FJK KAATOI KOKENEEN JAGSIN KOTONAAN
 
Forssan Jalkapalloklubi sai 6.7. Lamminrantaan vastaansa jykevärunkoisista ja ehkä jo hieman jäähdyttelymentaliteetilla palloilevista pelimanneista kootun Jagsin. Ensimmäinen puoliaika ottelussa FJK vs. Jags oli varsin sekavaa pelaamista eikä oikein kumpikaan joukkue saanut otetta ja kontrollia pelistä. Jälleen kerran, kuten niin monesti aikaisemminkin tällä kaudella FJK oli hivenen hallitsevampi ja aktiivisempi osapuoli ottelussa, mutta kotijoukkue FJK:lle harmillisen yleiset runsaat harhasyötöt, tilassa, jossa oikeastaan minkäänlaista painetta vastustajan taholta ei ollut vaikeuttivat pelin rakentelua selvästi jopa tuskastumiseen asti. On todella harmittavaa, että välillä FJK:n nuori ja parhaimmillaan taidokas joukkue kykenee todella näyttäviin suorituksiin, mutta sitten koko komea syöttöketju tai tilanteen rakentelu saattaa lässähtää yhteen huonoon perussyöttöön. Liekö sitten syynä puutteellinen taitotaso, keskittyminen vai ylipäänsä väärien ratkaisujen tekeminen vai mikä, mutta kun näistä perisynneistä päästään eroon, näyttää peli jo varmasti aivan toisenmoiselta.
 
Tahmeasti edennyttä peliä oli pelattu kutakuinkin 35 minuuttia, kun laitalinkkinä urakoinut V-P Valtonen (joka oli muuten kiistatta ensimmäisen puoliajan paras pelaaja) vapautti kotijoukkueen piinasta sekavan tilanteen päätteeksi. FJK siis johtoon 1-0. Ensimmäisellä jaksolla FJK:n ykköspyssy, Ivo Dankov, alkoi jo hieman osoittaa turhautumisen merkkejä ja mies tuntuikin olevan alituiseen paitsiossa ja valmentaja Kinnunenkin jo kävi pientä sanailua kentän laidalta bulgaaritähden kanssa. Oliko Dankov itse sijoittunut väärin vai tuliko syöttö väärään aikaan toisin sanoen kestikö syötön antaminen liian kauan, tiedä häntä, mutta Dankovin kiivaan luonteen tuntien miehen pelihalut vain yltyvät ärsytettynä. Jo kausiennakossa taisi Siltanen vähän uumoilla, että jos ruokinta on kunnossa on ikinuori Dankov tällä tasolla murhaavan tehokas edelleenkin ja sitähän Dankov myös osoitti olevansa ottelun toisella jaksolla. Ottelun kiistaton kunkku olikin jälleen kerran loppuviimeksi tämä ”Worssan Stoichkov.”
 
Ensimmäinen jakso ei mitään näköaisteja hivelevää jalkapalloa yleisölle tarjonnut eikä oikeastaan systemaattisesti rakenneltuja maalitilanteita nähty 45 minuuttisen aikana lainkaan. FJK hallitsi peliä, mutta aivan laatupaikoille joukkue ei päässyt ja vierailla taasen ainoat, edes jonkinlaiset paikat, aiheutuivat erikoistilanteista, joissa isokokoinen ja kokenut joukkue olisi kieltämättä ollut varmasti vaarallinen, mutta niin vapaapotkut kuin kulmatkin olivat niin huonoja ettei edes Someron Suviheinäturnauksessa moisilla roiskauksilla kunnian kukko olisi laulanut kovinkaan montaa värssyä. Peruskoulun koulujen välisissäkin näkee ajoittain parempia suorituksia. Joka tapauksessa tauolle siirryttiin FJK:n pelitapahtumiin nähden itse asiassa oikeutetuista johtolukemista 1-0.
 
VANHAT HERRAT LÖIVÄT VIIMEISEN NAULAN JAGSIN ARKKUUN
 
Toisella jaksolla peli eteni pitkälti samaa kaavaa noudattaen kuin ensimmäiselläkin, mutta nähtävissä oli, että mitä pitemmälle peli eteni sen verkkaisemmaksi isokokoisen Jagsin liike kävi ja varmasti kaikille paikallaolijoille oli jo tässä selvää ettei Jags millään jaksaisi pyristellä 90 minuuttia, vaan tulisi tippumaan jossain kohtaa kelkasta, vaikka koittikin sinnitellä urheasti pelissä mukana.
 
