Turun Palloseuran kiekkojoukkueessa hurjaa jälkeä 90-luvulla tehneen Jursinovin lempiteeseihin kuului käsky; ”Jalat, jalat…” mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että ei saa jäädä tuleen makaamaan ja viihtyä liian kauaa mukavuusalueen keskellä, vaan on pyrittävä jatkuvasti kehittämään itseään. Vain vaatimalla itseltään parempaa suoritusta, kovan työn ja kärsivällisyyden kautta voi syntyä tuloksia.
 
Sarjaa on takana kolmannes ja lienee syytä tehdä pikainen katsaus sarjatilanteeseen. Alkukauden hapuilusta huolimatta FJK on onnistunut lohduttavasti kapuamaan sarjataulukossa kuudenneksi. FJK onkin onnistunut parantamaan peliään kauden edetessä, mutta työsarkaa vielä kuitenkin sillä saralla riittää, sillä mitään nurmikenttien taidetta ei peli tällä kaudella ole ollut. Parempaa kohti on kuitenkin kokonaisuutena menty. FJK on pelannut otteluita tähän mennessä 7; voittoja 3 ja tappioita 4. Sarjakärjessä porskuttaa tällä hetkellä hivenen yllättäen TP-T, joka tituleeraa itseään jopa hieman leikkisästi ”Amurin Arsenaaliksi”. Oikeastaan muita yllätyksiä sarjataulukon suhteen sarja ei sitten tarjoakaan, jos ei nyt sellaiseksi katsota NePan ehkä jopa yllättävänkin heikkoa menestystä.
 
Lauantaina 11.6. FJK kohtaa kotonaan Länsi-Tampereen ylpeyden, PP-70:n. Tamperelaiset ovat onnistuneet saalistamaan seitsemässä pelaamassaan ottelussa toistaiseksi kuusi pistettä, joka oikeutta tällä hetkellä 11. sijaan, eli kolmanneksi viimeiselle sijalle. Jälleen kerran Forssaan saapuu siis vieraaksi häntäpään joukkue, joten oiva tilaisuus lisäpisteiden hankkimiseen olisi lauantaina tarjolla. Ottelu alkaa Lamminrannassa juuri mukavimpaan (kuumimpaan aikaan päivästä) aikaan, eli kello 14.00.
 
HUUHKAJAT KYNTÄVÄT SYVÄLLÄ
 
Huhtikuun alussa Mixu Paatelaisesta leivottiin Suomen maajoukkueen valmentaja, mutta jo Mixun aloittaessa tehtävässään herätti Paatelaisen valinta laji-ihmisissä kysymyksiä. Oliko Paatelainen todella paras vaihtoehto ehdolla olevista tehtävään? Onko valmentajana suhteellisen kokemattomasta Paatelaisesta miestä viemään Suomi arvokisoihin? Kuinka kattava on Mixun pelikirja? Entä perustuiko Palloliiton ratkaisu enemmän taloudelliseen tilaan kuin siihen, että tehtävään hankittiin paras henkilö? Vai tehtiinkö valinta enemmän tunteella kuin järjellä? No, kaikkiin näihin vastaus saataneen aikanaan.
 
*****
 
Suomen jalkapallomaajoukkue kohtasi perjantaina 3.6. vieraissa San Marinon ja kiitos Mikael Forssellin Suomi nappasi voiton niukasti tuloksella 0-1. San Marino on yksi maailman huonoimmista jalkapallomaista niinpä olisikin ollut kerrassaan häpeällistä mikäli Suomi ei olisi lainkaan pystynyt ottelussa maalintekoon. Kaukana tasapeli tai jopa tappio ei kuitenkaan ollut. Itse ottelu oli ensimmäinen ”merkityksellinen” (vaikka karsinnat ovatkin pitkälti Suomen osalta käytännössä ohi jo tässä vaiheessa) ottelu Mixu Paatelaisen komennossa ja kokonaisuutena Suomen otteethan olivat suorastaan katastrofaalisen huonoja. Vastassa Suomella oli toki tiivis ja vaikeasti murrettava sumppupuolustus, mutta silti.
 
