Siltasen Juttutupa sisältää tarinoita ennen julkaisemattomista novellikokoelmista. Tarinoita ei ole viimeistelty, joten niissä saattaa esiintyä kirjoitusvirheitä. Tarinoissa liikutaan välillä hyvän maun tuolla puolen joten ohjeistukseksi lukijoille voikin vain sanoa, ”Älä ota sitä vakavasti.” Jos pidit Juoppohullun päiväkirjoista todennäköisesti pidät tästäkin. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.

 

*****

 

Raavaan suomalaismiehen viittaan pukeutunut herkkä sanailija, herra Siltanen, on tällä kertaa lähtenyt purkamaan Joulun ilosanomaa novellilla, ”Maken pukkipalvelu”. Novelli on viisiosainen ja ensimmäinen osa kantaa nimeä ”Jakomäen valkea Joulu”.

 

*****

 

JAKOMÄEN VALKEA JOULU  (osa 1/5)

 

 

Makella olivat viime viikot kuluneet suoraan sanottuna hieman alavireisesti. Pitkävedot olivat menneet päin mäntyä, tyttöystävä oli heittänyt Maken pihalle liiallisen juomisen vuoksi ja töistäkin oli tullut fudut. Maken pitkäaikainen työnantaja, Pärnäsen Putki- ja asennus Oy, oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja oli näin ollen pakotettu heikkoon likviditeettiin vedoten näyttämään Makelle ovea. Ansiosidonnaisen päivärahan muodossa maksettu taloudellinen etuus riitti hädin tuskin elämiseen eikä elämä työttömänä todellakaan ollut YT-neuvottelujen runtelemassa Pohjolassa ruusuilla tanssimista. Vaikka Make asui Helsingin laitamilla, pahamaisessa Kontulan lähiössä, oli asuntojen hintataso suorastaan sikamainen, joten jotain oli keksittävä talouspuolen saattamiseksi parempaan kondikseen.

 

Make muisteli jo puupalttoo yllä Malmin hautausmaalla viruvan isäukon retostelua Joulunajan muhkeilla pukkikeikkatienesteillä, ja tuumi josko pukkeilusta olisi apua tukalan taloudellisen tilanteen kääntämiseksi positiiviseen suuntaan. Olisiko Makesta täyttämään jo edesmenneen isänsä suuret saappaat pääkaupunkiseudun pukkimarkkinoilla. Pelivelat, hilpeän elämän vietto ja yleinen vitutus oli suoraan sanottuna saattanut Maken tilanteeseen jossa tämäkin, hieman epätoivoinen kortti, oli katsottava. Make ei varsinaisesti ollut isänsä kaltainen verbaalivirtuoosi tai sanaseppo, mutta sen verran värikkään elämän Make oli nuoruudessaan Myllypuron, Mellunkylän, Itiksen ja Kontulan kulmilla viettänyt, ettei nyt muutama mahdollisesti rahakas pukkikeikka kyllä jäisi tekemättä huonon ulosannin ja maanisen esityskammon vuoksi. Elämäkokemustahan Makella riitti ja tarvittaessa myös sanan säilää irtosi enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Make laittoi ilmoituksen Helsingin Sanomien ”sekalaista”-palstalle otsikolla, ”Maken Pukkipalvelu”, ja pian Make saikin jo joitakin yhteydenottoja. Itseasiassa joulupukkikeikkoja tuli viisi mikä olikin varsin sopiva määrä. Viidestä keikasta Make aprikoi mielessään saavansa pitkälti yli 300 euroa puhtaana käteen ja työttömälle juomarille se antaisi itseasiassa varsin mukavan alun kosteata uutta vuotta ajatellen.

