OSA 2: SHOPPAILUREISSU

 

Juhis joi olutta ja katseli televisiosta amerikkalaista dokumenttielokuvaa, jossa kerrottiin kuinka eräästä hullusta tuli entistä hullumpi. Juhikselle oli uutta, että hullullakin voi olla tavoitteita – tulla vieläkin hullummaksi. Leffa oli varsin kiinnostava eikä vähiten runsaista alaston kohtauksista johtuen, mutta mitä pitemmälle elokuva eteni, aina hullummaksi touhu meni. Lopulta Juhikselle riitti hulluttelu, sillä Kontulassa hulluja näki livenä ihan riittävästi. Sitä paitsi Juhiksen oli pakko lähteä käymään kaupassa, bisset alkoivat olla loppu.

 

Juhis pakkasi tyhjät tölkit mustaan jätesäkkiin ja laittoi säkin alakerran häkkivarastossa lojuneeseen pulkkaan. Pulkassa tölkit tulivat mukavasti eikä jumalatonta säkkiä tarvinnut kantaa olalla. Näin Juhis oli jo toiminut aikaisemminkin oluenhakureissuillaan.

 

 

 

Juhis laahusti kohti Kontulan ostoskeskusta tai tarkemmin sanottuna Lidliä, sillä nahkahousujen lisäksi saksalaiset osasivat tehdä myös erinomaista ja halpaa olutta. Palautustölkeistä ja sossulta saamillaan rahoilla Juhis osti taas muutaman päivän olutlastin. Mukaan "natsisiwasta" tarttui myös kahvakuula, sillä Juhis oli jostain lukenut että naiset pitivät bodatuista miehistä.

 

Lidlistä lähtiessä Juhis tuumi, että ”shoppailun” lomassa maistuisi kupponen kuumaa. Eikö rouvaväelläkin ollut tapana usein istahtaa ostosreissun lomassa kahvilaan soijamaitolatelle tai vastaavalle. Kontulan ostarille oli hiljattain tullut uusi kahvila ja ikkunasta Juhis oli nähnyt tiskillä hääräävällä myyjällä olevan tarjolla varsin maukkaannäköiset munkit.

 

Kahvila oli täynnä väkeä, ilmeisesti munkit olivat muillekin mieleen. Ihmiset kulkivat pienen pienet, vähän niin kuin lastenkutsujen kahvikupit, käsissään ja kaikilla on kasvoilla veikeä hymynkare, mikä itseasiassa oli outoa Suomessa, etenkin kontulalaisessa katukuvassa. Oli päästävä lähemmäs tutkimaan tarkemmin tätä ilmiötä.

 

-Miten voin auttaa, yksi huiviin kaulansa piilottanut jamppa tuli tiedustelemaan paita huolettomasti auki.

-Epäilen ettet mitenkään, vastasi Juhis tuijottaessaan kundin kolmea rintakarvaa, joille oli nähtävästi tehty aamulla jakaus.

-Hei, olen Magnus, kuka sinä olet? tiedusteli pikkurilli pystyssä keikaroiva veijari.

-Sovitaanko ettei edetä sinutteluasteelle. Sanotaanko vaikka, että olen reservin lähetti.

-Wau. Mä en itse ole käynyt armeijaa, tosi mageeta.

-Ei tullut yllätyksenä… Tollasille olis siellä annettu kasarmin takana niskalaukaus.

 

Magnus otti varovasti taka-askeleen ja alkoi hermostuneesti pyyhkiä naamansa päälle jatkuvasti laskeutuvaa hiussuortuvaa. Juhis oli ollut aina sitä mieltä, että mies jolla on huivi päällä sisätiloissa on jotain salattavaa, mutta tässä tapauksessa ei mitään salattavaa Magnuksen kohdalla enää ollut. Tapaus oli selvä, hyvin selvä.

 

-Niin, palattaisiinko siihen, että mitä teille saisi olla?

-Jos vaikka tuot sitten kahvin.

-Ilmeisesti tavallinen kahvi?

-No tavallinen tavallinen!!

-Oli vain pakko varmistaa. Siinä voi vähän kestää, kun täällä aika harvoin tilataan kahvia…

-Mitä helvettiä! Kahvilahan tämä on? Mitä täällä sitten tilataan?

-No lähinnä ekspressoa, capuccinoa…

-Miksi vitussa? Mihin unohtui tavallinen Juhla Mokka?

-No…koska se on trendikästä, Juhla Mokka ei.

-Eikö noi pikkukupposet ole vähän hankalia? Ja tuollainen smurffikokoinen muki ole vähän epäkäytännöllinen?

-Joo, mutta kato kaikki trendikäs on vähän hankalaa ja epämukavaa, mutta se on trendikästä. Trendikkyys menee käytännöllisyyden ohi.

 

Magnus lähti hakemaan minulla kahvia ja Juhis istuutui pöytään tarkkailemaan tilannetta. Kahvilassa siipeili jos jonkinnäköistä visertäjää. Kaikille yhteistä oli, että housujen lahkeet oli kääritty rullalle jättäen nilkat paljaaksi, vaikka talvipakkanen ulkona lähenteli kymmentä astetta. Yhtä sekavaa porukkaa Juhis muisti nähneensä aikoinaan suljetulla osastolla, Kellokoskella.

 

Viereisessä pöydässä istui kaksi eläkeläisnaista, jotka katselivat Juhista jotenkin paheksuvasti. Naisten tekopyhät ilmeet alkoivat ärsyttää, joten Juhis päätti hieman herättää lisää paheksuntaa päästämällä muutaman kimakan pierun. Pierua ei kuitenkaan tullut. Juhis oli näemmä kuluttanut jo kaikki pieruvarastot loppuun, eikä uusia ollut tullut laitettua tilaukseen. Vaikka kuinka Juhis nosteli vuoron perään molempia kankkuja, ei yhtään paukkua päässyt ilmoille. Lopulta Juhis luovutti ja päätti tehdä lähtöä. Hän nousi pöydästä ja kävi survomassa tyhjentyneen pahvisen kahvimukin mummeleiden pöydän vieressä olevaan roskikseen. Samassa kun muki kolahti äänestä päätellen tyhjään roskikseen, toinen mummeli rääkäisi:

-Lähiöjuntti!

- Anteeksi mitä, sanoitko minulle? Juhis käännähti harmaahapsista kurppaa kohti.

- Isäs on varmaan kasvattanut sinut tallin ylisillä piilossa pahalta maailmalta, vai?

- Ei, asun kyllä ihan omassa kotona ja nimenomaan tässä pahassa maailmassa.

- Ek sää poikaparka tiedä, et noi take away-kipot viskotaan kadulle, ei roskikseen? toinen vanhuksista pyöritteli päätään.

- Ja minkähän vitun takia?

- Se on trendikästä, tuli mummeleiden suusta kuin kuoron esittämänä.

- Eikö teilläkään ole todella muuta tekemistä, jotain bingoa tai Martta-iltoja?

- On meillä, me treffaillaan Tinderissä.

 

Viimeistään nyt Juhis sai hyvän syyn poistua paikalta, sillä Juhis ei todellakaan jaksanut enää yhden yhtä trendikästä ihmistä. Kovin erikoiseksi, ja trendikkääksi, oli mennyt elämä Kontulassakin.