Kuten aikaisemminkin on tullut todettua ei FJK:n ase sarjassa ole itse pelaamisessa, vaan urheilullisuudessa sekä sarjatasoon nähden suhteellisen laajassa materiaalissa, ja tälläkin kertaa kyky ylläpitää suhteellisen hyvää pelitempoa 90 minuuttia osoittautui teknistä ja taktista osaamista merkittävämmäksi aseeksi. Harvalla nelosdivarijoukkueella liike on samalla tasolla kuin FJK:lla ja kun vaihdostakin löytyy pelistä toiseen tuoreita jalkoja eivät joukkueet, jotka ovat aloittaneet treenaamisen maaliskuussa vailla yhtään varteenotettavaa vaihtomiestä todellakaan pysy liikkeessä koko ottelua mukana. Kaunista peli ei valitettavasti aina ole eikä ihan siihen ennen kauden alkuakaan hehkutettuun lyhytsyöttöpeliin joukkue ole kyennyt kuin ani harvoin, mutta kotijoukkueen fysiikka on sitä luokkaa, ettei se jättänyt ”Pubi-joukkue” Jagsille mahdollisuuksia. Kuntopohja alkoikin näkyä mitä pitemmälle ottelu eteni ja pienen paineenluonnin jälkeen varsin harmittomasta purkupallosta pallo ajautui kotijoukkueelle ja Mika ”valkoinen Balotelli” Järvenpää liukkaana pelaajana pääsi luikahtamaan karkuun Jags-puolustukselta ja siirtämään pallon pömpeliin.
 
Joku viisas koutsi on joskus sanonut, että 2-0 johto on se vaarallisin johto ja varsinkin jos vastustaja tekee maalin ja saa hengen päälle. Ja näin myös pian kävi, mutta Jagsin hyvyydellä ei ollut osuutta asiaan, vaan FJK:n muuten erinomaisesti pelanneessa puolustuksessa kävi kohtalokas kämmi ja läpiajosta vierailijoiden hyökkääjä, Sami Sokuri, ei erehtynyt. Tilanteessa 2-1 peli aaltoili ajoittain vaarallisesti myös FJK:n päähän, mutta niin kuin monesti aikaisemminkin Dankov kirmasi vastustamattomalla tavalla vastahyökkäykseen eikä Niken Legend-kenkien nimeen vannova konkari erehtynyt katkaisten lopullisesti Jagsin selkärangan. On tämä mainio veijari tämä kultakenkä Dankov. Seuraavat maalit olivatkin sitten kuin flash back 90-luvulta, kun konkarit Dankov ja kesken kauden joukkueen vahvuuteen liittynyt Petri Mäkelä kävivät kiepauttamassa pallon verkkoon. Kaksikko juoni ikään varmuuden vakuudeksi vielä toisen maaliin Jagsin verkkoon ja niinpä Forssassa päästiin juhlimaan FJK:n kauden tähän asti suurimaalisinta voitettua ottelua. Jags-pelin maalien myötä Dankov otti oman paikkansa lohkon maalipörssin kärjessä ja tällä kertaa ja tässä vaiheessa kautta piikkipaikkaanhan riitti 13 tehtyä nyyttiä.
 
FJK nappasi siis tuloksellisesti komean voiton 5-1 ja lisäsi näin komealla tavalla tappiottomien otteluiden sarjansa jo seitsemään, mutta vielä ei parane henkseleitä paukuttaa, sillä pelaaminen on välillä luvalla sanottuna hirveätä katsottavaa ja Jags-ottelunkin maalit perustuivat pikemminkin muutaman yksittäisen pelaajan henkilökohtaiseen taitoon kuin organisoituun joukkuepelaamiseen. Lisäksi Jags on sen tason joukkue, että tasoero pitäisi olla selvempi, ehkä tyydyttävä maaliero Jagsin tasoista joukkuetta vastaan olisi 7-8 maalia. Etenkin forssalaisten pelin rakentelu keskikentällä on osa-alue, jossa petrattavaa löytyy, sillä tilaa ja aikaa kyllä löytyy ja rahkeitakin riittää löytyyhän joukkueesta kuitenkin sekä osaamista, kokemusta, taitoa että riittävää liikettäkin. Hyvää ottelussa tietysti oli ettei Jags onnistunut luomaan Mika Filpun maalille oikeastaan yhtään kunnollista tilannetta ja mahtoiko kohti maalia suuntautuneita laukauksia Filppu joutunut torjumaan lainkaan.
 