*****
 
FINNKAMPEN, HERREGUD
 
Suomen pelaaminen San Marinoa vastaan  jätti todellakin enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia ja etenkin maalivahtipeli, puolustuslinja (etenkin vasemman puolustajan tontti) sekä pelin rakentaminen ovat niitä osa-alueita, jotka eivät tuossa pelissä vakuuttaneet. Ottelun luonne Ruotsi vastaan oli luonnollisesti sitä vastoin toinen ja tuloskin varsin murskaava, 5-0.
 
On todella hieno asia, että Paatelaisella oli uskallusta heittää San Marino-ottelussa maalille nuori (vuonna 2007 lupaavimmaksi poikapelaajaksi Suomessa arvostettu) Lukas Hradecky, mutta kokeilu oli koitua joukkueen tappioksi Hradeckyn arvioidessa pallon lentoradan väärin toisella puoliajalla. Onneksi tämä Bratislavassa syntynyt ja Tanskan pääsarjassa pelaava suomalaispeluri kuitenkin onnistui itse paikkaamaan seikkailunsa. Ruotsia vastaan Mixulla oli heittää maalinsuulle toinen kokeilu, Anssi Jaakkola, ja ihan puhtain paperein ei Jaakkolakaan ottelusta selvinnyt. Varmasti monilla alkoi kotikatsomoissa tulla Niemeä tai Jääskeläistä ikävä.
 
Vasemman puolustajan tontti on ollut Suomen maajoukkueessa ongelmallinen, sillä puolustajan tontille ei ole tahtonut löytyä osaavaa ukkoa, ei sitten millään. Aikoinaan kyseistä tonttia hoiti suhteellisen menestyksekkäästi Juha Reini ja Janne Saarinen, mutta näiden herrojen jälkeen ei oikein vakuuttavaa jälkeä ole onnistunut esittämään kukaan. Viime vuosina ehkä eniten on vasempana puolustajana luutinut Toni Kallio, mutta Kallion ollessa kentällä kylmähiki ohimoilla alkoi kirvota tahtomattakin. San Marinoa vastaan Jukka Raitala nähtiin puolustuksessa, mutta pallollisessa pelissä jopa San Marinoa vastaan Raitalalla oli niin isoja ongelmia pallollisessa pelissä, että Råsundalla nähtiin avauksessa Joona Toivio, joka niinikään oli melkoisessa ”pesukoneessa”.
 
Kolmas ja ehkä kokonaisuuden kannalta merkityksellisin ongelmakohta Suomen pelissä on oman pelin rakentaminen. Maestro Litmasen ollessa poissa suurinta pelintekovastuuta on soviteltu Kilmarnockissa erinomaisia otteita esittäneen Eremenko Juniorin harteille, mutta ainakin San Marinoa ja Ruotsia vastaan ”Losa” oli totaalisesti pihalla (tekeminen laiskaa ja liikaa pallon menetyksiä). Paljon on siis keskikentälläkin peliä petrattava Hetemajn, Eremenkojen ja Väyrysen mikäli Suomi aikoo ihan tosissaan alkaa haastamaan Ruotsin kaltaisia kokeneita arvokisakävijämaita.
 
Ruotsi-ottelussa oli kentällä vain yksi tähti, siis tämä ruotsalaispelaaja, jonka nimeä en tahdo millään muistaa. Kai se oli joku perussvensson nimeltään, siis tämä kaveri, jolla on pitkä tukka, kuikelo kroppa ja suippo nokka. No, kyllä te sen tiedätte, se kaveri joka pelaa ammatikseen siellä saapasmaassa jossain puulaakiporukassa. Jätkä on ärsyttävyyden ja itsevarmuuden huippu, mutta ihan aikuisten oikeasti niin helvetin hyvä. Råsundalla arkkivihollista Ruotsia vatsaan käydyssä ottelussa pihalla olivat Hetemajta lukuun ottamatta koko joukkue ja mikä erikoista karkeimmat henkilökohtaiset virheet viheriöllä esittivät kokeneet Pasanen ja Heikkinen. Eremenkot olivat täysin yössä eikä Hämäläinen eikä Väyrynenkään ollut lainkaan parhaimmillaan.
 
