Ei ole enää festivaalitörpöttelykään helppoa, kun eletään kvartaalitaloudessa. Ennen muinoin festarireissulle riitti festariliput, tukku riihikuivaa ja reppu täynnä nesteitä. Ja ehkä hammasharja. Yösijan saattoi sitten etsiä yön pikkutunneilla kun sellainen oli ajankohtaista. Nykyään festivaaliviikonloppu ei ole vain pelkkä reissu, vaan tarkoin suunniteltu ja aikataulutettu projekti.

Koko prosessi lähtee liikkeelle siitä, että perustetaan whatsup-ryhmä, jossa koitetaan pari kuukautta etsiä jokaiselle sopivaa ajankohtaa ja tässä kohtaa aletaan jo yleensä organisoitua, jostakin kuin itsestään muovautuu projektipäällikkö, ruokavastaava… Tässä vaiheessa käydään tarkoin läpi myös mahdolliset ruoka-allergiat, vähähiilarisella ruokavaliolla olevat jne…

Festarit ei ole suinkaan pelkkää hurvittelua, vaan osa tarkkaan toteutettua kokonaisuutta, joka rakentuu suunnitelmallisuuteen, suorittamiseen ja kustannuslaskentaan. Heti alkumetreillä käydään kolmikantakeskusteluissa (perheen aikuisosallistujat, kotiin jäävät lapset ja festariviikonlopun lastenhoitajat) kanssa yksityiskohtaisesti läpi mistä on kyse. Millimetrin tarkkaa työryhmätyöskentelyä johtaa luonnollisesti hallitus (vaimo). Paneelikeskusteluissa käydään puheenjohtajan johdolla läpi asialistan mukaisesti mm. muonitus (mitä syödään), fasiliteetit (missä yövytään) sekä logistiikka (millä siirrytään alueelle)… Yksi luonnollisesti keskeisistä seikoista on tietysti tavoitteiden määrittäminen (mitä yhtyeitä halutaan nähdä) sekä budjetti (halutaanko panostaa esim. VIP-lippuihin). Yleensä hallitus, joka myös muodostaa johtoryhmän, on näissä keskusteluissa hyvinkin aktiivinen, vaikka itse toimeenpano jääkin harmittavan usein suorittavan tahon (perheen mies) harteille.

Ennen itse festivaalipaikalle saapumista määritellään uhat ja mahdollisuudet swot-analyysin mukaisesti: uhkia ovat luonnollisesti mm. sadekuurot sekä esimerkiksi liiallinen nesteiden tankkaus. Mahdollisuuksia taas tarjoaa esimerkiksi ilmainen narikka, josta voi käydä esim. nappailemassa mahdollisesti omia juomia niin tilanteen vaatiessa jolloin etukäteen määritelty budjetti voi hyvinkin jäädä jopa alijäämäiseksi. Itse festivaaleilla toimitaan tismalleen etukäteissuunnitelman mukaan eikä sooloilua (esim. jonkin ryhmän jäsenen mahdollista katoamista) suvaita. Ryhmäkuri on kovempi kuin persujen puoluekokouksessa. Ne bändit joita on sovittu kuunneltavan, myös kuunnellaan. Luonnollisesti kaikki tekeminen dokumentoidaan kännykkään ja instaan. Lopuksi käydään läpi systemaattiset ja tarkkaan määritellyt arviointi- ja palautekeskustelut, jossa jokaisen osallistujan suoritus arvioidaan asteikolla 1-5. Samalla analysoidaan koko festivaalijärjestäjien suoriutuminen sekä lyödään mahdollisesti lukkoon seuraava festivaali ajankohta. Tarvittaessa annetaan lopuksi palautetta festivaalijärjestäjälle somessa.