 

 Aikataulu oli Jouluaatoksi tiukka, sillä Joulun "prime-time" ajoittui ilta viiden ja kahdeksan välille. Make sopi pukkikeikat reilun puolen tunnin välein huomioiden kuitenkin matka-ajat eli siirtymisen kohteesta toiseen. Maken entisen työnantajan viime vuoden pikkujouluista Makelle oli jäänyt nurkkiin vanha pukin takki ja kun kenkäkaapistakin löytyi vanhat huopatossut ei jäänyt jäljelle kuin tonttulakin, silmälasien, kepin ja parran hankkiminen. Itäkeskuksen Tiimarin konkurssimyynnistä löytyikin tarpeisto kuluttajaystävälliseen hintaan ja kun Make vielä kaivoi kaapistaan vanhat punaiset Vuosaaren Viikinkien verkkarit oli Make enemmän kuin valmis todelliseen Jouluiloitteluun.

 

Ensimmäinen pukkikeikka oli buukattu Jakomäkeen, aivan "Jakiksen" ostarin läheisyydessä sijaitsevaan Breznevin ajan Neuvostoliiton rakennustyyliä muistuttavaan kerrostalo-kompleksiin. Oikea osoite löytyi samantyyppisten elementtitalojen runsaasta kirjosta huolimatta helposti, sillä Jakomäki oli Makelle entuudestaan jo varsin tuttu, sijaitsihan Maken entinen työpaikka läheisellä Tattarisuon teollisuusalueella. Make, vaikkei aikaisemmin pukkikeikalla ollut ollutkaan, tiesi että joulupukin ympärillä pyörivä maaginen mystiikka kokisi kovan kolauksen jos pikku piltit tajuaisivat pukin tavalliseksi levyseppähitsaajaksi, joten Make päätti ennen tilaajalle, Liisa ”Lissu” Torviselle, ennen saapumistaan. Soitto osoittautui tarpeelliseksi, sillä buukattuaan keikan Make ei ollut innostuksissaan käynyt läpi millään lailla asiakkaan toiveita pukkikeikan suhteen.

 

Lissuksi itsensä esittelyt nortin ja keskikuran karaisema hapuileva puhelinääni kertoi Makelle alaoven ovikoodin ja kehotti tulemaan sisälle ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan sauna-osaston ovelle. Make jäi odottamaan toimeksiantajaa. Pian rappukäytävään asteli kauhtuneeseen numeroa liian pieneen aamutakkiin pukeutunut ja rosmariininvärisin papiljotein koristautunut lähiölissu (siis varsin varsin tyypillinen kaljalla ravittu pakastekalkkunan värinen pubiruusu). Vaikka Lissun ulkoinen habitus olikin kaikkea muuta kuin ylväs osoittautui Lissu varsin hyväntahtoiseksi ja kiltiksi ihmiseksi. Lissu kertoi, että pikku-Lassi, jota varten pukki oli tilattu, uskoi joulupukkiin kuin Jokerit-fanit Harkimon paskapuheisiin, joten Lissu toivoi että pukki vetäisi kunnon shown joululauluineen ja muine Joulun ajan ritirimpsuineen. Make oli hinnoitellut pukkikeikkansa kolmeen kategoriaan; oli ns. karvalakki-malli johon kuului vain lahjojenjako, sitten oli ns. normisetti johon kuului lahjojen jako sekä laulut ja sitten luxus-setti johon kuului koko hoito, laulut, leikit, pelit ja pensselit. Tällä kertaa tarkoitus oli toteuttaa Torvisen perheessä normisetti, lauluineen.

 

Liisa meni asuntoonsa ja pian perässä saapui pukin tamineisiin sonnustautunut Make olallaan saunaosastolta mukaan poimittu musta roskasäkki, joka oli täynnä lahjoja. Rappukäytävässä Make otti pienen rohkaisuryypyn povitaskuunsa sijoitetusta taskumatista ja soitti ovikelloa.

 

Ovea avaamaan tuli ovelle hätyytetty 4-vuotias pisamanaamainen reipas ja iloinen pikku-poika silmät intoa kiiluen. Makella ei ollut aavistustakaan kuinka pukin tulisi käyttäytyä, mutta päätti koittaa mielessään toteuttaa amerikkalaisista elokuvista apinoitua pukki-stereotypiaa, illuusiota kivasta höpöttelevästä möhömahaisesta setämiehestä. Make astui sisään.

