Siltasen eli Parrunpätkän korviin on kantautunut tieto, että Vancouverissa on kuulemma jonkun tyyppiset pikku urheilukinkerit, mutta kyseiset kisat ja ennen kaikkea kisajärjestelyt, tuskin kuitenkaan yltävät Forssan Lehden Iltarastien tasolle. Jokunen sana kuitenkin näistä ”amatöörikisoista”.
 
Suomen osalta tuttuun tapaan kisat ovat menneet enemmän ja vähemmän penkin alle, vaikka möyhy mediassa ennen kisoja oli tuttuun tapaan suorastaan kolossaalisissa mitoissa. Ainoan mitalin ”Uudelta mantereelta” on napannut toistaiseksi hemmo, josta ainakaan Parrunpätkä ei ole koskaan kuullutkaan. Mitali ripustettiin hikilautahosujien sijaan lökäpöksyisen lautailijan kaulaan ja mikäs siinä, maailma muuttuu enkä ole lainkaan yllättynyt. Kyllähän nuorison mielestä huomattavasti mediaseksikkäämpään on varmasti loikkia cräbejä kun survoa ladulla sinivalkoisissa trikoissa räkä poskella ylämäkeen ja vastatuuleen. Onnittelut lumilautailija Peetu Piiroiselle hopeamitalista, kunhan vaan ei jäisi Suomen ainokaiseksi…
 
Siltanen on koittanut kovasti pantata viime aikoina kolumnejaan, sillä Siltanen ei halua kokea Kaarina Hasardin kohtaloa. Hasard kirjoitti Iltalehden kolumnissaan piikikkäästi jokunen viikko sitten jo edesmenneestä nyrkkisankari Tony Halmeesta ja kuinka kävi tässä sananvapauden luvatussa maassa. Hasard sai sellaista ryöpytystä osakseen, että oksat pois ja julkisen sanan neuvostokin taisi luetella Hasardille omat ukaasinsa. Hasard teki oman hasardinsa. Näin sanoen Siltanen saa varmasti pian poikittaista mailaa Keisarilta, Krampilta tai joltain muulta verbaaliakrobatiaan mieltyneeltä sanasepolta.
 
”Citius, altius, fortius”, kuuluu Olympialaisten tunnuslause. Noista sanoista ei kuitenkaan ole paljoakaan tänä päivänä jäljellä, sillä doping uhkaa jo pilata koko ylevän urheiluaatteen kestävyyslajeissa. Kenellä on parhaat mömmöt, se putsaa palkintopöydät. Allekirjoittanut ennakoi kieroutuneessa mielessään, että Vancouverin kisoista tulee todelliset doping-kisat, mutta onneksi näin ei ole käynyt, ainakaan vielä. WADA on ollut kerrankin kaukaa viisas ja suuri osa ratsattiin pois jo ennen kisojen alkua. Hiukan kyllä epäilyksiä herättää tapaus Kuitunen. Vai että monot unohtui Suomeen?
 
Paavolan pyöveli herra Siltanen tietää paremmin kuin hyvin sen tosi seikan, että totuus ei pala tulessakaan ja niin kuin usein urheilussa on tänä päivänä tapana, voidaan asiat tarkistaa kuvanauhalta tai statistiikasta. Statistiikka ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Lasse Kukkosen esityksistä rapakon takana. Valko-Venäjä ottelussa Kukkonen taisi olla osallisena Valko-Venäjän ainokaisen syntyyn ja muutenkin esitys muistutti enemmän rusettiluistelua kuin jääkiekkoa. Erään iltapäivälehden kiekkokolumnistit vaativat Kukkosta jo ensimmäisen ottelun jälkeen penkin päähän ja Lydmanille lisää peliaikaa. Samoilla linjoilla oli myös Siltanen. Olympialaisiin ei enää lähdetä harjoittelemaan tai harjoittamaan sosiaalipeluutusta, vaan kyllä siellä laatikkoon pitää löydä parhaat voimat. Näin se vain menee. Joskus jollekin saattaa langeta tupensyöjän rooli. Ruotsilta Suomi sai kuokkaan 3-0 ja viimeistään tässä pelissä paljastui Kukkosen puutteet kansainvälisellä tasolla. Kukkonen oli kaukalossa jokaisessa takaiskumaalissa. Tänään voittoisassa Tsekki-pelissä Kukkonen oli jo huomattavasti pienemmässä roolissa, ja täysin ansaitusti.
 
Se, että Kukkosen peliaika turnauksessa alkaa olla kortilla ja se, että Niskalan rooli tulee varmasti jatkossa jopa kasvamaan ei ole ainakaan allekirjoittaneelle yllätys, mutta yllätys sitä vastoin on että aina kisajoukkueeseen pitää näköjään saada roudattua joku kädetön betonikätinen pakki. Näin on ollut Suomen leijonissa kautta aikain. Tradition polkaisi käyntiin aikoinaan Arto Ruotanen ja sittemmin kiekkoa ovat omassa päässä pomputelleet sellaiset kikkamestarit kuin mm. Ville Siren ja Janne Niinimaa. Tällä kertaa rooli on langennut Kukkoselle, ei Anssille, vaan Lasselle.
 
Kukkonen on ääriesimerkki siitä kun peli ei kulje, mutta positiivisella tavalla kaukalossa sitä vastoin ennakko-odotuksiin nähden ovat esiintyneet erityisesti Hagman ja Niskala. Pikku-Hakki on kyllä kuulunut jo vuosia Suomen kiekkokermaan, mutta nyt Hagman on onnistunut harppaamaan vielä askeleen lähemmäs maailman kärkeä. Enää olisi se pieni ratkaiseva askel otettavana, jotta voitaisiin puhua todellisesta supertähdestä Teemu Selänteen tapaan. Niskalan valintaa on ehkä kritisoitu yhtä paljon kuin tapausta Jussi Jokinen, mutta kaikki lienevät tällä hetkellä yhtä mieltä siitä, että Niskala on ollut kisoissa mies paikallaan. Niskala kun kuitenkin on tässä valtakunnassa Kimmo Timosen kanssa yksi niistä harvoista pakeista jotka ovat todella hyviä kiekon kanssa ja lisäksi Niskala omaa todella hyvän laukauksen.
 
Niskala ja Hagmanin ohella hienoja otteita kaukalossa ovat esittäneet kokenut Kimmo Timonen ja aina älykästä peliä esittävä todellinen pelillinen liideri Saku Koivu. Maalissa Kiprusoffin tiedettiin olevan aivan maailman eliittiä ja sitähän Kipperi on ollutkin. Kiprusoffin lisäksi maalinsuulle on heittää tarvittaessa myös erinomainen Forssan Palloseuran paidassakin esiintynyt Bäckström, joten maalipuiden välissä leijonilla on ehkä parhaimmat palikat. Seuraavassa koitoksessa vastaan asettuu kivikova USA ja varmaa on että jos Jalosen joukot ottelun voittavat on seuraava viikonloppu yhtä hulinaa. Joten Suomileijona, pure jenkki!!