 
NEPA VEI TOISTAMISEEN PISTEET FORSSALAISILTA
 
Nekalan Pallo nöyryytti ikävällä tavalla vielä kovin vihreää forssalaisryhmää kauden avausottelussa Tampereella keväällä, mutta paljon on tapahtunut sitten noiden päivien. Kesän myötä FJK on petrannut peliään ja joukkue onkin siivittänyt itsensä hyvään vireeseen. Tappiottoman otteluiden putki on toki antanut jonkin verran itseluottamusta, mutta vielä ollaan kaukana siitä mihin joukkue parhaimmillaan kykenee. Rahkeita on vielä paljon, paljon parempaankin, siitä ei ole epäilystäkään. Joka tapauksessa hyvät suoritukset olivat nostaneet kotijoukkueen aivan sarjan kärkijoukkueiden joukkoon ja niinpä FJK lähti 19.7. luottavaisin mielin hakemaan pisteitä Nekalan Pallon kustannuksella.
 
Ottelun ensimmäinen jakso oli tasaista vääntöä joskin Nepa hallitsi ottelutapahtumia hienokseltaan. Parhaat paikat siunaantuivatkin vierasjoukkue Nekalalle ja forssalaisten maalinsuulla Filppu saikin esitellä paikalle saapuneelle katsojakunnalle tukun todellisia paraatipelastuksia. Nepan pallonhallinnasta kertonee kaiketi jotakin se, että FJK sai ensimmäisellä jaksolla luotua vain kaksi laukausta kohti tamperelaisten maalia joista toinen kilpistyi Nepan puolustukseen ja toinen paitsiolta haiskahtavan vastahyökkäyksen jälkeen meni ohi. Ei siis ihan mitään kehuttavaa tilanteiden luontia kotijoukkueelta. Tauolle tasaisessa ottelussa lähdettiin tasalukemista 0-0.
 
Toisella jaksolla pelin luonne oli hyvin sama kuin ensimmäiselläkin, Nepa vei hienokseltaan peliä ja kokeneet tamperelaispelaajat näyttivät rutiininsa etenkin kaksinkamppailuissa, jotka näyttivät kääntyvän Nepa-pelaajien hyväksi lähes poikkeuksetta. Ainoastaan topparipari Heikkilä-Hankaniemi osoittivat riittävän jätkämäisiä otteita ja antoivat Nepa-hyökkääjille selkeän viestin siitä kuka tilaa hallitsee. Nepa taitaa erinomaisesti provosoinnin jalon taidon mikä toki kuuluu olennaisena osana peliin ja hivenen yllättäen etenkin kokeneet, Murtolahti ja Dankov, tarttuivat täkyyn koukkuineen päivineen. Parhaalla pelipäällä ei nimittäin ollut kumpikaan, liekö sitten Nepa onnistunut hiillostuksessaan? FJK:n tärkeintä pelaajaa, Ivo Dankovia, ja tämän pelihuumoria tamperelaiset koettelivat paitsi sanan säilällä psyykaten, myös fyysisellä pelillä, ymmärtäähän tämän onhan Dankov mättänyt maaleja jo vuosia sellaiseen tahtiin että mies ja numero on syytä painaa mieleen.
 
Peli eteni tasaisissa merkeissä ja molemmilla joukkueilla oli muutama messevä paikka rikkoa kuparinen, mutta toisen puoliajan lähestyessä loppuaan Nepan kokemus alkoi nousta arvoon arvaamattomaan. Kokeneilla pelaajilla on usein kyky tehdä oikeita ratkaisuja tiukoissa paikoissa, oikeita valintoja ja minimoida virheet. Kun peliä oli pelattu noin 60 minuuttia FJK joutui rikkomaan paikassa, jossa suhteellisen vahvaa erikoistilannejoukkuetta vastaan ei enää juuri rikkoa kannata, eli noin 20 metrissä. Nepa sai haalittua halajamansa vapaapotkun. Vapaapotkusta seuranneesta tilanteesta Nepan Räisänen saikin onnenkin avittamana saateltua pallon maaliin.
 