 

-   Hohhoh, heipä hei Lassi. Onkos täällä kilttejä lapsia?

 

Ennen kuin Lassi ehti jännitykseltään vastaamaan mitään kuului olohuoneesta perheen pään, Repan, kantavaääni.

 

-   Ei ole kuin vittumaisia ukonköriläitä.

 

Lassin isä, Repa, oli paitsi vittumainen äijä myös äärimmäisen töykeäkäytöksinen keskaria kittaava hanttapuli. Repa oli tyypillinen työtä vieroksuva, Lidlin kuraolutta lähes päivät läpensä litkivä rasisti-impesilli, joka ei ymmärtänyt eikä piitannut toisten tunteista tirin taria ja olikin suoranainen ihme, että Lissu oli jaksanut katsella sohvalla persettään lähes 24 tuntia vuorokaudessa liottavaa talipalloa jo lähes 20 vuotta. Repan artikulointi ja epäkorrekti käyttäytyminen oli jo käsite sinänsä. Repan älykkyysosamäärä ei ollut juuri planktonin vastaavaa suurempi ja tämän sai pian myös paikalle yhytetty Make huomata.

 

-  On, on täällä kilttejä lapsia!! Mä oon ollu kiltti koko vuoden! Iloitsi isänsä vittumaisuuksista lapsenuskoisesti ymmärtämätön ja piittaamaton Pikku-Lassi.

 

Lassi iloitsi ja pomppi kuin olisi odottanut pukkia Juhannuksesta saakka. Todellisuus ei ollut varmasti kaukana, sillä Jakomäessä pienen lapsen ilonaiheet saattoivat olla todella harvassa.

 

 Repa röhnötti sohvalla, perheen teini-ikäinen Julia-tytär notkui tv-tuolissa ja hermostuksissaan oleva Lissu äiti istui toisessa nojatuolissa. Lissua hermostutti, sillä hän tiesi kuinka huonokäytöksinen ja töykeä Repa saattoi kaljapäissään vieraille olla. Lissu toivoi hiljaa mielessään, että tällä kertaa Repa osaisi käyttäytyä niin ettei heidän muiden tarvitsi taas kerran menettää kasvojaan. Make toppuutteli innokasta pikku-Lassia ja asteli peremmälle Torvisten olohuoneeseen jonka Repa oli koristellut Jakomäen yleistä atmosfääriä kunnioittaen taivaansinisin Pirkka-oluttölkein. Tunnelma oli kuin suora rekonstruktio mestariohjaaja Mika Kaurismäen suomirainasta; olohuoneen pöytää koristi somasti kuin joulukynttilät keskaritölkkien komea rivistö ja television taustalle olevaa kirjahyllyä komisti 80-luvun kiistaton statussymboli Focus-tietosanakirjan koko komeus a:sta ö:hön.

 

Repalla oli selvästi päällä hidashumala. Siis sellainen, jota ei hankita yhden illan törpöttelyllä, juomiseen on pitänyt sitoutua pidemmäksi toviksi. Repan puheenparsi, sekä ääni ja murre, toivat häkellyttävällä tavalla mieleen Kotiteollisuusyhtyeen Jouni Hynysen. Tosin Hynysen suuhun karski kielenkäyttö sopi huomattavasti paremmin kuin sohvalla lojuvalle kalsariasuiselle mätisäkille. Make päätti olla välittämättä Repan letkautuksista ja päätti hoitaa keikan ammattimaisesti päätökseen.

 

-  Jaahas, jos täällä kerran on ollut kerran kilttejä lapsia niin saisikos Pukki kuulla hieman lasten laulua ennen kuin katsotaan mitä tuomisia pukilla on mukanaan?

 

-   Tuosta rokonarpisesta naamasta päätellen tolla pukilla ei taida olla lahjoiksi tarjolla muuta kuin finnivoidetta. Jätkän lärvihän on kuin Quattro Staggione! Paskat täällä kukaan laula mitään, lahjat pöytään vaan ja adios!

