EM-lopputurnauspaikan hakuun reilu vuosi sitten Suomi lähti tuttuun tapaan kovin odotuksin, vaikka lohko tiedettiin hankalaksi. Menestystoiveet putosivat kuitenkin alas hyvinkin nopeasti, mutta ilmassa on virinää jo valoisammasta huomisesta.


*****
 
Siltanen nautti tänään tiistaina tuttuun tapaan päivittäisen osso bucconsa eli lihapotkansa yhdessä kollegansa kanssa paikallisessa ruokaravintolassa ja liekö sitten ollut jokin enne iltaa varten, mutta päivän lounasmenu sisälsi myös Pustanpossupataa. Illalla sitten tullaan näkemään lopullisesti saadaanko tänään nauttia myös ”hakkelusta”, ja kenen taholta, Suomen kohdatessa vieraskentällä Unkarin.
 
Armeija-termejä lainaten voisi karsintojen annin Suomen jalkapallomaajoukkueen osalta tähän asti lyhyesti; ei se hyvin mennyt joukkue!! Viimeisessä karsintaottelussa ”Huuhkajat” kohtaavat vieraskentällä Unkarin ja olipa lopputulos molemmille joukkueille merkityksettömässä ottelusta mikä tahansa tarkoittaa se väistämättä sitä, että tiistaina päättyvä arvokisakarsinta on sujunut Suomelta tulosten valossa surkeimmin miesmuistiin. Karsinnoissa Suomi ei ole onnistunut kaatamaan yhtään ”isoa” maata eikä yhdeksän pistettä todellakaan kerro siitä, että eteenpäin olisi menty.
 
ISOVELI VEI PIKKUVELJEÄ KUIN TULIAISNYYTIÄ
 
Suomen ja Ruotsin kohtaamiset nostattavat aina suuria tunteita ja henkinen sodankäynti olikin median puolesta aloitettiinkin kuten asiaan kuuluu jo muutamaa päivää ennen kohtaamista. Jollain oudolla tapaa Suomen kohdatessa Ruotsin on aina asetelma kuin vastakkain olisivat pikkuveli ja isoveli, jääkiekossa ja salibandyssa alkaa ”nuorempi” veli olla jo tosin niskan päällä, mutta ainakin toistaiseksi futiksessa Suomi on ollut Ruotsia vastaan täydellinen vastaantulija. Tästä kertovat lahjomattomalla tavalla tilastot.
 
Nuorennusleikkausta läpi käyvä Suomen jalkapallomaajoukkue on pelannut tuloksellisesti surkeimmat karsintansa aikoihin, vaikka ehkä eteenpäin onkin pelirohkeuden suhteen menty. Viime viikolla Suomi otti turpaan länsi-naapuriltaan Ruotsilta lukemin 1-2 ja vaikka päällisin puolin Suomi pelasikin melko hyvän ottelun ja näennäisesti jopa välillä hallitsi kenttätapahtumia ei käytännössä katsoen Ruotsilla ollut oikeasti hädän päivääkään. Ruotsin ei tarvinnut laittaa peliin parastaan ja niinpä svenssonit kävivätkin stadikalta hakemassa helpohkon rutiinivoiton niin ettei Ruotsin ykköspyssyn, Zlatanin, tarvinnut edes paitaansa hikeen liata.
 
Mutta mitä sitten Ruotsin kohtaamisista jäi käteen? Maalit 7-1 kahdessa pelissä kertonee kaiken oleellisen siitä missä mennään Ruotsin ja Suomen välillä, valitettavasti, jalkapallo kun on ainakin toistaiseksi maalintekopeli ja tyylipisteitä siinä ei jaeta.
 