FJK:n LOPPURYNNISTYS EI TUONUT TULOSTA
 
Takaiskumaaliin reagoi FJK:n piiskuri Jussi ”Ronttismäen Wenger” Kinnunen tilanteen vaatimalla tavalla nopeasti siirtymällä kolmen alakertaan ja lisäämällä voimaa hyökkäykseen. FJK painoi peliä Nepan päätyyn, mutta oikeastaan niillä nurkilla (eli 25-45 metrissä) kuin jotain olisi pitänyt tapahtua ei mitään kuitenkaan tapahtunut. Palloa ei saatu toimitettua laadukkaalla tavalla hyökkäykseen ja välillä hyökkäyksestä jouduttiin jopa hakemaan palloa aivan puolustuksesta saakka, kun ainoa tapa toimittaa pallo kärkeen oli pitkä roiskaisu. Peli eteni täysin Nepan suunnitteleman käsikirjoituksen mukaisesti, sillä jo alusta asti tamperelaisten tavoite oli pakottaa FJK pitkiin palloihin mikä ei todellakaan ole hedelmällisin tapa pelata hintelälle, pienikokoiselle ja taitopeliin pyrkivälle kotijoukkueelle. Nepan eleettömän varmasti pelannut alakerta siivosikin kerta toisensa jälkeen kotijoukkueen luomat tilanteet.  Futis vaatii nuppia ja herkkyyttä ja tällä kertaa sitä ei tuntunut kotijoukkueelta löytyvän, sillä turha malttamattomuus ja hätiköinti johtivat siihen ettei oikeastaan mitään konkreettista kotijoukkue onnistunut luomaan. Lopulta yliajalla kotijoukkueen näennäinen takaa-ajo päättyi kohtalokkaaseen keskialueen menetykseen ja Nepa pääsi niittamaan päätöslukemiksi viime minuuteilla Valtteri Reinin toimesta 0-2.
 
Harmittava tappio kaiken kaikkiaan kotijoukkueelle, joka ei aivan kyllä ollut terävimmillään ottelussa. Päällimmäisenä ottelusta jäikin harmitus, sillä tappio nelosdivarissa Nepan kaltaiselle joukkueelle, tilanteessa, jossa pisteet olisivat olleet todella tarpeen tuntuu kovalta pettymykseltä. Valitettavasti FJK:n komea tappiottomien otteluiden putki katkesi ja vieläpä joukkueelle, joka olisi kyllä ollut täysin voitettavissakin. Periaatteessa ainoa erottava tekijä joukkueiden välillä torstaina oli kokemus ja maltti; Nepa malttoi pitää pallon maassa ja kun manselaisilla oli paikka, tehtiin siitä maali. Näin toimii rutinoitunut  pelimies, joka ei jäädy tiukassakaan paikassa.  Kerrottavaa jälkipolville ei juuri ottelusta jäänyt ja oikeastaan ainoat positiiviset asiat torstain ottelussa olivatkin pirtsakat Red Bull-tytöt ja FJK:n kassarin, Mika Filpun, väkevät otteet.
 
 
LOISKE VÄKEVÄMPI KOTONAAN
 
 
Torstaina 26.7. FJK kohtasi vieraissa aina tyylikkäissä oransseissa pelipaidoissa pelaavan Sääksjärven Loiskeen. Arki-illan ottelut ovat aina vierasjoukkueelle silkkaa myrkkyä, töistä juostaan pää kolmantena jalkana peliin ja siinä kiireessä ani harvoin ehtii mitään haukata suuhunsa ja sitä rataa. Lähtökohdat forssalaisittain otteluun eivät olleet muutenkaan mairittelevat, sillä pelialustana oli keinonurmi, kelinä polttava helle ja Nepa-ottelussa joukkueen ykköspyssy, Ivo Dankov, oli loukannut reitensä siinä määrin ettei miehen osaamisesta saada nauttia kentillä pitkään aikaan. Voisiko ammattijalkapalloilijanakin aikoinaan Bulgariassa pelanneen Dankovin kokemuksesta ja näkemyksistä olla apua Kinnuselle valmennuspuolella?
 