 

-   Jaahas, paikalle näkyy sattuneen joku koomikkokin. Näkyy huumorintaso kuitenkin olevan kuin Ere Kokkosen filmatisoinneissa konsanaan. No, sallittakoon pieni leikinlasku kun on Joulunpyhät ja kaikki. Katsotaanpa mitä täällä säkissä on. Kas, kas täältähän löytyy iso paketti ja siinä lukee, ”Hyvä Joulua, Repalle”.

 

-   Eihän tuo koukkuselkä olekaan ihan turha jätkä. On sillä sentään jotain järkeviäkin tuomisia.

 

-   Olepas nyt Reijo. Voisit yrittää edes käyttäytyä, on sentään Jouluaatto, toppuutteli jo Lissukin kaljapöhnässä örisevää miehen kuvaketta.

 

-   Mitä helvettiä, täällä on kutsu Minnesota-hoitoon Lapualle kahdeksi kuukaudeksi! Mitäs helvetin pilaa tämä on?

 

Huoneessa tuli äkkiä hiljaista. Perheen teini-ikäinen tytär kihersi tv-tuolissaan. Selvästikin tytär oli sitä mieltä, että perheen pään olisi tarkoitus hakea apua alkoholiongelmaansa AA-klinikalta ja oli lähettänyt tälle kutsun Minnesota-hoitoon. Make jatkoi ripeästi lahjojen jakamista joista suurin osa oli luonnollisesti perheen kuopukselle, pikku-Lassille. Lahjasäkin pohja alkoi jo häämöttää kun äkkiä Maken vatsassa alkoi kiertää vallan julmetulla tavalla. Viimeksi samanlaista kipua vatsalaukussaan Make oli kokenut lomareissullaan Sharm-el-Sheikissä ja tuolloin koko viikon loma oli kulua WC-tiloissa perseellä kusten.

 

Ennen Jakomäkeen saapumista Make oli pistäytynyt rullakebabilla Kontulan ostarilla ja nyt tuo itämainen herkku tulisine kastikkeineen muistutteli olemassaolostaan. Make ajatteli, että hän voisi laskea peräilmaa kevyesti niin ettei kukaan huomaisi mitään, mutta toisin kävi. Paitsi että pyllystä pärähti ilmoille sienimäinen sinertävä savupatsas luikahti pöksyihin myös märkä pieru. Make tunsi kroppansa ja oli täysin varma, että pieru enteili jättimäistä kiekuraa.

 

-   No nyt tuo saatanan Pukki alkaa jo täällä tarjoilemaan lämmintä kuppiakin!, hermostui kaikkien sohvien kruunaamaton kuningas ja pissa-kakkahuumorin ylin ystävä, Repa.

 

-  Reijo! Paraskin puhuja. Itse paukuttelet ja piereskelet täällä minkä munien kaivamiselta ennätät. Turha väittää että akkojen kalkatus kylillä "Torvisen töräytteluistä" olisi ihan tuulesta temmattua urbaania legendaa. Äläkä yritä väittää mitään muuta, minä ne ralliraidat sieltä kalsareista aina pesen! hermostui jo Lissukin yhtyen ”keskusteluun”.

 

-  Mutta toi jätkähän mätänee pystyyn! Ei tämä haju mitään, mutta silmien kirvely…

 

-   Reijo, jos sinulla ei ole mitään kaunista sanottavaa, niin ole hiljaa!! Lapsellista käytöstä isolta mieheltä. Eihän ihminen sille mitään voi jos ilmaa kertyy vatsaan. Pakkohan se on sieltä ulos päästää. Joulupukki voi ihan hyvin käyttää meidän vessaa jos pukilla on ilmavaivoja.

 

-  Voiko Joulupukeillakin olla ilmavaivoja, ihmetteli Pikku-Lassi. Siis ihan niinku isillä?

 

-  Kyllä voi, jos Joulupukin muori on vaikka käyttänyt joulupuurossa laktoosia sisältävää maitoa.