Maalit ovat ne jotka merkitsevät; ensimmäisessä takaiskussa Toivio hieman nukkui jääden roikkumaan turhan alas muusta linjasta, mutta kyllä eniten ”pihalla” Ruotsin ensimmäisessä maalissa oli totaalisesti nukkunut Raitala, jonka olisi ehdottomasti pitänyt seurata maalintekijä loppuun saakka. Myös Källströmille kohdistettu pärssi keskikentällä oli liian heikko, Källströmin kaltaiselle taitavalle pelaajalle ei todellakaan ole varaa antaa noin paljon tilaa. Toisessa maalissa Suomen puolustus ei enää varsinaisesti voida puhua yksittäisistä virheistä sillä puolustus oli maalissa jo sahattu niin pahasti rikki kahdenkin keskityksen voimin ja viimeisenä myöhässä oli ulospäin palloa erinomaisesti pelannut pelaava laitapakki Kari Arkivuo. Toki Suomellakin oli omat paikkansa (etenkin Väyrysellä oli useita kelpo maalintekopaikkoja), mutta kuten monesti aikaisemminkin viimeistelyssä näkyivät sinivalkoisten puutteet taitotasossa. Suomen tekemä ainokainen toppari Joona Toivion viimeistelemä maali oli sitä vastoin komea. Mutta oliko Suomi sitten pelillisesti niin hyvä kuin on annettu joissakin medioissa ymmärtää? Pallollisesti Suomi pelasi rohkeasti ja statistiikkakin viestii tasaväkisestä ottelusta, mutta kyllä kenttätasapainon puutteet näkyivät otteissa eikä Suomi oikeastaan juurikaan aidosti päässyt hätyyttelemään Isakssonin vartioimaa maalia muutamaa tilannetta lukuun ottamatta kummemmin. Kentäätasapainon ja etenkin tasapainottavan pelaajan puute näkyi ajoittain mm. muutamassa Ruotsin puolustajan pitkässä nousussa, vai miten muuten on mahdollista että puolustuksesta saakka voi nousta laukaukseen asti lähes 16 metriin saakka ilman mitään estelyä. Missä oli tasapainottava pelaaja?! Kukaan ei mennyt kohti tilanteessa, koska liian moni keskikenttämies oli innoissaan noussut hyökkäykseen. Keskikentällä on oltava kokoajan tasapaino! Suomen onneksi nousuja teki laitapuolustaja eikä mikään maailmanluokan viimeistelijä, kuten vaikkapa Zlatan.
 
Pallollinen ote oli Ruotsi-ottelussa hyvä, etenkin toisella jaksolla, mutta täytyy olla todella naiivi jos luulee, että Suomella olisi ollut mahdollisuuksia voittoon. Tasapeliin ehkä Suomella olisi laiskaa ja ylimielistä Ruotsia vastaan saumat olleet, mutta niin kuin useasti aikaisemminkin päättyi tämäkin ottelu, harmillista kyllä, Suomen osalta tappioon.
 
Suomen maajoukkue on tätä nykyä nuori ja nälkäinen nippu, jossa vallitsee kova kilpailu pelipaikoista ja hyvää niin. Vanhat konkarit ovat jääneet pitkälti pois kokoonpanosta viimeisimpänä varsin odotetusti ”Mako” Heikkinen. Seuraavaksi odotellaankin tiedotetta siitä, koska uransa maajoukkueessa virallisesti päättävät Litmanen ja Pasanen. Suomen pelaaminen on mennyt jonkun verran mennyt ”Paatelaisen aikakaudella” eteenpäin ja etenkin aktiivinen ja rohkea ote pelaamiseen varmasti miellyttää monia Suomi-faneja, mutta ainakin toistaiseksi on jäänyt puuttumaan se tärkein eli tulos. Toivottavasti Mixun toitottama positiivinen asenne saadaan iskostumaan joukkueeseen ja faneihin myös, sillä loputtomasti eivät jaksa kuunnella jo Muurisen aikoina kuultua liturgiaa ”Eteenpäin on menty”, vailla tulosta.

 

*****

 

SUOMI UNKARI-OTTELUUN VAILLA PANOSTA

 

Tänään Suomi pelaa viimeisen karsintaottelunsa Unkaria vastaan, joka tiedetään vaaralliseksi vastaiskujoukkueeksi. Unkari kaatoi Ruotsin viime kotiottelussaan ja onnistui tekemään Hollantia vastaan jopa kolme maalia kuitenkin häviten pelin 3-4, joten mitään helppoa "treenimatsia" nuorelle Huuhkaja-ryhmälle tuskin uskaltaa povata.

-