Ensimmäisellä jaksolla palloa hallitsi kotijoukkue Loiske ja tänään saatiin etenkin ensimmäisellä jaksolla nähdä sitä tuttua Loisketta, eli kukkupalloa hyökkäykseen, sillä keväällä Eerikkilässä Loiske jopa yllätti pelaamalla hyvää lyhytsyöttöpeliin perustuvaa jalkapalloa. Liekö sitten osansa, sillä ettei torstaina nähty keskikentällä taiturimaista playmakeria, Reza Rouh Gandomia, että taktiikka oli tämä. Loiske joka tapauksessa hallitsi ensimmäistä jaksoa ja niinpä kotijoukkue pääsikin niittaamaan pallon Mika Filpun selän taakse. Ensimmäisellä jaksolla myös FJK:lla oli omat paikkansa ja niihin olisi varmasti aineksia ollut enemmänkin, mutta syöttöhasseja etenkin hyökkäykseen lähdöissä ja oman pelin rakentelussa tuli niin paljon, että peli näytti kokonaisuutena varsin sekavalta. Olisi todella mielenkiintoista nähdä statistiikkaa onnistuneista syötöistä, epäonnistuneista ja pallon menetyksistä. Loiskeen ollessa hallitsevampi osapuoli oli kuitenkin omat paikkansa myös FJK:lla. Ensimmäisellä jaksolla FJK sai laitettua pallon kerran jopa maaliinkin, kun erikoistilanteeseen noussut toppari Eetu Heikkilä tiputti päällään pallo vapaaseen paikkaan ja paikalla olivat niin Matias Mero kuin Petri Mäkeläkin. Ensimmäisenä paikalla oli Mero joka jo sijoittikin pallon maaliin, mutta linjamies päätti liputtaa tilanteen paitsioksi. Mahtoiko todella olla paitsio? Erinomaiset ”puolittaiset” maalipaikat siunaantuivat myös laitalinkkeinä aloittaneille Valtoselle ja Hankaniemelle, jonka vihainen laukaus kuitenkin painui ohi Loiske maalin.
 
Molemmat tilanteet olivat seurausta maltilliselle kontrolloidulle pelaamiselle joita nähtiin pelissä liian vähän, sillä pitkän pallon viljely alhaalla makaavaa linjaa vastaan keinonurmella joukkueen ollessa lyhyenläntä on kuta kuinkin sama kuin koittaisi kusta vastatuuleen.
 
FJK:n pallollinen peli, keskialueen kohtalokkaat pallon menetykset ja etenkin oman pelin tekeminen on ollut hieman forssalaisten kompastuskivi tällä kaudella ja vaikeata kontrolloitujen pallojen pelaaminen hyökkäykseen oli tälläkin kertaa. Homma kuitenkin helpottui merkittävästi noin 38 minuutin kohdalla, kun Loiskeen pelaaja hölmöili itselleen punaisen kortin.
 
FJK EI KYENNYT HYÖDYNTÄMÄÄN MIESYLIVOIMAA
 
Toisella jaksolla FJK:lla oli kaikki mahdollisuudet hakea sarjapointsit mukaansa pelatessaan yhden miehen ylivoimalla. Toista jaksoa hallitsitkin FJK ja vierasjoukkue saikin vyörytettyä tukun hyökkäyksiä Loiskeen maalille, vaikka enempäänkin oli mahdollisuuksia, mikään ylitsepääsemättömän kovatasoinen joukkue Loiske kun todellakaan ei ole. FJK:n hakiessa tasoitusta jälleen päätään nosti sama kuin viime pelissäkin eli turha kiire, hätäily ja höntyily ja maalia koitettiin hakea ehkä liikaakin taasen keskityspalloilla, jotka suuntautuivat liian lähelle maalia ja olivat perin löysiä, joten itse asiassa Loiske-maalivahdilla oli helppo työ napsia pallot ilmasta hyppysiinsä. Kärjistetysti olisikin voinut sanoa, että aina kun pallo saatiin toimitettua maassa hyökkäykseen oli aina tuloksena vaarallinen tilanne. Pallo tekemään työtä niin johan alkaa verkotkin soimaan. Erinomaisia maalipaikkoja joista pallo olisi pömpeliin pitänyt laittaa oli 2-3, vaikka toki enemmänkin paikkoja olisi ilman muuta pitänyt pystyä luomaan. Omaa saamattomuutta kaikki tyynni. Ehkä palloa olisi vain niin keskikentän kuin hyökkäyksenkin haluta enemmän ja olla aktiivisempia sekä aloitteellisempia sekä otettava vastuuta. Parhaat paikat siunaantuivat rähinäremmi käsipuolessa pelanneelle Vesa-Pekka Valtoselle sekä Matias Merolle, jolla oli kaksi suorastaan tuhannen taalan paikkaa laittaa nahkakuula verkon perälle. Mutta ei kun ei. Muutama vastahyökkäyksestä aiheutunut paikka oli myös Loiskeella FJK:n ollessa pakotettu panostamaan hyökkäykseen, mutta kun lisämaaleja ei Sääksjärvellä nähty jäivät pisteet kotijoukkueelle lukemin 1-0.