 

Lissu koitti korjata tilanteen ja ohjasi ilmavaivoista kärsivän Joulupukin saniteettitiloihin. Nojatuolissa notkuvalla ja tilannetta seuraavalla Julia-tyttärellä oli hauskaa. Make tuskin sai takapuoltaan posliinille, kun olohuoneessa Pera alkoi käydä kiivasta keskustelua vaimonsa, Lissun, kanssa joulupöydän antimista.

 

-  Olikos meillä lainkaan tänä vuonna silliä tai Silakkalaatikkoa Joulupöydässä?

 

-  No eipä ollut ei. Eihän sitä syö minun lisäkseni kukaan muu. Viime vuonnakin oli lipeä kala ihan turhaan. Roskiin sen sai loppujen lopuksi laittaa.

 

-   Et voi olla tosissas, mitä jätkätkin sanoo kun mä sanon niille ettei meillä ole pöydässä edes silliä.

 

-  Sanovat mitä sanovat. Eiköhön niillä ole kaljaa lipittäessä jo mennyt makuaisti muutenkin. Sitä paitsi etkai sinä taas aio kutsua niitä hulttiokavereitasi tänne kaljoittelemaan Tapaninpäivänä?

 

- Totta kai aion! Sehän on perinne! Silloin pelataan kierros Valioliigassa, se on tärkeä päivä.

 

-  Jos nyt olet kerran kutsunut juoppokaverisi tänne Jouluruualle, että ne saisivat edes kerran vuodessa jotain kiinteää ja lämmintä ruokaa, niin se ei ole kyllä vielä perinne!

 

-  Joo, joo. Mutta siitä voi tulla sellainen.

 

Makella oli pakki täysin sekaisin. Make tuntui kusevansa perseellä. Tavaran tulo ei näyttänyt loppuvan millään ja kymmenisen minuutin ripulikuonan lorauttelun jälkeen alkoi jo ahterissa tuntua aralta. Make päätti hädissään katsoa löytyisikö WC:n kaapista jotakin lievitystä, vaikkapa Bepanthenea, kipuilevaan ryppyreikään. Samassa hötäkässä Make tiputti silmälasinsa eikä tullut kovinkaan tarkasti lukeneensa mitä salvaa hanuriinsa kaapista tunki. Make sai hädintuskin rasvan takaisin kaappiin, kun persposkien kannikoissa ja ennen kaikkea erogeenisilla alueilla, ryppyreiän huulilla, alkoi tuntua kuumottavaa kirvelyä. Make singahti kuin sähköiskun saaneensa pöntöltä ja alkoi hädissään tutkia mitä ihmeen salvaa oli tosiasiassa laittanut pöllönsilmäänsä. Linimenttiä! Samassa joku koputti oveen. Siellä oli perheen teini-ikäinen tyttö, Julia.

 

-      Hei avaa ovi pukki, mun on päästävä sinne! Kauhee hätä.

 

-      Tuota…nyt ei ole ehkä viisasta…

 

-     Kuule tää on mun koti ja mun on nyt päästävä vessaan.

 

Make ihmetteli, että miksi ihmeessä juuri kun hän oli vääntämässä torttua tytön oli päästävä vessaan, mutta koska kyseessä oli kuitenkin tytön oma koti ei Make oikein tätä tohtinut kieltääkään. Vielä tässä vaiheessa Makella ei ollut tiedossa, että pian nuori, kovin viattoman ja kokemattoman näköinen, tyttö tulisi tarjoilemaan Makelle yhden elämänsä ehkä lyhyimmistä, mutta kiihkeimmistä seksinilotulituksista, joka saisi lähes mannerlaatatkin liikkeelle.

 

Perheen tytär, Julia, singahti WC-pöntölle ja ennenkuin Make ehti sanoa sanaakaan oli tyttö jo kietaissut paidan yltään. Hyvinistuvat pienet rinnat nököttivät muutaman metrin päässä Makesta kuin ketun nenät. Make meni harvoin sanattomaksi, mutta nyt Make oli lievästi sanottuna kuin klapilla päähän lyöty. Alastomana Julia oli niin kuuma näky että pelkkä koskeminen ilman asbestihanskoja ei olisi varmastikaan tullut kysymykseen.