TUHANSIEN RANTOJEN MAA
 
Miksi Suomi sitten on jalkapallossa niin huono? Miksi Norja, Ruotsi tai Tanska ovat yltäneet aikuisten tasolla arvokisoihin, mutta Suomi ei? Aikaisemmin menestymättömyyttä on selitetty olosuhteilla, mutta hallien myötä alkaa tämäkin kortti olla käytetty. Yksi paljon kritisoitu asia on ns. Nuori Suomi-ideologia, mikä ei tue juurikaan huippu-urheilua. No, Nuori Suomi on käytössä muissakin lajeissa, joten periaatteessa siihenkään ei voi menestymättömyyttä perustaa. Entä millä tasolla on suomalainen jalkapallovalmennus? Vai onko niin että Suomessa jalkapallon lajikseen valitsevat eivät vain ole niin lahjakkaita kuin muissa Pohjoismaissa? Vai onko kyse vain kulttuurieroista ja jääkiekon vahvasta asemasta Suomessa?
 
Yksi selkeä asia on, että Suomen jalkapalloilussa ei ole oikeastaan koskaan ollut (jääkiekko, Kalervo Kummola) selkeätä voimahahmoa, joka olisi saanut vedettyä liike-elämän mukaan isosti. Harkimo yritti Jokereineen tuoda toimintaan puhtia siinä kuitenkaan onnistumatta. Ilman rahaa, median kiinnostusta, markkinointia, menestystä on lajin kerta kaikkiaan mahdotonta menestyä tai kasvaa. Vain sitä kautta saadaan potentiaaliasia nuoria innostumaan lajista. Eroja lajien välillä (lätkä vs. futis) allekirjoittanut näkee myös tuloshakuisuudessa, kuten myös tietynlaisen ”ammattimaisuuden” näkymisenä pukukopissa tai seuraorganisaatiossa. Jo nuorella iällä kiekossa lähdetään hakemaan tulosta, kun futiksessa vielä tuolloin pyritään leikinomaisuuteen. Näin on tilanne monissa seuroissa Suomessa (ei kuitenkaan kaikissa seuroissa ja joukkueissa). Vertailukohtana toimii kummipoikani, joka pelasi aikoinaan futista HJK:ssa, lätkää Jokereissa ja myöhemmin salibandyä Tapanilan Erässä. Toisissa organisaatioissa tehtiin ”töitä” tosissaan ja toisissa tehtiin ”harrastajamaisesti”. Onko tuloshakuisuus sitten jo nuorena hyvä, siitä toki voidaan olla montaa mieltä. Varmaa kuitenkin, että se myös joissakin tapauksissa toimii; tuloshakuisuus ja tulosten palkitseminen ruokkii menestystä, mutta toki se voi myös sammuttaa sen. Mikä sitten on oikea tapa toimia, siinäpä pohdittavaa seura- ja laji-ihmisille.
 
Miten tämä kaikki sitten liittyy Suomen jalkapallomaajoukkueeseen? Se liittyy niin, että Suomi konttaa tällä hetkellä valitettavan syvällä ja tämän todistaa myös FIFAn ranking. Nuorennusleikkaus maajoukkueessa tuli ehkä liian kovana (olisi pitänyt toteuttaa vaiheittain) ja niinpä Mixulla riittää kosolti työtä maajoukkueen peräsimessä. Nyt kaivataankin isosti positiivisuutta, uskoa, kärsivällisyyttä, jämäkkyyttä sekä halua kantaa vastuuta, puuttua epäkohtiin ja etsiä ratkaisuja ongelmakohtiin. En tiedä miksi, mutta yhteneväisiä piirteitä Suomen maajoukkueen tämän hetkiseen tilanteeseen ja forssalaiseen jalkapalloiluun tietyllä lailla tuntuu löytyvän jopa yllättävän paljon…

*****

 

"Älä lyö päätäsi seinään, etsi ovi!" -Tuntematon
 
*****