AMMATIN VALINTA

Aamupalalla paasasin taas ties kuinka monetta kertaa Venlalle koulun tärkeydestä ja lopulta ripityksessäni tultiin siihen mikä Venlasta (12v) tulee isona. Pari vuotta sitten vastaavan liturgian lopputulemana oli tulevaisuuden ammatiksi minulle ilmoitettu viidakon tähtönen. Toivoin, että aika olisi tuonut perspektiiviä ammatinvalintaan, mutta ilmeenkään värähtämättä tämä ilmoitti topakasti, että hänestä tulee seksuaaliterapeutti. No minä kysyin, että miksi ihmeessä. Venla ilmoitti: No, kun mulla on tällasistä asioista paljon tietoa. Oli kuulemma ainoa asia josta hän jotakin tietää. Täytyy sanoa, että aamumokat ja bakelsit oli mennä väärään kurkkuun...

 

KOULUT ALKAA
 

Loma loppuu, koulut alkaa ja samalla alkaa sairastelu, kun tauteja kannetaan kotiin paikoista, joissa noita räkää vuotavia tärpästikkeleitä nyt sattuu hengailemaan. Tällä viikolla meidän perhettä hemmoteltiin Noroviruksella. Samaan aikaa ”päiväkoti/koulushown” myötä alkaa ”kilpavarustelu”. Turha kuvitella, että pikku pilteille kelpaa päikkyyn/eskariin/skoleen mikä tahansa reppu tai penaali. Kaikki muut joissa ei lue Vans, Fjäll Räven tms. on syvältä tai vähintäänkin noloo. Kuka nyt haluaisi olla Äyssi (lue: idiootti) ensimmäisenä koulupäivänä.

 

Ilmat viilenee, mutta samat polvesta reikäiset farkut palvelee vielä uskollisesti joululomiin saakka. Pipoa ei käytetä tietenkään, se muoti oli ja meni. Ei ole kylmä ei, vaikka varrettomien sukkien päällä koivet tärisee kuin narkomaanilla aamuhorkassa. Edes ensipakkaset ei jäädytä näitä ”viileitä” trendisettereitä.

 

Sitten on itse paholaisen työkalu Wilma, jossa jo muistutellaan vanhempainillasta vaikkei ole käyty päivääkään koulua. Parikymppiä pitäis myös laittaa retkirahoja. Wilma täyttyy ”tärkeistä” viesteistä kuten, ”joku söi viisi lihapullaa, mutta olisi saanut ottaa vain neljä. Asiasta on hyvä keskustella lapsen kanssa kotona.”

 

Tämän jälkeen kalenteri täyttyy kuin vaivihkaa lauantaikoulupäivistä, aloituskeskusteluista, kasvatuskeskusteluista, vanhempainvarteista, vanhempain toimikunnan syysmyyjäisistä, koulukuvauksista, kevätpörriäisen myyntivelvoitteesta ja leirikouluilmoituksista. Jokaiseen retkeen tietysti toivotaan vanhempien vahvaa panosta. Joten kannattaa raivata kalenterista kaikki oma elämä pois koululukukauden ajalta, jotta voit olla osallistuva vanhempi. Toimenpiteillä on ainakin työllistävä vaikutus, sillä joku sihteeri tämän kaiken handlaamiseen varmaankin on syytä palkata, sillä multitaskaushan ei tunnetusti sovi ainakaan putkiaivoille. Mokkapaloilla ja karkkirasioilla on kustannettu tuhansia luokkaretkiä niin myös nyt ja tulevaisuudessa. Ah, ihanaa yhteisöllisyyttä…

 

Wilma sylkee viestejä kuin yli-innokas lehtimyyjä. Milloin pitää tuoda kouluun mässyä leffapäivää varten, leivonnaisia, olla mukana discojärjestelyissä, konserttien puuhamiehenä, museoretkillä, vappuna, halloweenina, ystävänpäivänä, pikkujouluna…

 

Niin, aivan… ehkä se on lopultakin itseaiheutettua…on ne lapset ihania…

 

KESÄ IS FÖRBI

 

Viimeisiä kesäpäiviä vietettiin kun kävin veneilemässä kaverin mökillä, vaikka Mamba hoilotteleepikin toista. Tiedättehän tämän: selkä vääränä kannetaan emmeitä ja juomia mökille, joka haisee tyhjänä oltuaan vanhalta tennissukalta. Mutta tällä kertaa kyseessä olikin kerrassaan mahtava villa eikä mikään pahainen torppa, idyllinen pitsihuvila, jonka nähdessään sisustussuunnittelija Teuvo Lomanilta olisi varmasti luikahtanut pari touhutippaa pöksyihin. Siinä sitä oli lomaidylliä parhaimmillaan Vanajaveden liplattaessa tyynenä pittoreskissa hämäläismaisemassa. Kuin suoraan Edelfeltin taulusta.

 

Pari isoa Tapiota pakkaseen, Leeviä soimaan, saunaan, makkarat tulille ja ei kun lystiä pitämään. Selvää on, että nakuiluunhan tuo kaljoittelu ja ilakointi jossain kohtaa johtaa Suomen auvoisassa suvessa. On siinä lokeilla ja muilla luontokappaleilla ihmettelemistä kun lähes 200 kiloa hyvin riippunutta lihaa heiluu vehkeet paljaana mökkirannassa muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineena. Välillä täytyy tietysti äännähdellä myös jotakin huudon tapaista laiturilta ohikulkeville veneilijöille, ettei kenellekään jää epäselväksi kenen ukkometson reviirillä tässä ollaan. Suomalaisuutta ja ehtaa testosteronia tihkuvaa äijäenergiaa aidoimmillaan!

