MATKABLÖGI (Facebook-päivityksiä)

 

Maanantai 8.6.2016

 

Tänään ajattelin astellessani paikalliseen pizzeriaan antaa Luigille vapaat kädet ja tokaisin, "tee todellinen herkkupizza, sellainen jota eivät tavalliset pastan pureksijat aikaisemmin nähneet, todellisen taideteoksen." Luigi kurtisti kulmiaan paineli takahuoneeseen. Hetken päästä Luigi asteli eteeni naama loistaen kuin Naantalin aurinko. Katsoin vuoroin eteeni tuotua rieskaa (kuva alla) vuoroin virne naamassa luimistelevaa Luigia. Hieraisin Lazion kuuman auringon korventamia silmiäni kunnes sain kakistettua. "Oletko sinä saatanan oliviitukka vääntänyt tortellinit lautaselleni?!" Luigi kakisteli nöyrästi, "se on pizza con nutella." Luigi, tuo vanha pizzamaestro teki sen taas, vei makuhermoni stratosfääriin.

 

Tiistai 9.6.2016

 

Satunnainen matkailija täältä via Aurelian varrelta kastanjapuiden katveesta vaan heippa. Pizzavelho Luigin lounasyllätyksen jälkeen hyppäsin vuokra-auton puikkoihin ja tällä kertaa matkaa oli määrä taittaa todellisella pikiteiden pastaraketilla, Fiat Pandalla, joka oli ilokseni räyhäkkään urheilullisesti maalattu maranellon punaiseksi. Franco Baresin näköinen vuokra-autofirman päällikkövirkailija kehoitti ottamaan ryypyn ennen liikkeelle lähtöä ja vaikka hieman ohjetta kummaksuinkin tein työtä käskettyä. Maassa maan tavalla (kuva). Kiskaisin Lidlistä 60 centillä ostamani viinileilin huulilleni ja vedin kapeisiin kasvoihini aimo kulauksen tuota ammoisista antiikin ajoista tuttua menovettä. Alan pikkuhiljaa ymmärtää paikallista liikennekulttuuria yhä paremmin ja paremmin...

 

Keskiviikko 10.6.2016

 

Moikkelis allihuuppa! "Lähtöryyppyjen" jälkeen ajaminen kaoottisessa Rooman keskustassa meni todella sutjakasti ja tästä rohkaistuneena otin muutaman naukun lisää mistä seurasi,että päässä alkoi kummasti humista ja poskia punoittaa, jokin allerginen reaktio varmaan.

 

Saavuin seuraavaan majapaikkaani, kiitos entistä suoraviivaisemman ajotyylini, ennätysajassa ja ilokseni sain todeta, että tällä kertaa asiointi sujuu soljuvasti lontoon kielellä (kuva). Myöhemmin tosin osoittautui, että majatalon isännän kielitaito rajoittui sanoihin, "yes" ja "no". Näköjään Italiassa voi kertoa osaavansa jonkun kielen jos tietää siitä parikin sanaa. Tällä perusteella voin kai jatkossa lisätä cv:n itselleni ainakin 15 kieltä lisää tampereen murteen ja savon kielen lisäksi.