ettei tälle absurdin banaalille keskustelulle tultaisi saavuttamaan diplomaattisen sivistynyttä päätöstä. Käärin jo hihoja siihen malliin, että pian tässä jouduttaisiin vetäisemään erä pystypainia, sillä jätkä nakkasi nuuskan huuleen ja riehui kuumana kuin hellan koukku. Uumoilin jo, että tässä täytyy olla joku piilokamera kyseessä... Lopulta päätin nipistää itseäni, että olin todella hereillä, eikä koko show ollut vain helkkarin huonoa unta...

Voitte jo varmaan arvata lopputuloksen. Auto jäi kauppaan ja allekirjoittaneen ajot jatkuu nykyisellä ruosteen raiskaamalla mutterivirityksellä, jossa vakiovarusteena toimii Xenon-valojen, navigaattorin, ajotietokoneen sijaan jeesusteppi ja nippusiteet...

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Kevät ja autokuume

Yksi varma kesän merkki on autokuume. Astelin paikallisen jobbarin pihamaalle ihailemaan peltilehmiä. ”Myyntimiespaitaan” sonnustautunut simasuinen myyjä tuli välittömästi siihen pyörimään myyntiprovikan kiilto silmässä ja tarjoamaan vatsalaukun räjäyttävää automaattikahviaan potkiessani yhden loppuunajetun mersun renkaita. Kerroin sliipatulle klopille minkälainen rutinoff olisi hakusessa ja eteeni saateltiin automaattivaihteinen Camaro, jossa oli avattava katto. Ei muuta kuin auto murahtaen käyntiin, katto auki ja kiesin keula kohti Kaivopuistoa.

Järki-ihminenhän ostaisi Corollan, mutta todellinen nautiskelija ja elämän erilaisten aisti-ilojen ystävä ostaa ilman muuta jenkkiauton, jossa muskelia ja testosteronia riittää enemmän kuin Bull Mentulan kaveripiirissä. Bensaa 3.6-litrainen V6-pannu vei niin paljon, että kerran kun iski sukan lattiaan niin tunsi kuinka otsonikerrokseen paloi reikä, samoin omaan lompakkoon. Samaan aikaan, kun naamalle nousi virne, nousi myös huoli mannerjäiden sulamisesta… Erikoinen tunteiden ristiriita. Silti rähäkkä korahtelu konepellin alta jätti naamaan vekkulin virneen…

Radiokanava Hitmixiä kuunnellessa ajaessani luu lankulla pitkin Esplanadia, tunsin kuinka päät kääntyivät. Tällainen kaunotar ja muotovalio herätti aina ansaittua kunnioitusta, liikkui sitten missä tahansa. Matkustusmukavuus tuskin voisi olla parempi kuin Chevroletin nahkajakkaralla istuessa... Upea alusta teki autosta lähes immuunin kaikille tienpinnan puutteille ja avattavan katon ansiosta pärjäsi vallan mainiosti seksihelteelläkin...

Premium-luokan peltikatiskoissa pikkutöyssyt eivät munaskuita ravistele muhkeiden 19 tuumaisten kesätassujen kuljettaessa kesäistä kruisailijaa. Kalliossa deekut moikkailivat rennosti ja tuli taas pitkästä aikaa oikein kunnolla ikävä aikoja, jolloin autot saivat olla AUTOJA isolla A:lla (eikä mitään sähkö/hybridiautoja) ja auton gramofooneissa soljui rehti ysäripop c-kasetilta eikä mikään Spotifyltä hankittu suomirap! Ihan tuli mieleen kaihoisat nuoruusvuodet torilla kurvaillessa kaverin Granadan kyydissä…taisi siinä jokunen tippa silmäkulmaankin tirahtaa muistellessa noita aikoja…

Sen verran olen Fast & Furious-leffoja katsellut, että pikatielle päästyäni annoin laskettaa ihan huolella ja tuskin olin kisuttamisessa alkuun päässyt, kun tien poskessa nököttönyt selfie-tikku päätti ikuistaa minut ja kesärassini ihan potrettiin asti. Harmi kun ei sattunut pyhäpaitaa päälle, olisi saatu kiva 600 euron kesäkuva. No sen verranhan menevällä kesämiehellä tippuu kyyristyessä taskuistakin…

Kesän viilein kyttä ei ole suinkaan Kontio & Parmas, vaan peltipoliisi, ja tämä teiden varsien viheliäinen paparazzi tekikin ikävän loven lomasuunnitelmiin, mutta muuten taidan käydä näillä auton koeajoilla toistekin, ja ihan ostomielellä, tietty…