 

Hyttyset ei juuri suomalaista miestä haittaa, kun tämä käy pienellä kuutamouinnilla, mutta niin oli tiedättekö tarkkanäköinen hauki, että tarrasi leuoillaan kiinni ja arvaatte kyllä minne. Luulisi ettei noin pieneen killuttimeen edes hampaat osu, mutta näin kävi. Täysin fysiikan lakien vastaista. "Poista kipu, mutta jätä turvotus", lohkaisu ei tässä kohtaa juuri naurattanut, sillä kipu oli noussut saunaan päästessä lähes raamatullisiin mittoihin. Onneksi tuvasta löytyi vielä puudutusainetta. Että tällainen se oli tämä kesä...

 

SISUSTUSELEMENTTI

 

Viikonloppuna tein ehkä vuosisadan keksinnön. Ostin jääkaapit sängyn molemmille puolille yöpöydiksi. Vaimo moitti, että kuulemma makuuhuoneen feng shui kärsii eikä ne sovi sisustukseen, mutta onko perinteisen tuulipukukansan edes järkevää haaveilla tyylikkyydestä, kun emme siitä mitään kuitenkaan ymmärrä! Suomalainen design on aina mennyt käytännöllisyys edellä. Jääkaappi hönkii mukavasti makuuhuoneeseen viileää kesäkuumalla ja jos yöllä alkaa tehdä pientä hiukopalaa niin ei muuta kun jääkaappi auki ja hk:n blöö helttaan. Tai kuinka helppoa on viikonloppuna tarjota aamupala vuoteeseen! Kaikki me myös tiedämme kuinka kostean baari-iloittelun jälkeen alkaa tehdä pientä loiventavaa bisseä tai kylmää limua niin tämäkin on helppo toteuttaa eikä enää tarvitse huutaa sohvan pohjalta puolisoa passaamaan. Siinä jää moni perheriita syntymättä. Lähetin välittömästi innovaatiostani keksintöapurahahakemuksen Tekesiin...

 

HERRA PUUN MERKKIPÄIVÄ
 

 

Tänään vietettiin syntymäpäiviä syntymäpäiväkortin kera. Eikä kenen tahansa, vaan herra Puun, Amandan (6v) uuden ystävän, syntymäpäiviä. Vain kuulemma Amanda osaa puitten kieltä ja ymmärtää sitä. Ehkä Koijärvelläkin aikoinaan itsensä puihin kahlinneet tunsivat samoin...

 

Aikoinaan isosisko Venlallakin oli näkymätön ystävä, Peetu. Alan todellakin uskoa, että ihminen voi olla syntymähumalassa sekä siihen, että hulluus on periytyvää.Kesä on kreisi...

 

KOIRA

 

Muksut on kärttänyt kohta 3 vuotta koiraa. Koiravonkailut on jo menny uniinkin. Oon pysyny kuitenkin tiukkana kuten perhe-elämäguru J.Sinkkonen on opettanut. Tukea olen saanut myös vauva.fi-palstalta. Näitä elämää suurempia pohdintoja olen joskus päätynyt jopa ratkomaan yksin baaritiskille, viskilasin ääreen. Melankolisuuden maksimoimiseksi kuuntelen tuolloin Gary Mooren I still got the Bluesia paikallispubin jukeboksista. Mut joskus se rautainenkin mieli antaa periksi. Ehdotin koiran nimeksi Hitler, Tauski tai Trumppi. Ei kuulemma kelvannu. Sain nimikikalla hyvin lisäaikaa…

 

BEMARI

 

Tällainen informatiivinen viesti löytyi tänä aamuna tuulilasista. Tosin asian olisin tiennyt ilman kyseistä ilmoitustakin, mutta lisäksi olisin voinut kirjoittaa viestiin "totta, ja lisäksi vielä helvetin velkainen". Siirsin kuitenkin lapun viereisen uuden karhean maasturin tuulilasiin joka oli myöskin Kia, ehkä hän ei vielä tiennyt olevansa köyhä. Mikä tätä maata vaivaa? Ollaan kateellisia rikkaille, mutta köyhäkään ei sais olla tai löytyy tuulilasista tällasia lappuja... Tämän selkkauksen johdosta otan välittömästi yhteyden Amnestyyn, myös Kian omistajilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Nyt meni tunteisiin, me too...

 

Kylläpä on väsyttänyt aamulla. Kaksi viimeistä yötä olen viettänyt pusikossa tarkkailemassa naapureiden liikkeitä. Joku koijari oli pari päivää sitten laittanut autoni tuulilasiin lapun, "Kia=köyhän ihmisen auto". Päätin selvittää kuka on tuo veijari ja jäin väijyyn rikospaikalle. Kyttäyskeikat oli tuloksettomia ja anonyymi "laputtaja" saa jatkossakin mellastaa vapaana, mutta niin on sosiaalisen median paine kova, että tyhjensin kaikki pullojen keräämisellä ansaitsemani kolikot säästöpossustani ja kävin autokaupoilla. Rahat riittivät norsunluun valkoiseen baijerilaiseen, mitä mahtaa kujeileva naapurini nyt olla mieltä...

 

Näin lystiä ei ole ollut aikoihin. Eilinen ilta meni uuteen autoon nojaillessa, mitä nyt välillä vaimo toi voileipiä, että jaksoin pyöriä koko illan naapurin harmitukseksi auton vieressä. Olisittepa nähneet naapurin ilmeen. Viimeksi näin hauskaa minulla on ollut tarkkailuluokan pikkujouluissa. Etenkin permanenttipäisen naapurin rouvan kateudesta vihreäksi värjäytynyt naamataulu on ollut muikeata katseltavaa. Olisinpa saanut otettua teille kuvan. Bemari se on sentään valioluokan Saksan seisoja eikä mikään virkkuukoukku!