AKTIIVISEN PELITAVAN RENESANSSI
 
 
Jalkapallo on hieno pallopeli, maailman suosituin urheilulaji, usein pelien kuninkaaksikin kutsuttu. Parhaimmillaan jalkapallo on kuin taidetta, tanssia silkkisellä tai samettisella nurmikolla, ”tanssia tähtien kanssa”. Jalkapalloa voi pelata hyvin monella tapaa ja vieläpä menestyksekkäästi, niinpä ei voidakaan selkeästi osoittaa ”oikeaa” tapaa kuinka jalkapalloa tulisi pelata. Pelitavan määritteleekin pitkälti joukkueen pelaajamateriaali jota toki jokainen vastuuvalmentaja maustaa omalla peli- ja valmennusfilosofiallaan.
 
 
Jalkapalloideologioissa voidaan tehdä karkea ja kärjistetty jako ns. jalkapalloromantikkoihin ja prosenttijalkapallon kannattajiin. Pitkään eurofutiksessa 80- ja 90-luvulla oli vallalla käsitys siitä, että menestyminen ja vahva pallollinen peli eivät kulje käsi kädessä, mutta viimeistään Ajaxin huikea menestys 90-luvulla Louis van Gaalin (periaatteellinen ideologinen paluu 70-luvun totaaliseen jalkapalloon) johdolla johti siihen, että pelaamista ollaan alettu yleisesti muokkaamaan pallollisempaan suuntaan eurofutiksessa. Viimeisen kymmenen vuoden ajan futiksessa ollaankin hemmoteltu yleisöä ns. yleisöystävällisellä futiksella ja uusien entisten huippupelaajien valmennuspestien myötä (mm. Josep Guardiola, FC Barcelona ja Luis Enrique, AS Roma) eikä trendille näy loppua. Mutta onko mahdollista löytää pelaamiseen sellainen konsepti ja kombinaatio, että voidaan menestyä ja silti pelata viihdyttävää ja tehokasta jalkapalloa? Kyllä, tämän on osoittanut mm. FC Barcelona. Entä onko tekninen taito sitten automaattinen synonyymi menestymiselle? Voiko joukkue menestyä vaikkei pelaajiston tekninen taito olisikaan sarjan kärkitasoa? Väitän myös että kyllä, mikäli joukkue onnistuu hiomaan joukkue- ja pelitaktiikan sellaiseksi mikä mahdollistaa menestymisen. Maailmasta ja Euroopasta löytyy useita seuroja, jotka suhteellisen ”vaatimattomalla” rosterilla ovat onnistuneet haastamaan isompiaan ja lyömään kapuloita rattaisiin. Menestys on seurausta monista osatekijöistä ja siihen vaikuttaa montakin muuttujaa, mutta oikean pelitavan ”löytäminen” ja pelitavan sisäistäminen on yksi keskeisimpiä kulmakiviä ja yksi pelillisten elementtien keskeisimmistä tekijöistä urheilullista menestystä haettaessa.
 
 
HETI, SAMANTIEN, VÄLITTÖMÄSTI, OITIS
 
 
On toki lähes kornia verrata maailman huippuseuroja, mm. Barcelonaa yms. paikalliseen toimijaan, FJK:n, mutta myös FJK:n edustusjoukkueessa on lähdetty miettimään pelillisiä aspekteja ja ennen kaikkea pelitapaa. FJK:n tavoite on hioa pelaamista entistä enemmän pallolliseen suuntaan, mutta täytyy muistaa että uuden pelitavan oppiminen vie aina aikaa, ja isosti, jotta asia voidaan sisältää ja sitä pystytään pelitilanteessa myös joustavasti soveltamaan käytännössä. Asian sisäistämistä helpottaa suuresti jos pelitapa on jollain tavalla tuttu entuudestaan ja pelaajiston taktinen ja tekninen osaaminen ja tiedon vastaanottokyky on sillä tasolla, että omaksuminen on ylipäänsä mahdollista.
 