 

-    Eikös pukki ole ennen naista ilman paitaa, Julia kihersi. Onko pukki vielä saanut pipara tänä Jouluna lainkaan? Mä sitten niin rakastan Joulua, ja kaikkea mitä siihen liittyy, antamisen ja saamisen iloa.

 

-    Tota.. tota..änkytti Make housut nilkoissa.

 

Enää Makea ei kuumottanut vain rohtuneiden persposkien alueella, vaan nyt alkoi kuumotusta esiintyä myös etupuolella. Maken nahkanuija pärähti täyteen juhlakuntoon. Julialta ei jäänyt asia huomaamatta ja Julia päätti hieman kiusoitella valkohapsista kiemurtelevaa joulunilon jakajaa lisää. Julia lipaisi ensin kevyesti Maken korvaa ja ennen kuin Make ehti millään lailla reagoida tähän ennalta odottamattomaan hellyyden osoitukseen, Julia yllätti Maken täysin tarjoamalla tälle kaikki esileikin viralliset tunnusmerkit täyttävän ranskalaisen kielikoukun. Seuraavaksi Julia laskeutui alas polvilleen ja tarjoili Makelle sellaista huulihölskyä, että Maken sielu oli irtautua ruumiista. Julia oli nuori, mutta ei totta vie kokematon. Fellaatio teki tehtävänsä ja äkkiä Maken aisa seisoi täydessä 90 asteen kulmassa kuin jykevä tammi.

 

- Hurautellaanko heltan juuret punaiseksi? kihersi Julia.

 

Kysymys oli jo tässä kohtaa enää paradoksaalisen retorinen, sillä Makea eivät olisi enää villihevosetkaan pidätelleet, vaan hän työnsi pyhämailan kahvaan saakka vispipuuronväriseen työttömän lihapiirakkaan. Make tikkasi kuin mielipuoli, niin, että Julia oli potkia kaakelit alas seiniltä. Ulkona ei ollut lunta lainkaan, mutta joidenkin osalta voi sanoa kuitenkin tulleen valkean Joulun muutaman minuutin polkemisen jälkeen.

 

Enää Makea ei pelottanut kihelmöivä takalisto, vaan nyt suurin pelko Makella oli mikä häntä odottaisi olohuoneessa. Oliko sinne kuulunut ääniä? Tiesikö isäntäpariskunta millaista aattoiltaa heidän pienessä WC-tilassa vietettiin? Julia ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan pukeutui nopeasti, kiitti Pukkia, ja paineli muina miehinä takaisin olohuoneeseen. Hetken päästä olohuoneeseen tuli myös Make.

 

-Jaahas valkohapsikin pääsi takaisin istunnoltaan, vieläkö meinaat ajaa paskaa meidän muitten iloksi? aloitti Repa taas naljailun vieraalleen.

 

-Reijo, sinuahan saa hävetä silmät päästä!! Ole hiljaa tai poistu. Lissu komensi miehensä keittöön.

 

Make jätti Repan kommentit omaan arvoonsa ja jatkoi ripeästi lahjojen jakamista loppuun. Makella alkoi olla jo kiire seuraavaan kohteeseen, sillä se oli Espoossa asti. Make kiitteli kohteliaasti perhettä ja Lissu tuli oven suuhun maksamaan pukille sovitun palkkion, 50 euroa. Julia vinkasi silmää ja heilutti tervehdykseksi kättään olohuoneesta. Make kiitti vielä kerran Lissua, laittoi oven kiinni perässään ja asteli porraskäytävään, säkit tyhjänä. Maken oli aika siirtyä seuraavaan kohteeseen kulkuset helkkyen.

 

Joulu oli saavuttanut siis Torvisenkin perheen. Perheen isä, Repa päätti käydä vessassa, mutta Repaltakaan ei jäänyt WC-tilojen outo lemu huomaamatta ja niinpä hän huusi vaimolleen, ”Onko nyt ihan varma ettet tänä vuonna tehnyt sitä lipeäkalaa tai silakkalaatikkoa, täällähän haisee silli?”