 
FJK:n ”menestys” on aikoinaan pitkälti pohjautunut niinkin kauas kuin 70-luvun lopulla syntyneiden panokseen johon ovat oivallisella tavalla tuoneet oman osansa mm. kahdeksankymmentä luvun alkupuolen pelurit ja aivan 80-luvun lopussa syntyneet. Erottava tekijä nykyisiin ja edustusjoukkueen rungon aikanaan muodostaneisiin ryhmiin on ollut, että taustat pelaajilla ovat täysin erilaiset. Edellisten ryhmien pelaajisto on kuulunut pääsääntöisesti aikanaan lähes 100%:sti piirijoukkueisiin, suuri osa pelureista lisäksi aluejoukkueisiin ja jopa maajoukkueharjoitusryhmiin ja joukkueena joukkueet ovat he ovat pelanneet valtakunnallista divaria tai olleet lähellä divaritasoa. Tämän hetkinen juniorikaarti ei ole. Tekninen ja taktinen osaaminen mitä luultavammin on siis hieman ohuemmalla pohjalla, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö asioiden sisäistäminen olisi mahdollista, tämä vain vie pitemmän aikaa. Taustat ovat siis hyvin erilaiset ja niinpä muutos vie oman aikansa, mutta varmasti kehittyminen miesten sarjoihin on mahdollista onhan joukkueessa kosolti potentiaalia ja vieläpä mukana on ”vanhan kaardin edustajia” antamassa nuorille oivaa taustatukea ja kenties jopa tietynlaista ”mentorointia, vinkkiä tai vierihoitoa” valmentajan apuna. Työntekoa muutos vaatii toki hurjasti, mutta eväät siihen ovat olemassa. Muistetaan kuitenkin olla kärsivällisiä ja antaa aikaa eikä odoteta tuloksia nyt ja heti niin kuin meillä nykyajan kärsimättömillä ihmisillä on tapana.
 
 
HARJOITUSOTTELUT KÄYNTIIN HERVANNASSA
 
 
”Jos et kunnioita lopputulosta, et kunnioita peliä.” –Tuntematon
 
 
Lauantaina 3.3.2012 Forssan Jalkapalloklubin edustusjoukkue käväisi treenimatsin tiimoilta Tampereella entisen maajoukkuepelurin, Janne Mäkelän koutsaaman, PP-70:n vieraana. Tulos kauden ensimmäisestä ottelusta ei juuri forssalaisia mairittele, sillä nenukkiin Mansen reissulta tuli peräti 4-0. Luonnollisestikaan loppuluvut eivät ole treenimatseissa se aivan tärkein mittari, mutta kyllähän jokaista peliä on aina lähdettävä voittamaan etenkin jos kyseessä on samalla sarjatasolla pelaava ryhmä. Siltasen korviin kantautuneiden viestien mukaan rumista lukemista huolimatta FJK oli kohtalaisen hyvin pelissä mukana, vaikkakin vastustaja oli kotikulmillaan parempi ja siten ansaitsi voittonsa. Jälleen kerran ottelusta saatujen kommenttien mukaan kostautuivat FJK:lle viime vuosina niin perin usein esiintyvät runsaat henkilökohtaiset virheet.
 
Siltanen ei lähde millään tavalla ottamaan kantaa taktisiin asioihin, sillä FJK:lla on paitsi asialleen omistautunut, sitoutunut myös osaava valmennus, joten siellä varmasti ollaan tilanteen tasalla ja asianosaisilla on varmasti huomattavasti tarkempi käsitys siitä missä mennään pelillisten asioiden suhteen. Mutta jotta voidaan lähteä kehittämään ja miettimään ratkaisua mahdollisiin ongelmiin on syytä purkaa osiin se miksi peleissä tapahtuu henkilökohtaisia virheitä, ja varsinkin erittäin kohtalokkaita sellaisia. Onko taitotaso pelaajistolla liian heikko? Vai johtuuko ongelmat itseluottamuksen puutteesta? Vai jopa liiallisesta pelirohkeudesta? Vai pelikurin tai asennoitumisen puutteesta? Ratkaisuja on usein kuitenkin lähdettävä purkamaan syvemmältä, kuten siitä onko peleihin lähdettäessä joukkueella selvät yhteiset sävelet pelaamisesta eli onko ns. pelikirja kunnossa (löytyykö tuki pallolliselle, onko välimatkat kunnossa jne.)? Miksi pelitapamme on sellainen, että se tuottaa virheitä? Jostainhan ”ongelmat” pelaamisessa kielivät ja niihin onkin syytä pureutua jatkossa tiukemmin. Haastetta siis riittää. Aikaa kyllä viilaamiseen on vielä hyvästi, mutta töitä pelin kehittämiseen on tehtävä rajusti, kuten treenimatsin lopputuloskin antaa ymmärtää.
 
 
VALITUKSEN VUONO
 
 
Siltasen saksan kielen taito rajoittuu lähinnä muutamaan aikuiselle väestölle suunnattujen elokuvien fraasiin, mutta sen verran kieliopintojakin on tullut kahlattua vuosien saatossa muutaman lunttaamalla läpäistyn kurssin verran, että ”Klagenfurt” (jossa Suomi pelasi ottelun Itävaltaa vastaan) nimi on kutakuinkin suomennettuna ”valituksen vuono”. Nimi on osuva, sillä kyllä Paatelaisen johtama nippu oli Itävalta-ottelussa täysin purjeissa niinpä pukukopissa pelaajisto saikin roiman annoksen osakseen Mixun, turhautuneen miehen, kiukkua. Itse pelistä tai lopputuloksesta lienee turha jauhaa sen enempää muuta kuin voi vain todeta, että työsarkaa siis riittää maajoukkueellakin kosolti pelinsä kehittämisessä.